keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Hyvää uutta vuotta

Hyvää uutta vuotta kaikille! T. Usma, Seita ja meidän muu lauma



Glitter Graphics - GlitterLive.com

Anna mulle toi

Kyllä ne lumipesut vähä auttoi. Ei tarvittu poppakonsteja. Vaaleanpunainen Seita ei varmaan muuten olis hassumpi näky, mut sen pitäis olla punanen silleen tasasesti, ei läikikäs niinku eilen. Missikisoihin me kuulemma ollaan menossa vasta kesäkuussa ja ilmeisesti vaan sen yhden kerran, kun ei noi meidän ihmiset oikein ymmärrä semmosten kauneuskilpailujen päälle. Ne tietää kuulemma ihan ilman mitään ruusukkeitakin, että me ollaan maailman ihanimpia lapinkoiratyttöjä. Perimmäinen syy taitaa kuitenkin olla siinä, ettei ne ittekkään osaa käyttäytyä semmosissa näytelmissä. Kuinka ne sit osais opettaa meitä olemaan hienosti, niinku missikoiran kuuluu.

Lenkillä Seita löysi tommosen kivan paakun. Mä halusin sen kans, mut ei se antanu. Se tahtoo pitää aina kaiken ite: omat ja toisten ruuat, lelut, paakut ja kaikki. Mut ei se mitään. Sitte me voidaan leikkii rosvoo ja mä voin pihistää siltä kaikkee. Sit jos sille tulee paha mieli tai se ihan oikeesti suuttuu, mä kyllä aina annan sille, mitä se haluaa. Tartteehan isosiskon pitää pienemmästä huolta ja kyllähän mä pidän.

maanantai 29. joulukuuta 2008

Tahroja turkissa

Nyt olis mun ihmiset vähä niksiä vailla. Tietäiskö kukaan, kuinka saa punaviinitahrat pois koiran turkista ilman että se vanuttuu, karva lähtee tai tulee myrkkyjä massuun?

Toi korkeempi nimittäin kippas eilen vahingossa lasinsa pöytäliinalle ja Seita sattui olemaan siinä lähellä. Sitä pahanhajuista tököttiä roiskui vähän sen turkkiin, eikä se tykänny siitä yhtään. Me Essin kans yritettiin kyllä pestä sitä ja matalampi ihminenkin suttas rätillä, mutta ei se siitä enää kirkastunu.

Seita sit vähän mökötti. Onhan tommonen tietysti aika holtitonta koiranpitoo. No, korkeemmalla ihmisellä oli vissiin vähä huono omatunto, koska se otti meidät molemmat tänä aamuna mukaan töihin. Iltapäivällä voidaan sit kokeilla auttaisko kunnon lumipesut niihin punasiin pilkkuihin.

sunnuntai 28. joulukuuta 2008

Pauketta ja kuvaongelmia

Meidän ihmisellä on ollu viimepäivinä ongelmia saada kuvia tänne meidän blogiin. Ei se onnistu vieläkään. Siksi se ei ole viittiny kertoa meidän kuulumisiakaan. Vaikkei meille ny mitään kummosia kuulu. Mä pörröönnyn kovaa vauhtia ja Seita kasvaa niin, että Essi alkaa näyttää meidän rinnalla pieneltä.

Jouluaattona me päästiin ihmisten mukaan taas sinne, missä on se vanha koiraneitikin. Siellä oli hieno, kiiltävä kuusi, josta ei kumminkaan saanu hakea mitään leluja (tylsää), mut kinkkua ja pipareita ja paljo rapsutusta me saatiin. Kotona meillä ei semmosta kuusta ollukkaan, kun matalampi kokeili ensin pöytämallilla ja siihenkin kiipes heti kissoja. Ihmiset päätti sitten, että koristellaan muuten vaan.

Lenkillä me nähtiin, kun semmonen epäillyttävän näköinen punanuttu meni naapurin ovesta sisään säkki selässä. Seita haukkui sen pataluhaks ja mäkin vähän säestin. Mikä lie rosvo ja ryökäle. Oltais kurmootettu se, mutta matalampi ihminen piti lujaa remmeistä kiinni.

