Puutarhakoiria

Musta tuntuu, ettei meidän ihmiset alkuunkaan käsitä, kuinka verrattomia puutarha-apulaisia me lapinkoirat ollaan. Jos ihminen ei esimerkiks jaksa kaivaa kuoppaa itse, voi ihan hyvin pistää Seitan tai Ainun naruun siihen kohtaan ja hetken päästä on kuoppa valmiiks kaivettu. Ainukin on pengastanu matalamman köynnöksille jo kaks komeeta monttua omppupuun juurelle.

Me ollaan kauheen hyödyllisiä myös linnunpelätteinä. Ei varmana tuu vaakut kaiveleen siemeniä maasta ylös, kun me ollaan kasvimaan vieressä vahteina, eikä naapurin kissat järjestä kylvörivejä luovasti uudelleen.

Puutarhatontut on sit myös ihan poissa muodista, ettäs tiedätte. Nykyään pitää kaikilla trendikkäillä ihmisillä olla pihakoristeena oma lapinkoira.

Noi puutarhatyöt on aika raskaita ja välillä tarttee ottaa pienet torkut omppupuun alla. Sais vaan se puu jo kasvattaa lehdet, että varjoa olis vähän enemmän...ja matalampi käski lopuks sanoo, että kasvaa meillä pihalla vielä vähän kukkiakin, vaikka me sitä nyt ahkerasti hoidetaankin, kun metsässä ei rauhotusaikana saa juoksennella vapaana. Tossa on esimerkiksi yksi.

Villikissana vintillä ja hirveetä hiirestystä

Meille on muuttanu kutsumattomia vieraita. Ihmiset ei tykkää semmosesta yhtään, mutta kissoille se passaa.Viikkokausia ollaan kuunneltu vikinää ja rapinaa seinälevyn takaa.

Ensin kaksjalkaset hankki talon täyteen semmosia sähköisiä piipittimiä, joiden piti muka karkottaa ne siimahännät. Ei ne mitään karkottanu. Hiiret tais pistää sen musiikin tahdissa lattialautojen alla tanssiks ja rouskutti seinän välissä entistä äänekkäämmin.

Seuraavaks ne viritti komeroon tappovälineitä, joiden oli tarkotus ottaa ottaa hiireltä nirri pois. Sit matalampi huusi aina ihan kamalasti, kun me meinattiin mennä sinne kaappiin. Se kai pelkäs, että meiltäkin lähtee nirri pois tai ainaskin joku tassu. Ykskään hiiri ei suvainnu mennä niitten loukkuihin, mutta matalampi sai sellasen napsauttimen sukanvarpaaseen kerran.

Lopulta ne hoksas päästää kissat vinttiin ja sinne, missä se turhanaikainen murhaväline oli ollu. Silloon alko kaamea verilöyly. Kissat sai kiinni ainaskin viis hiirtä yhen päivän aikana, eikä matalampi tällä kertaa yrittäny pelastaa niitä, niinku tavallisesti.

Se vaan tuhersi itkua, piti käsiä korvilla ja yritti kestää, kun me kissojen kanssa hoidettiin sen likanen työ. Kissat tosin ei tykänny, kun mä otin niiltä ne hiiret ja kytkin niistä saman tien äänen pois. 

Piisku innostui olemaan villikissana vintillä niin, ettei meinannu enää tulla alas ollenkaan. Ihmiset ihmetteli, kun ei sille tullu edes nälkä tai jano, mutta ehkä sillä oli siellä luomueväät.

Vauvakuumetta

 

Vauvat kasvaa. Ihan just me oltiin Seitan kanssa pieniä. No, pienihän Seita on edelleen ja söpökin, mutta oli se tommosena pennunpallerona  aika lumoava.

 

Ainukaan ei oo pentu enää, vaan iso, ihana koirunrotkale ja multa on vauvantekovehkeet viety..

Yhdet pennut meidän matalampi tahtois vielä kasvattaa. Jos kaikki menee niinku toivotaan, Seitan pitäis tulla äidiks loppukesästä.

Usmaseidan Unni, se Seitan sulhokandidaatti, todettiin silmä- ja lonkkakuvauksissa terveeksi pojaksi. Lonkka-arviokin oli peräti A. 

Saattaa siis olla, että päästään vielä yhdet vauvat lellimään. Enempää pentuja meille ei kuulemma suunnitella, koska matalamman mielestä maailmassa on niin paljon kodittomia ja huonosti hoidettuja koiria, ettei enempää sessuja tee mieli saattaa alulle, ennenku ne olemassa olevat on hyvin hoidettu.

Mutta jos tämän kerran vielä päästäis nauttimaan semmosista purevista, pörröisistä, vinkuvista, riehuvista, ihanista pikku riiviöistä.

Sanovat, että isoäitinä lapsista saa ja osaakin nauttia enemmän ku äitinä. Odotan kovasti, että pääsen kokeilemaan onks se totta.

Koiranleikkiä

Hurjaltahan se voi jonkun mielestä näyttää, kun me leikitään Iran ja Eetun kanssa. Aikamoista menoa se onkin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa. Välillä puhutaan isoilla kirjaimilla...

 ..ja juostaan kilpaa niin, että rapa roiskuaa.

Seita tsemppaa ihan erityisesti, kun se on niin pikkuinen, että tassua pitää laittaa toisen eteen muita vilkkaammin, jos meinaa pysyä mukana.

Riemua silti riittää - kuten kuvasta näkyy. Korvatkin menee vauhdissa ihan luppaan.

Kaks viikkoo sitten

Kaks viikkoo sitten mettässä oli vielä noin paljon lunta. Nyt meidän pihalla ei oo enää yhtään. Ainu tykkää ihan mahottomasti vedestä. Sen mielestä on loistohomma, kun kaikki ojat on sulanu auki ja niihin pääsee polskimaan. Matalampi ei oo asiasta ollenkaan samaa mieltä siinä vaiheessa, kun toi pentu vettä ja kuraa valuvana palaa takas kotiin..