Suklaamuru ja Kermakaramelli + yks salmiakkipastilli

Kissanhiekkatesti

2012-01-30T12:44:00.009+02:00

Meidän kisut pissii hiekkalaatikkoon. En kyllä ymmärrä miks. Pihalla se kävis niin paljon näppärämmin, eikä matalammankaan tarttis karjua, kun lattialla on aina kissanhiekkaa.

Meillon melkeen aina imuri lattialla ja Muska on edelleen ihan rakastunu siihen (jossain aiemmassa postauksessa taitaa olla samantapaisia kuvia). Korkeempi on aina poissa ja matalampi on niin kipee ja laiska, että sen kaikki voimat menis kuulemma siihen, että se hakis imurin kaapista, joten se odottelee Muskan ilona lattialla emännän siivousinspiraatioita.

Viime aikoina matalampi on tehny eläinkokeita kissoilla. Se on laittanu kaikkiin neljään vessaan erilaista hiekkaa ja kokeillu, mikä leviää vähiten tassuissa ja mistä kisut tykkää eniten. Meidän kisut ei onneks oo kauheen kranttuja hiekan suhteen, kunhan se on puhdasta. Mitään ei boikotoitu täysin, mutta suosikiksi nousi valitettavasti se ainoo, mikä pitää viedä roskikseen. Muut voi vedä pihan perälle kompostiin. Se sama hiekka levis myös kaikkein vähiten tassuissa vessan ulkopuolelle, mutta matalampi sanoo, että se on kyllä valmis kestään ja siivoon sotkuja, jos se hiekka vaan on ekologista, eli ei jää kökkiin kaatopaikalle, vaan hajoaa meidän kompostissa maanparannusaineeksi.

Ne meidän testihiekat oli:

1.Cat's Best Ökö Plus (paakkuuntuva)
+Kuusipuuta. Ekologinen.
+Paakkuuntuu hyvin.
+Pitää haisut kurissa.
-Pölyää ihan kamalasti ja leviää kovasti ympäriinsä

2.Cat's Best Nature Gold (pellettihiekka, mäntyä)
+ekologinen
-Lentää ainaskin metrin laatikon ympärille, kun Piisku kaivaa kuoppaa Kiinaan.
- Haisee nopeesti pahalle
-Ei ole riittoisaa
-Paakut liimaantuu helposti vessan pohjaan ja pysyy huonosti siivotessa kasassa.
-+Kisut kyllä tykkäs, mutta harvemmin ne joutuu niitä siivoomaankaan.

3.Tigerino Crystals (paakkuuntumaton silikaattihiekka)
-+ Pussissa väitetään, että sen voi kompostoida, mutta matalampi epäröi vähäsen laittaa sitä kompostilootaan, kun siinä on semmosia sinisiä rakeitakin seassa. Mitä lie myrkyllistä väriainetta..
+Imee hyvin haisut

-Kissoilla kesti kauan tottua, kun ne rakeet rapisee niin kamalasti ja tuntuu vissiin teräviltä tassuissa

4.Tigerino Canada (talkintuoksuinen paakkuuntuva mikrohiekka. Savea)
+Kisut tykkäs eniten
+helppo siivota ja tuoksuu pitkään hyvälle
+riittoisaa
+kulkeutuu tassuissa vähemmän kuin nuo muut (tai sit vaan näyttää siltä, kun rakeet on pienempiä)
-Ei voi kompostoida

Kaikki noi hiekat on meille ostettu ZooPlussasta.

Töissä

2012-01-29T18:46:00.006+02:00

Mä olin tänä viikonloppuna töissä. Nyt ei korkeemman kanssa paimennettu pikkuihmisiä, vaan vähän isompia. Kaikenikäiset ihmiset tarttee joskus halinallea ja mä oon siinä hommassa aika hyvä. En ikinä mee vieraiden ihmisten viereen kyhnäämään, jos ei ne jollain lailla näytä, että ne tahtoo mut siihen. Jotkut voi kuulemma pelätäkin koiria, vaikken mä ainaskaan oo yhtään vaarallinen. Rapsutuksista tykkään sit ihan kamalasti, enkä varmasti kyllästy silittelyyn ennen ku se ihminen on lelliny mua tarpeekseen.

Aika hassuja temppuja ne siellä leirillä teki. Hyppivätkin tolla lailla. Melkeen ku meidän kissat, kun niitä säikyttää.

Naamanvaihtoa

2012-01-27T14:44:00.005+02:00

Me lapinkoirat ollaan siitä hassuja sessuja, että meidän turkki muuttuu koko ajan. Vanhemmiten voi värit muuttua niin paljon, ettei nuorena otetuista kuvista enää tunnistakaan, jos ei tiedä. Ainu vaihtaa tällä hetkellä naamaa. Vaaleus valtaa alaa niin, että todennäkösesti sille jää vaan samanlainen, kapea musta palkki kuonon päälle kuin Sakkeisälläänkin.

Tuo ylempi kuva on otettu elokuussa ja alempi tänään. Onneks sisäpuoli pysyy samana, vaikka päällys vaihtuu..