Täällä on just sopivasti lunta ja aurinko paistaa tänäänkin. Iltaisin on vaan ruvennu kuulumaan naapurien pihoilta kummaa pauketta. Seitaa vähä pelottaa ja ihmisiä pännii. Ei vielä sais raketteja paukutella. Eikö se ny riitä, että yks yö paukutellaan, pelotellaan pieniä eläimiä, sotketaan pihat ja pellot niillä saastuttavilla räiskyttimillä. Höh.

maanantai 22. joulukuuta 2008

Se plutas


Tänään lenkillä Seita plutas. Se oli aika iso oja, jossa oli paljo vettä. Ei mun mielestä sinne olis kannattanu mennä pulikoimaan ja kyllä sen sille sanoinkin. Tossa alemmassa kuvassa sitä sitte vähä pännii.

On kivaa päästä aina välillä ulos metsään, kun sisällä puuhataan kaikenlaista kuumaa ja kummaa. On outoja tuoksuja ja puuhellakin käy ihan kuumana. tahtoisin maistaa kaikkee sitä, mitä siellä kiehuu ja vähä kiskoo kiiltävistä naruista, joita on ilmestyny joka paikkaan, mutta ei kuulemma saa.

Se on kyllä kivaa, kun meille on ostettu omaa kinkkuu, kun nää meidän ihmiset on jotain ihme kasviksenpurijoita (että pitääkin koiralle osua onnettoman ruokavalion valinnneet omistajat). Piparkakut on kans hyviä, mutta suklaata ei kuulemma koirat saa syödä, vaikka minä ja mun nenä ollaan siitä asiasta ihmisten kanssa eri mieltä.Tänään meidät punnittiin ihan siltä varalta, että nähdään josko meille jouluna kertyy ylimääräisiä kiloja ja tarttis vaikka ruveta alkuvuodesta dieetille. Seita painoi 9,0 ja 12,5 kiloo. Vielä ollaan ihan missimitoissa.

perjantai 19. joulukuuta 2008

Pinna tiukalla



Mä pääsin korkeemman ihmisen mukaan tänään töihin, kun tolla matalammalla on vähä pinna tiukalla. Se taitaa pelätä joulupukkia (mitähän pahaa son tehny).. tai jouluun toi kiukuttelu ainakin jotenki liittyy. Se me ollaan huomattu. Siellä töissä mä istuskelin pihalla narun päässä laskemassa ihmisenpentuja, joita meni hirmuinen jono siitä ohi joulukoulukirkkoon. Sillä aikaa Seita oli täällä hurmannu roskakuskin, joka ei meinannu ollenkaan malttaa jatkaa matkaa, vaan olis jääny mieluiten leperteleen tolle blondille.

Onhan se söpö, niinku kuulemma mäkin, mutta kyllä meitäkin vähän se joulupukki jännittää. Sen verran on viimeaikoina ollu puhetta vakoilevista tontuista ja siitä, kuinka käy aattoiltana tuhmien, pienten lapinkoiranpentujen, jos ei pahanteko pian ala loppua. Matalampi ihminen kävi tuolla Minin blogissakin kattomassa ja huomas, ettei taida lahjavuori odottaa Miniäkään. On nää vaan rankkoja aikoja pahankurisille koiranlapsille.

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Hoidossa

Eilen me Seitan kanssa päästiin hetkeks mummolaan hoitoon, kun matalampi ihminen lähti kuulemma tontun kans treffeille. Siellä mummolassa on kyllä kivaa, kun ne antaa meille aina kaikenlaisia herkkuja ja silittää paljon. On siellä vanha koiraneitikin, mutta se ei vieläkään tykkää meistä.

Eilen se niitten korkeempi ihminen yllättäen laittoi meille fleksit kauluriin ja meinas lähteä viemään meitä pihalle. Silloon Seita löi nelitassujarrutuksen päälle. Se vissiin luuli, että siinä oli kyse jostain dognappauksesta. Onneks se on niin pieni, että se on aika hyvin vietävissä, vaikkei niin tahtoiskaan. Sitäpaitsi se on sillä ihan perusasenteena kaikkiin asioihin, että ensin sanotaan jyrkkä Ei ja sitte kumminkin suostutaan.