Tänään kotona

2012-01-24T19:04:00.003+02:00

Villiminttu on meidän vanhin kissa, kymmenen vuotta vanhempi ku Seita ja mä. Siks se vissiin hoitaa meitä niinku pikkupentuja.

Vaikka matalampi vie meitä pissalenkeille ja korkeempi melkeen joka päivä semmosille useamman tunnin metsässäjuoksentelulenkeille, mä tahtoisin olla pihalla vielä enemmän. Joskus matalampi päästää mut pihalle naruun, mutta turhan vinkeesti se hakee mut takas sisälle, kun mä muka huutelen niin rumia ohikulkijoille. Emmä mitään rumia huutele, kunhan vaan huomauttelen, että tää on sit meidän pihaa ja mä oon vahtina täällä. Tossa kuvassa mulla meinaa vissiin just tulla kiljumamieli. Ettei vaan olis naapurin kissa tassuttelemass tietä pitkin ohi..

Villikoiria

2012-01-20T19:30:00.003+02:00

Jos kattotte tarkkaan mun naamaa tossa ylimmäisessä kuvassa, voitte nähdä aavistuksen katumusta ja mökötystä kurinpalautuksen jäljiltä. Kävi nimittäin niin kuin ei oo vielä koskaan käyny, että tuuppasin eteisen oven auki ja karkasin innoissani maantielle ja villitsin muutkin mukaani. Oli kuulemma tipalla, ettei siinä käyny huonosti, vaikka tultiiin tietysti takas, kun ihminen huusi, mutta olis se voinu olla jo myöhäistä..
Mulle korkeempi piti vähä jöötä ja mykkäkoulua, mutta ei onneks liian kauan. Kunhan päästiin mettään saatiin taas leikkii villikoiria vähä turvallisemmassa ympäristössä. Hangen alla mönkii vaikka mitä otuksia ja Ainun mielestä on hurjan jännittävää työntää kuononsa lumeen ja säikytellä niitä. Talvi on kyllä lapinkoiran parasta aikaa.

Lapinkoiranilma

2012-01-13T15:58:00.004+02:00

No, nyt tuli viimeinkin oikeen lapinkoiranilma. Lunta tuiskuttaa ja pehmeätä, valkoista hankea riittää kahlailtavaksi ja kaiveltavaksi vaikka kuinka.
Painimatoksi hanki sopii erinomaisen hyvin. Vielä hetken odotellaan ja sitten päästään järvenselälle, jääkannen päälle, juoksentelemaan.

Kissssoja! Puskapanttereita!!

2012-01-13T12:53:00.006+02:00

Meidän ihmiset tykkää ruokkia lintuja ja siitä on nyt koitunu kaamee ongelma, kun meidän puskissa on ruvennu pesimään kissssoja! Ne väijyy siälä, lintulaudan alla, pensaikossa, suu auki ja odottaa, että joku varomaton tintti laskeutuu maahan hakemaan pudonnutta siementä. Semmosta me ei suvaita ollenkaan.

Enimmäkseen siellä päivystää meidän naapurin kissat, mutta viime viikolla oli yks, jota me ei olla ikinä ennen nähty. Ikkunan läpi me karjastiin sille niin iso yhteisHAU, että se hyppäs ainaskin metrin ilmaan ja pinkoi häntä suorana karkuun. Sen koommin sitä ei oo näkyny.

Eihän me oikeesti kissoja vihata. Meillon täällä kotonakin monta ja enimmäkseen ne on mukavia ja pehmosia. Ulkonakin kävi yks päivä niin, että Seita oli kiertämässä narupissatuksella ympäri pihaa, kun se hoksas semmosen puskapantterin ja loikkas hirmuiseen takaa-ajoon. Se kisu kumminkin pysähtyi, meni pienelle mytylle ja sanoi ihan pentukissan äänellä "Miu, ethän vaan syö mua", eikä Seita tietenkään syöny vaan kattoi, että ootpas sä oikeastaan aika söpö ja kävi nuuhkasemassa sitä nenästä.

Ainu lainassa

2012-01-12T12:08:00.004+02:00

Meidän Ainu oli viime yönä ensimmäistä kertaa yökylässä. Eilen illalla yks tuttu, kiva poika, haki sen lainaan ja palautti tänä aamuna. Mä en ollu kauheen huolissani, kun mä olin just pihalla, kun se haettiin ja näin kenen kanssa se meni autoon. Seitalle tuli kuitenkin illalla hätä ja huoli ja se kävi sanomassa matalammalle, että nyt jotain tärkeetä puuttuu, nukkumaan ei mennä, ennenku haetaan Ainu takas.

Matalammallakin oli sitä ikävä, vaikka me yritettiin kovasti olla sille pehmoleluna. Aamupäivällä, kun Ainu tuli takas, me möyhennettiin se perusteellisesti.

Oikeen hyvin sillä oli kyläily sujunu, vaikka matalampi luuli, että sille olis tullu edes vähän meitä ikävä, kun ei se oo ollu vielä koskaan ilman meitä missään. Se poika oli vissiin hoitanu sitä niin hyvin, ettei se ollu ehtiny tulla surulliseks. On se kiva, että voidaan olla välillä lainakoirina semmosille, jotka hirmuisesti tykkää koirista, mutta ei jostain syystä voi ottaa omaa. Kyllä meissä riittää rapsutettavaa ja lenkkikaveria muillekin kuin meidän omille ihmisille.

Ne vei joulun pois

2012-01-10T19:46:00.003+02:00

Eilen ne vei olkkarista sen joulupuun pois. Kissoja se harmitti erityisesti. Ne niin tykkäs lekotella sen alla ja pelata joulupalloo (se on semmosta, että napataan siitä puusesta tai kulhosta kiiltävä pallo ja sit lähetään kuljettaan sitä mahdollisimman nopeesti jonnekin ahtaaseen paikkaan turvaan samaan aikaan, kun matalampi juoksee huutaen perässä)
Kaikki kiiltävät nauhat ja valotkin kerätiin pois, Mimmiä meinas ihan ruveta masentaan ja se meni tonne kukan alle köllöttään. Eihän tuo ihan puusta käy, mutta on sekin jotain.

Iloinen päivällinen.

2012-01-09T21:40:00.002+02:00

Hirmuinen hunajapupususi paljastaa valkeina hohtavat hampaansa ja iskee ne saaliin niskaan.
Suklaamurususi ehättää osingolle möyhentamään salmiakkipastillin massukarvat. Valtava murina kaikuu lumisella metsäaukealla, kun Ainu leikisti syödään.

Matalampi ihminen väittää, ettei se ikinä ennen ole nähnyt niin iloisen näköistä päivällistä.

Luminaama

2012-01-06T17:52:00.002+02:00

Mulla on tällä hetkellä tosi pehmeä turkki. Johtuu vissiin vähän siitä viime keväisestä pentusessiosta. Tuntuu kuulemma käteen mukavalta, mutta pihkura, kun tähän tarttuu tällä tavalla lumi.

Ainulla on semmonen vahapintainen hylkeenkarva, ettei siihen tartu kunnolla vesikään ja Seitalla on tällä hetkellä talviturkki vasta tekeillä.. Ne ei paakkuunnu ollenkaan näin paljon. No, kaikkea ei voi saada samalla kertaa.

Näin se olis voinut mennä..

2012-01-06T10:24:00.008+02:00

-Hei, leikittäiskö vaikka semmosta, että mä meen piiloon ja te etsitte?
-On ne noloja, kun eivät löydä.

-Tässä se äsken oli..

-Tuolla hangella se pötköttää. Ei kannata enää etsiä.

- Tässä mä oon ollu jo vaikka kuinka kauan. Kyllä lumi on IHANAA. Kokeilkaa vaikka upottaa tänne tassut näin.

Kuva-arvoitus

2012-01-05T17:20:00.001+02:00

Kolme koiraa siinä on. Missä on se kolmas?

Iso pentu

2012-01-01T16:26:00.004+02:00

Meidän Ainupentu on niin iso jo, että kai sitä pitäis lakata sanomasta pennuksi.

Se on niin lempeä, tottelevainen ja rauhallinen koira, että vähän harmittaa, kun se on lapinkoiratytöksi aivan liian iso (ei oo nyt just mitattu, mutta varmasti ainaskin 49 senttii korkee)

Eilen me kaikki kolme tavattiin ekaa kertaa elämässämme ihan pieni ihmisenpentu. Mä arvasin heti, mikä se oli ja kutitin viiksillä varovasti poskesta ja nuukaisin toisesta päästä, mut siihen matalampi sanoi, että sillon vaipat, eikä siitä asiasta siks kannata kantaa huolta.

Seita kävi kurkkaamassa myös ja tavalliseen tapaansa vetäytyi sit kauempaa katselemaan. Ainu oli kuitenkin ihan häkeltyny ihastuksesta, muttei oikein tienny kuinka olis pitäny olla. Se varmaan tykkäis omasta ihmisenpennusta, niinku meidän ihmisten entinen koira Seri. Se oli ihan hulluna pikkulapsiin ja katseli niitä henkeään pidätellen jopa telkkarista.

Rakettien räiskeessä

2012-01-01T00:00:00.005+02:00

Pihalla paukkuu ja rytisee, mutta meillä otetaan rennosti...

Onnellista ja toiveet täyttävää vuotta 2012 kaikille tämän blogin lukijoille!

Jippii, se suostui!

2011-12-29T15:35:00.003+02:00

Muistattekos vielä tuon pienen, ruskean pojan? Enää se ei ole yhtä pikkuinen...

Yhtenä iltana, tuolla kylällä, me ajeltiin korkeemman ihmisen kanssa autolla tosi komean, ruskean lapinkoirapojan ohi. Sen taluttajakin näytti aika tutulta. Unnihan se siinä oli oman ihmisensä kanssa.

Kun korkeempi kertoi matalammalle kotona, mitä se oli nähny, matalamman päähän iski villi idea. Se ryntäs tietokoneelle tutkimaan jotain, tuumas niin, että savu nousi päästä ja sitten kirjoitti sähköpostia. Tänään tuli vastaus, joka sai sen pomppimaan ilosta. Seitalle on viimeinkin löytynyt sopiva sulhanen ja se on toi mun isoksi kasvanut pieni UNNI!