No, sit ku oma ihminen palas niiltä treffeiltä, me viihdyttiin jo niin hyvin, ettei oltu kotiin lähdössä ollenkaan. Leluja oli ympäriinsä ja siellä oli vieraitakin, jotka rapsutti meitä vattasta. Mikäs siinä oli ollessa. Vasta sitten, kun matalampi ihminen hoksas sanoo sen mun korkeemman ihmisen nimen ja ehdotti, et mennään kattoon olisko se jo tullut kotia, valpastuin heti ja kipaisin ovelle. Se on tärkee nimi, kun se on mun kaikista kivoin ihminen. Ja oli se tullu, kun mekin palattiin kotia. Jeeee!

maanantai 15. joulukuuta 2008

Auringonlaskussa klo 14.00



Tänään korkeempi ihminen tuli niin aikaisin töistä, että ehdittiin auringonpaisteessa lenkille. Pian se pimeä taas kumminkin yllätti. Ei nähty tonttuja, mutta Seitan kuono on ruvennu sen verran punertaan, että kai meillä on siinä pian jouluinen punakuono. Se ihmisiä kuulemma vähän harmittaa, kun se musta nenu oli niin nätti. Matalampi sanoi kumminkin tänään, että kyllä punainen nenu kestetään, kunhan silmätkin ei muutu punaisiks. Se vois kyllä olla vaikuttava näky - varsinkin kun Seita osaa murrata ja ärhentää niinkuin pelottavakin peto. Ei varmaan ton kuvan perusteella uskois..

sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Hiekkalaatikko

Tiesittekö, että hiekkalaatikon tekeminen on ihan helppoa ja tosi hauskaa puuhaa. Me Seitan kanssa kokeiltiin. Tarvitaan vaan sopivan kokoinen huone ja tarpeeksi hiekkaa. Eteinen oli sitä varten kyllä just passeli, mutta hiekkaa olis saanut olla enemmän. Nyt meillä oli vaan yks kymmenen kilon pussi kissanhiekkaa, mutta aika kivasti sekin jo tilan täytti.

Matalamman ihmisen mielestä siinä oli taas enemmän ku tarpeeks ja se huus niin, että mua rupes ihan pissattaan. Nykyään mulle tulee pieni ja joskus isompikin hätä helposti, kun mulle huudetaan. Ennen mä en niin piitannu, annoin mennä vaan toisesta korvasta ulos.

En tiedä onks noi ihmiset ruvennu karjuun mulle enemmän vai olisko se niinkuin ne arvelee, että mä oon ruvennu ymmärtään asioita paremmin. Olisin kyllä mieluummin ymmärtämättä, jos se tarkottaa sitä, ettei mitään kivaa enää uskalla tehdä, kun pelottaa, että sitte ne taas huutaa ja sit pissattaa ja sit ihmisten naama menee entistä enemmän ruttuun. Huoh. Kyllä pikkukoirana oli helpompaa.

lauantai 13. joulukuuta 2008

Osaako kissatkin olla tuhmia?


Osaako kissatkin olla tuhmia? Siitä meillä on tänään ihan aiheellisesti keskusteltu. Yleensä, kun jotain menee rikki tai kovasti kolisee, meillä huudetaan aina Usmaa tai Seitaa. Tänään toi kintaankokoinen kumminkin järjesti semmosen hulabaloon, että kai täällä nyt hetken muistetaan, ettei noi kissut sentään ihan viattomia oo.

No, se tapaus sattu aamulla, kun Muska tutkimusretkeili eteisen kirjahyllyssä. Sieltä se löysi pienen pullon, jossa oli jotain mustaa mönjää. Se oli just sopivan kokoinen ton kinnasvärkin pelivälineeks ja niin se sitten huitas sen lattialle ruvetakseen leikkimään.

Se puteli ei kumminkaan ollu kissankestäväks suunniteltu, joten se sit särky, tuli paljo sirpaleita ja ne mönjät (kuulemma jotain perhonsidontakakkaa) levis pitkin eteistä. Me Seitan kans yritettiin kyllä mennä auttaan, mut matalampi huusi vaan entistä kovempaa ja hinkkas jonku ihmesienen ihan littanaks saadakseen sen mustan tökötin pois maisemasta.