Meidän ihmiset on useinkin naureskellu vähän hölmölle ajatukselle, että Seitan ja mun vahvuudet ja heikkoudet on niin erilaiset, että meidät yhteen länttämällä vois tulla maailman täydellisin koira. Unni on aika pitkälti samanlainen ku mä, ja hassua kyllä ne ei Seitan kanssa ole ollenkaan liian läheisiä sukulaisia, vaikka Seita onkin mun täti. Ei vaan oo hoksattu aiemmin edes tarkistaa.

Vielä pitää tietysti tarkastaa Unnin lonkat ja silmät, mutta sen suhteen ollaan optimistisia. Jos kaikki menee, niinku toivotaan, ens kesänä saattaa meillä sitten olla pieniä Seitanpoikasia. Tarkkaa ajankohtaa on vaikea ennustaa, kun Seitan juoksut on aina olleet vähän epämääräiset, mutta nyt näyttää sentään jo lupaavalta!

Ulkoleikkejä

2011-12-28T16:26:00.006+02:00

Musta on kivaa, kun meillä on monta koiraa. Pystyy leikkimään kaikkia laumajuttuja niinku vaikka tommosta saalistusleikkiä kuin tossa yläkuvassa. Ainu on siinä saaliseläin ja huomaatteks kuka just on kiskasemassa sen takakintusta kumoon..

Seita on hyvä esittämään kauhistunutta..
On mullakin aika vaikuttava purukalusto, mutta taitaa tuo kersa jo näyttää vähän pelottavammalta suurine kitoineen.
Osataan me leikkiä kiltistikin, siis ilman mitään petoilujuttuja. Tossa me kiskotaan keppiä kilpaa Irakoiran kanssa. Semmonenkin on hauskaa.

Tuulee

2011-12-27T15:22:00.006+02:00

Tänään myrskys niin, että tuuli meinas viedä korvat ja hännän. Järvikin näytti pahantuuliselta.

Me ei piitattu. Leikittiin vaan. Aallokko oli heittäny rannalla tommosen keppipallon. Se oli kiva.
Meidän pihassa ei oo lunta enää missään. Järven rannalla oli vähäsen. Noissa kasoissa oli kiva tehdä kaivauksia, vaikkei saatukaan yhtään vesimyyrää kiinni.

Iloista joulua

2011-12-24T19:35:00.002+02:00

Tämmönen hieno joulukortti saatiin Elisalta. Tultiin siitä kovasti iloisiksi. Iloista joulua teillekin!

Kutittaa

2011-12-22T19:01:00.003+02:00

Seitasessu kävi tänään lääkärissä, kun sitä on pitkään kutittanu kainalosta niin, että se on raapinu sinne reiän. Ei löytyny mitään öttiäisiä, vaikka eläinlääkäritäti yritti pyydystää semmosia teipillä ja kammalla. Todennäköisintä on, että Seitaa on haukannu loppusyksystä hirmukärpänen, eikä se purema oo parantunu, vaan tulehtunu, kun sitä jatkuvasti rapsutellaan. Nyt sille syötetään jotain pillereitä, joiden pitäis parantaa se tulehdus ja sit jotain tököttiä, jota ripotellaan ruuan päälle. Sen pitäis parantaa ihon kuntoa, vaikkei Seitalla ihottumaa muualla oo, ku siinä yhessä paikassa.

Semmosen tärkeän asian se lääkäri meidän ihmisille kertoi, jonka ne haluaa tässä nyt kirjottaa muillekin, että netissä ja muualla leviävä tieto, jonka mukaan vehnä aiheuttais monille koirille allergiaa, on täyttä humpuukia. Kuulemma vilja-allergisia koira on tosi vähän. Todennäköisempää on esimerkiksi vaikkapa naudanliha-allergia. Ei siis kannata heti rynnätä vaihtamaan koiran ruokaa viljattomaan, jos sille tulee ihottumaa..

Me oltais kyllä tykätty, jos se tohtori olis määränny meidät kaikki vaikka kinkkudieetille, mutta samoja tylsiä nappuloita ne meidän kuppiin sen eläinlääkärireissun jälkeen kippas. Höh.

Mitäs me odotellaankaan?

2011-12-21T14:28:00.004+02:00

Ne toi tommosen puun sisälle. Se tuoksuu samalta kuin metsässä...
Matalampi sanoo, että pitää olla kiltisti, koska kohta se jokin tulee. Mulle ei oo ihan vielä selvinny, mitä me odotetaan..
Villiminttua se ei kuitenkaan näytä huolestuttavan ja se on nähny jo monta semmosta, kun se on jo kolmetoistavuotias.

Korvan takaa kans

2011-12-20T10:10:00.005+02:00

Matalammalla on meneillään joku omituinen kohtaus, jota se nimittää joulusiivoukseksi. Mun korvan taustat ei oo yhtään likaset, kun viimeksi kaks päivää sitten suihkussa pestiin (olisin kyllä tykänny siitä karhunkakan hajusta enemmän, ku persikkashamppoosta, mutta ihmiset oli eri mieltä).

Villiminttu tahtoo kumminkin pelata varman päälle, ja pesee uudestaan - tai sit mä vaan maistun hyvälle. En mä silti usko, että se joulupukki mun korvien taakse kattoo... (tohon piti tulla video, mut ei se suostunu latautumaan, joten tyydytään nyt sitten kehnoon kuvaan)

Vuorikauris?

2011-12-17T15:30:00.001+02:00

Vuorikauris? Ei vaan meidän Seita. Olishan se kätevämpää, kun olis vähän pitemmät tassut, mutta kyllä näilläkin pääsee..

Kävipäs nolosti

2011-12-15T17:10:00.004+02:00

Tänään kävi Ainulle nolosti. Se on ruvennu temppuilemaan metsälenkille lähdettäessä niin, että ei mene korkeemman ihmisen luo eteiseen, kun se kutsuu, vaan juoksee matalamman luo olkkariin ja esittää, ettei sitä huvita lähteä ollenkaan. Tänään, kun korkeempi oli kutsunu tarpeeks monta kertaa, siltä paloi käämi ja niin me lähdettiin ilman Ainua.

Ipana ei meinannu uskoa tapahtunutta todeksi. Naama pitkänä se ensin katteli ovellepäin ja odotti, että korkeempi kumminkin palais sitä hakemaan. Kun se aikansa korvat höröllä kuunteli, se viimein tajus, että auto oli tosiaan jo lähteny pihasta, eikä sitä otettu mukaan. Ällistyneenä se kyseli matalammalta, että eihän näin voi pienelle koiralle tehdä ja matalampi kertoi karun totuuden, että kyllä korkeempi voi.

Ehkä se ens kerralla älyää olla konstailematta.

Lits läts

2011-12-14T12:39:00.003+02:00

Nää kuvat on nyt vanhoja, kun melkeen aina on pimeetä, tai ainaskin silloon, kun korkeempi kerkee meidän kanssa mettään. Onneks me ollaan päästy nyt aika usein lainakoiriksi yhelle meidän ihmiskaverille. Se vie meitä suolle ja metsään. Joskus sillä on mukana Ira ja Eetukin. Niitten kanssa on kiva riehua.
Tommosesta pienestä pakkaslumikerroksesta ei oo enää tietookaan. Lätäköt sanoo lits läts, eikä järvessä oo jäätä, jonka päälle pääsis juoksentelemaan. On tää aika kumma talvi.

Omaa kivaa

2011-12-05T16:25:00.005+02:00

Tänään pidettiin ihan omaa kivaa keskenämme metsässä ja suolla. Hetken paistoi aurinkokin, mutta valoa on viime aikoina ollu niin vähän, ettei meistä kuulemma saa kunnon kuvia. En kyllä ymmärrä miksi. Mulla on ainakin rusketus ihan kohdallaan..
Ainu löysi jonkun muovisen jutun, eikä antanu sitä Seitalle ja mulle. No, se oli tietysti kivaa, kun yritettiin ottaa sitä siltä.
Välillä pysähdyttiin metsän reunaan huilaamaan ja ihmettelemään isoa teeriparvea.

Kuusi koiraa

2011-12-04T16:31:00.005+02:00

Voi, kun meillä oli taas tänään kivaa, kun päästiin Iran, Eetun ja yhen vanhan, pienen terrierin kanssa metsään juoksemaan.

Ira on hauska tyyppi. Se tykkää vauhdikkaista leikeistä. Välillä me kutitettiin se melkeen läkähdyksiin (tossa keskimmäisessä kuvassa). Kun me oltiin jo lähdössä takas kotia, Ira meni hetkeks hukkaan. Se ei millään tullu takas, vaikka ihmiset kuinka huuteli. Kun ne oli siinä aikansa kailottanu, mä lähdin kans juokseen jonnekin ja viiden minuutin päästä tulin takasin Ira mukana. Menin mä aina väliinkin, jos Iran ja Ainun leikki meinas riistäytyä riidanpoikaseksi. Pitäähän pentunsa perään vähä kattoa, ettei se käyttäydy kauheen huonosti.

Kaksi ruskeata karhua

2011-12-02T20:40:00.003+02:00

Iso, kiltti jätti

2011-11-29T21:38:00.002+02:00

Meidän Piisku on iso, mutta hurjan kiltti. Muska menee aina sen syliin, kun sillä on halipula ja yleensä Piisku sit hoitaa sitä, vaikka oikeestaan Piisku tykkää kaikista eniten Vinskistä.

Lelulaatikolla

2011-11-29T19:39:00.008+02:00

Myrsky haastoi blogissaan muita koiria kertomaan minkälaisia leluja niillä on ja minkämoisia on niitten lempilelut. Myrsky tykkää pehmoista niinku mäkin, mutta on meillä muitakin leluja ku pehmoja. Ihmistä laiskotti sen verran, ettei se viittiny etsiä kuvaan niitä tavaroita, jotka parhaillaan lymyilee huonekalujen alla. Ne houkutellaan esiin korkeintaan siivouspäivinä ja meissä on semmosta keskipakoisvoimaa, joka heittää ne melkeen heti takasin kaappien ja nojatuolien alle..