Mun tassukin haisee nyt pahalle ja se on ton pikkukisun syy. Siihen tuli kai vähän sitä perhokakkaa. Sais toi Piisku kyllä opettaa Muskalle vähä tapoja. Sitä kai se tossa yrittääkin, kun ihminen sen insidentin jälkeen nappas niistä noi kuvat.

perjantai 12. joulukuuta 2008

Mimmin vattassa on vetoketju

Meidän Mimmin vattassa on vetoketju, eikä ollenkaan karvoja enää. kattoin (ja vähä haistoinkin) sitä eilen. Se kävelee kummasti ja on ihan vetelä, vaikka se yleensä on tosi täpäkkä kissatytsy. Matalampi ihminen selitti, että sen massusta on leikattu pois vauvantekovehkeet. Eläinlääkäri ompeli sitten sinne tommosen härpäkkeen, ettei sisuskalut valu pihalle.

Ei se kumminkaan siltä sisua vieny. Sen sai korkeempi ihminenkin huomata, kun yritti eilen syöttää sille jotaki antiobiitteja. Tais mennä enemmän isännän kuin kissan suuhun, mutta onneksi eläinlääkäri oli lohduttanu, että siinä lääkeannoksessa on kyllä aika paljo varaa mennä viiksille. Ei vaan muistani mainita kenen...

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Popping?

Muska viihtyy parhaiten matalamman ihmisen sylissä ja tahtoo olla mukana kaikessa, mitä tehdään. Niillä on telkkarissa yhteinen lemppariohjelmakin, joku tanssijuttu, jota se tossa kattoo. Siihen aikaan me koirat ollaan yleensä päikkäreillä, kun ollaan just oltu korkeemman ihmisen kanssa päivän pisimmällä lenkillä. Onkohan toi tollanen popping nyt varmasti lapsille sopivaa?

tiistai 9. joulukuuta 2008

Etsivä löytää..



Etsivä löytää aina jotain, vaikkei etukäteen tietäisikään mitä. Me ollaan ainaskin rohkeita koiria. Ei pelätä kiukkuisia, hangenalaisia asukkaita, eikä metsän peikkoja..

maanantai 8. joulukuuta 2008

Seinäkiipeilyä

Tässä talossa aika monikin kiipeilee välillä seinille. Parhaiten siellä pysyy tuo kintaankokoinen, kun se on niin pikkuinen, kevyt ja laiha luikero. Onhan sillä tietysti vielä yhdet ylimääräiset varpaatkin terävine kynsineen. Kelpaa niillä tapetissa kiipeillä. Me muut ollaan oikeestaan vähän kateellisia...

sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Ihmisten juhlissa

Eilen oli sitten ihmisten juhlat. Me Seitan kanssa päästiin kans pippaloimaan - tosin erikseen, kumpikin vuorollaan. Oltais kuulemma kaadettu kahvit väärään paikkaan ja pistetty liikaa ranttaliksi, jos oltais päästy mukaan samalla kertaa.

Oli se kyllä kivaa, kun kaikki ihmiset rapsutti ja monet livautteli meille herkkujakin lautaseltaan. Seita oli kaikkien mielestä söpö, mutta musta yks täti sanoi, että mä oon vihasen näkönen. Minä muka vihainen!?!! Ennemmin niitten olis Seitaa ollu syytä pelätä. Sehän kiihtyy pienimmästäkin nollasta sataan alta aikayksikön ja voi vaikka purrakin, jos sille päälle sattuu (ja se sattuu).

Ihmiset näkee niin helposti asioista vaan päällimmäisen kuoren. Eihän ihmisetkään aina ole sitä miltä päältä näyttää, eikä kuulemma kakut (moni kakku päältä kaunis ja niin pois päin). No, se eilinen kakku oli kummiskin tosi hyvää. Sitä olis pistelly vähä enemmänkin...

perjantai 5. joulukuuta 2008

Puolivuotissynttärit



Tänään mulla on puolivuotissynttäri. Ei tullu kakkua, eikä lahjapaketteja, mutta kivaa oli kumminkin, kuten kuvista näkyy. Lunta on tullu just sopivasti ja me päästiin korkeemman ihmisen kanssa pitkälle lenkille. Seitan kanssa riehuttiin. Essi otti vähä rauhallisemmin ja pidin huolen, että se pysyy joukossa mukana, vaikkei se paljo mitään kuulekaan.

oon kuulemma luonteeltani hyväntahtoinen ja kiltti, vaikka leikit tuppaakin välillä olemaan riehakkaita. Mulla on myös ihanan paksu ja silkinpehmoinen turkki ja tykkään kovasti, kun mua pidetään hyvänä. Vaikka oon silpunnu jo ainaskin kymmenen siivousrättiä ja paljo muuta tavaraa, meidän ihmisten mielestä oon ihana ja rakas, eikä ne ikinä enää haluis olla ilman mua.