Toi punanen kruunu tuolla vasemmalla oli pentuna sekä Ainun että Seitan lempilelu Se hieroi mukavasti hampaita, kun ne oli vaihtumassa.

Tällä hetkellä me kaikki tykätään eniten pehmoista. Siks kai ne onkin noin likasia, kun ei me aina muisteta käydä pesulla, kun ollaan tultu kurasina lenkiltä ja ruvetaan niillä leikkimään. Ainu on meistä ainoa, joka tykkää kovasti palloista ja ne on just semmosia, jotka pyrkii vinhasti pakoon kaapin alle. Siks niitä on tossa kuvassa niin vähän.

Matalampi usein marmattaa, että meillä on liian paljo leluja ja kaikki pitkin lattiaa, mut tartteehan kolmella koiralla olla kolminkertainen määrä siihen nähden, mitä yhdellä. Sitäpaitsi kuka niitä sieltä lelulaatikosta näkee ruveta valitsemaan. Tartteehan ne olla näkösällä.

Tötteröpään paluu

2011-11-28T13:42:00.005+02:00

Tollee villinä ja vapaana mä juoksentelin vielä eilen. Tänään pärähti sit karmea takaisku, kun mut vietiin sinne MAI-VET:iin ottaan tikkejä pois ja ne pisti mun päähän uuden tötterön! Se mun haava nimittäin punotti vähäsen. Ehkä syynä oli se, että se on parina päivänä lenkillä kastunu, tai sit se toinen, mitä mä en aikonu kertoo kellekkään. Mä nimittäin oon vähä nuoleskellu sitä haavaa, vaikkei olis saanu ja vaikka ihmiset on aina kieltäny, kun ne on nähny..mut kun ne langanpätkät oli niin kamalia.

Muskakisu tuli sinne klinikalle samalla. Sille tehtiin kuulemma jotain, minkä pitäis saada se lopettamaan ympäriinsä pissiminen. Kaikilta muilta meidän kisuiltahan on jo vauvantekovehkeet poistettu, mutta Muskalla ne on ollu tallella, kun ei meidän ihmiset tahdo turhaan kiusata meitä, eikä Muska olis voinu saada pentuja, kun se on ihan sisäkissa, eikä sillä oo sulhasta.

Aiemmin se on vaan kovasti lauleskellu muutaman kerran vuodessa, mutta nyt se alkoi mouruamisen lisäksi pissiä ympäri huushollia. Se yllytti muutkin kissat samaan puuhaan ja siinä oli jo ihmiset aivan hmm... liemessä. Eläinlääkäri sanoi, että toi toimenpide vois auttaa ja sitäpaitsi säästäisi Muskan mahdollisesti tulevaisuudessa kasvaimilta. Nyt me vaan toivotaan että se paranis hyvin.

Siitä mä kumminkin oon vähän katkera, että miks mulle laitettiin saman toimenpiteen jälkeen jo TOINEN tötterö, mutta Muskalle ei ensimmäistäkään.

Vapaaksi tötteröistä

2011-11-23T22:00:00.002+02:00

Juu, mä tiedän, että sitä piti pitää ens maanantaihin saakka, mutta tossa se nyt on ja sen verran päreinä, ettei sitä takas saa - onneks. Mä otin sen pois, kun se oli niin inhottava. Se oli saanu osumaakin jo sen verran, ettei siitä enää nähny kunnolla läpi.

Olihan siinä semmonen hyvä puoli, että kaikki herkut sai syötyä rauhassa tötterön suojissa, eikä kukaan muu päässy osingolle, mutta siihen ne hyvät puolet sit loppuikin. En yhtään tykkää tommosista kipoista päässä. Eihän niiden kanssa voi edes juosta ja riehua.

Vihreenä vilkkuva tötteröpää

2011-11-19T13:39:00.005+02:00

Mä alan toipuu. Oon käyny kävelylläkin jo parina päivänä ja energiaa olis enempäänkin, mut kun ei kuulemma saa riehuu. Eilen mun massun alta alko repsottaa joku kamala riepu. Sillä aikaa, kun matalampi lähti hakeen keittiöstä jotain tököttiä, millä se oli tarkotus irrottaa, mä nappasin sen pois ihan itte. Tullessaan takas matalampi hoksas sen mun suussa ja teki hirmuloikan, mut mä olin nopeempi ja nielasin sen. Siinä se sit seiso tökötteinensä mun vieressä ja päivitteli, kun se haavateippi lähti matkustaan mun massun läpi. Toivottavasti se tulee sieltä ulos kans joskus

Antiopiitit on muuten aivan kamalia. Mä juoksen aina piiloon, kun näen, että nyt ne taas liottaa niitä semmoseen pruuttaan. Onneks saan aina kuivatun kananpalan lepytykseks perään.

Meidän matalampi on ostanu meille pimeässä lenkkeilyä varten pienen, vihreen, taluttimeen kiinnitettävän vilkkuvalon. Viime yönä taas yks ihan pimee pyöräilijä (siis ainakin se pyörä oli pimee. Kuskista ei voi olla varma) ajeli melkeen mun päälle. Kun se sit viimein hoksas vihreenä vilkkuvan tötteröpään se vinkas, että UFO!! En kyllä oo, mutta hyvä kun oli se valo. Muuten olis voinu tulla törmäys.

Usma ressukka

2011-11-15T18:20:00.006+02:00

Nyt on Usma ressukka niin kipeä, ettei siitä ole kertomaan mitään. Matalampaakin itkettää myötätunnosta. Leikkaus sujui kai niin kuin oli tarkoituskin, vaikka suureksi yllätykseksemme eläinlääkäri sanoi, että Usma on selvästi ylipainoinen (hieman päälle 16 kg. tarkemmin en osaa sanoa, kun en ollut mukana. Korkeampi ihminen vei pörriäiset lääkäriin) ja kaiken kukkuraksi juoksu oli TAAS alkamassa, vaikka edellinen oli elokuun lopulla. Ilmeisesti Usman hormonitoiminta on hieman poissa raiteiltaan. Toivottavasti tilanne nyt tasaantuu ja painokin hieman laskee. Kasvaimia ei onneksi näkynyt, eikä nyt tarvitse enää kärsiä hankalista juoksuajoista, eikä pelätä kohtutulehdusta.

Villiminttua lääkäri tutki ja väitti sen olevan ikäisekseen hyvässä kunnossa, vaikka meidän silmissämme se on kovin laiha. Uusiutuvien hengitystietulehduksien syyksi hän arveli herpesvirusta. Seuraavan tulehduksen ilmaantuessa kokeilemme antibioottikuuria oireita lievittämään.

Muskakisun hermoja koettelevaan pissimispuuskaankin (kaikki vuodevaatteet pesuun useampaan kertaan viikossa) korkeempi ihminen kysyi neuvoa ja lääkäri oli kyllä sitä mieltä, että Muskakin kannattaisi steriloida. Sillä on kuulemma riski saada kasvaimia, kun juoksut seuraavat toisiaan ilman, että pentuja syntyy. Pitänee siis yrittää varata sillekin aika vaikkapa samalle kertaa, kun 12 päivän päästä käymme poistattamassa Usman tikit.

Ei ole halpaa lystiä tämä tämmöinen, eikä oikeastaan lystiä lainkaan.Onneksi sentään palvelu Seinäjoen MAI-VET -klinikalla on ensiluokkaista ja empaattista. On ihan hirvittävää katsella, kun oma rakas pieni on tuskissaan. Yritän kuitenkin ajatella niitä hyötyjä, joita tästä piinasta tulevaisuudessa koituu. Niin fiksu kuin Usma onkin, valitettavasti se ei taida osata ajatella niin pitkälle..

Jännät paikat

2011-11-14T16:33:00.002+02:00

Nyt on meillä jännät paikat, mulla oikeestaan vähän pelottavatkin. Oon nimittäin menossa huomenna sinne vauvantekovehkeitten poistoleikkaukseen. Samalla selviää onko se kasvain uusinu, joka mulle tuli viime talvena, kun odotin Ainua ja muita pentusia. Matalampaa ihmistä pelottaa ihan hirveesti. Kyllä mä huomaan, vaikka se yrittää esittää ihan reipasta.

Villiminttukin on tulossa lääkäriin samalla reissulla. Se on laihtunu huolestuttavasti ja sillä on vähän väliä nuhaa. Toivottavasti ne osaa auttaa sitä jotenkin. Se on kiva kissa.

Seitan sulhasasioitakin me jännätään, sillä matalampi on taas kosinu yhtä poikaa. Viime viikollakin se kosi yhtä söpöä, mutta siltä paljastui semmoinen luomien sisäänpäinkääntymisvaiva, joka on perinnöllinen, eikä me toivota kenellekään koiralle synnyinlahjaksi semmosta. Tää viimeisin sulhoehdokas onkin sitten kaikille meidän blogia pitempään seuranneille tuttu ja varsinainen jymy-yllätys, mutta me ei voida vielä paljastaa sitä, kun ei se oo vielä suostunu, eikä edes käyny PEVISA-tarkastuksissa. Tosi hieno koirapoika se kumminkin on, voin vakuuttaa ;-)

Seikkailuja etsimässä

2011-11-12T23:12:00.004+02:00

Meidän kisuista Mimmi on ainoo, joka karkaa ovesta ulos heti, jos vaan pääsee. Onneks meitä on täällä myös kaksi kissapaimenkoiraa. Me Ainun kanssa kyllä haetaan se heti takas, jos satutaan oleen paikalla, eikä toi kisu edes oo siitä moksiskaan.

Se taitaa kaivata seikkailuja. Tänään se hyppäs etsimään niitä takan päältä. Yhdellä loikalla se sinne pomppas, vaikka meidän takka on paljon matalampaa ihmistä korkeempi. Sieltä se nyt lurkkii. Mahtaakohan uus katselupaikka synnyttää uusia ideoita.

Tunnustuksia

2011-11-10T22:22:00.009+02:00

Saatiin Saivalta ja sen ihmiseltä tommonen kiva kehunappi. Kiitämme lämpöisesti. Kun tuommoisen saa, pitää kuulemma ensin kiittää antajaa, sitten kertoa itsestään kahdeksan asiaa ja lopuksi ojentaa toi nappi kahdeksalle kivalle blogille eteenpäin. Niitä blogeja meidän on nyt vähän vaikee valita, kun matalampi on vetkutellu tähän haasteeseen vastaamista niin kauan, että melkeen kaikki on ehtiny sen jo saada, mutta yritetään.