Onhan kehut ihan kivoja, mutta kyllä viimeistään yksvuotispäivänä tahdon kakkuu ja paketteja kans..

tiistai 2. joulukuuta 2008

Meiltä puuttuu henkilökuntaa



Mä oon tullu siihen tulokseen, että meiltä puuttuu henkilökuntaa. Toi matalampi ihminen on vissiin laiska, kun se niin paljo makaa ja korkeempi käy melkeen joka päivä töissä. Kuka meitä silloon täällä hoitaa ja palvelee? Ei kukaan! Ja se on kyllä väärin, sanon mä.

Kattokaa ny, kuinka paljo täällä on kissojakin ja tossa on vasta puolet. Sitten ollaan vielä me koirat ja ulkorakennuksessa pidetään niitä lintuja ja lampaita. Kyllä tämmöstä eläinpopulaatiota kohden pitäis olla staffia enemmän ja mieluummin vähän palvelualttiimpaa sorttia, kiitos.

Toi matalampi jaksaa valittaa meidän pissuista ja leikeistä. Välillä se rutisee jopa kurasta meidän turkissa, vaikkei me sille mitään mahdeta, että aina sataa, kun päästään pihalle. Kissa- ja koirakarkotettakin se suihkii pitkin huushollia ihan kummiin paikkoihin ja se on mun mielestä kyllä kohtuutonta. Ajatelkaa ny: ensin ne hankkii isolla rahalla ja vaivalla paljo kissoja ja koiria ja sitte ne karkottaa jollain aineella niitä.

Nyt se yrittää kyllä selittää, että sitä tököttiä suihkitaan vaan sähköjohtoihin ja sohvalle, minne kisut ei saa pissiä. Sen mielestä täällä haisee, mutta niin kyllä meidän eläintenkin mielestä - vähä eri syystä vaan!

maanantai 1. joulukuuta 2008

Iso pentu


Muutaman päivän päästä mulla on puolivuotissynttäri. Alan kuulemma olla ihan ison koiran näkönen (kuva ois tietysti kiva, mutta ehkä sitte synttäripäivänä. Tuo kuva musta ja Essistä on otettu jo kuukausi sitten). Painan 12,5 kiloa ja pöksytkin alkaa jo näyttää semmoisilta kuin lapinkoiralla pitää. Isäntä mittas korkeutta ja sai lukemaksi 44 senttiä, mutta kyllä mä vähän kiemurtelin, niin ettei siitä voi olla ihan varma.

Viikonloppuna mua vietiin taas töihinkin. Pääsin paimentaan ihmisenpentuja poikaleirille. Se oli kivaa. Kun tultiin takas kotiin, korkeempi ihminen kertoi ylpeenä kuinka fiksusti mä olin siellä ollu. En ollu yhtään pissiny lattiallekaan, mut sit mä taas vähä repesin. Ei kai sitä ny loputtomiin voi pentumaisuuttaan pidätellä ja Seitallakin oli ollu mua kovasti ikävä.

Niin me sitten silputtiin pari siivousrättiä ja vessaharjan teline, ja pissiäloroteltiin litratolkulla lattialle, vaikka ihmiset käytti meitä hiki hatussa pihalla. Yöllä mä tyhjäsin kaikki kivat tavarat pöydältä ja kun ne oli leikitty valmiiks, me syötiin vessasta likaiset kissanhiekat. Sitte tuli tietysti yrjö ja olo oli taas sangen kotoisa.

Matalampi ihminen huusi pää punaisena, mut mä käännyin vaan nurinpäin ja kattoin sitä nätisti silmiin. Sillä se aina rauhottuu ja kyykistyy ennen pitkää mua rapsuttelemaan. Kuka nyt söpölle pikku pennulle malttaa pitkään vihotella ;-)