Ne meidän kahdeksan asiaa tulee tässä:

1. Mä inhoan harjaamista. Juoksen karkuun heti, kun semmonen harjaamisväline kaivetaan näkösälle.

2. Mä tykkään nukkua pehmolelun kanssa. Oma ihminenkin käy, jos ei leluja satu olemaan saatavilla.

3. Mä ymmärrän niin paljon sanoja, että ihmiset joutuu jo keksimään kiertoilmaisuja, kun eivät halua, että mä innostun jostakin jutusta liikaa.

3. Ainu haukkuu tosi vähän. Oikeestaan vaan silloon, kun me Seitan kanssa yllytetään.

4. Ainu on myös äärimmäisen tottelevainen ja fiksu (tiätysti, kun se on mun pentu)

5. Aamuisin Ainu hyppää aina matalamman viereen sänkyyn ja sanoo "uhhh, kun mua pissattaa" (koirankielellä tietysti, mutta niin, että kyllä sen tyhmempikin ymmärtää). Kyllä matalampi sitten nousee viemään sen ulos, vaikka oliskin vielä ihan pimeetä.

6. Seitan lempijekku on semmonen, että sillä aikaa, kun matalampi on pissuttamassa Ainua, se menee matalamman paikalle pää tyynyllä nukkumaan ja esittää, että on jo syvässä unessa, silmät tiukasti kiinni. Sitten sitä alkaa naurattaa, kun matalampi kutittaa sitä vattasta.

7. Seita on siinä mielessä erikoinen koira, että se oppi pentuna melkeen heti sisäsiistiksi, kun se tuli meille.

8. Seita luulee, että se on meillä johtajakoira, eikä me viitsitä pahottaa sen mieltä kertomalla, ettei se oikeesti oo...pieni höpöpöppänä.

Koska toi nappi tosiaan näyttää olevan niin monilla, me ei tosiaan keksitä kahdeksaa. Tahdottais ojentaa se ennen kaikkea TK:lle ja mun Utupennulle, joilla on tosi kiva blogi, mutta valitettavasti se on salasanan takana, Minille, kun me ollaan luettu niitten blogia ihan alusta asti ja siellä on niin söpö pentukin sekä mun velipojille Haldille, jonka ihminen polkaisi käyntiin ihan uuden blogin ja me päästään taas lukemaan mun iskän, velipojan ja niiden Seitan (juu-u siellä asuu ihan samanniminen koira ja sekin on meille sukua)kuulumisia.

Golfkettu

2011-10-31T21:27:00.001+02:00

Me tykätään ketuista. Tää kettu tykkää golfpalloista :)

Söpöpöppiäinen

2011-10-31T16:19:00.006+02:00

Turkinkasvatus on hassua puuhaa. Joskus se onnistuu paremmin ja toisinaan ajoitus menee ihan pieleen. Mulla on tällä hetkellä muhkeempi karva kuin koskaan ja Ainukin alkaa näyttää jo lapinkoiralta. Seita on yleensä meistä kaikkein paksuturkkisin, mutta nyt sillä on vaan ohut, pehmoinen laamapaita päällä. Poski- ja tassuntakakarvojakaan ei ole ja siksi se näyttää ihan pentukoiralta.

Koska se oikeesti haluais olla iso ja hurja petokoira, se ei yhtään tykkää,kun matalampi kiusaa sitä sanomalla sitä söpöpöppiäiseksi, nuppapupuseksi ja pikku napaketuksi. Mitäs on niin pieni ja söpönen. Oma vika.

Vikkelä vesi

2011-10-26T16:57:00.003+03:00

-Toi vesi menee aika lujaa...Niin muuten mäkin, kun vauhtiin pääsen.

Sävy sävyyn

2011-10-23T21:10:00.000+03:00

Mä oon kuulemma sävy sävyyn syksyn kanssa :)

Vesipetoa saa aina odottaa..

2011-10-21T18:19:00.005+03:00

-Voisiksä, Ainu ny jo tulla.
-Yks pulahdus vielä, jookos?
-Älkää jättäkööööö..

Arvonta

2011-10-19T20:03:00.006+03:00

Tää on nyt taas söpöjen eläinten hyväksikäyttöö, kun ei matalamman jutut tällä kertaa liity ollenkaan meihin.

Se halus tulla vaan kertoon, että tuolla Talviunilla - ja Kanttorilan puutarhassa -blogeissa (Sinne pääsee sivupalkin linkeistä) on meneillään arvonta, jonne saa ihan mielellään tulla osallistuun tämänkin blogin lukijat, jos palkinnoissa vaan sattuu olemaan jotain sopivaa..

Ei siellä meidän mielestä kyllä mitään kivaa oo, kun ei oo edes luita, eikä muitakaan koirajuttuja. No, me pidetäänkin ihan omaa kivaa, kaikki kolme kuonoa samassa nipussa.

Miksiköhän Ainulla on TAAS tassu kipeä?

2011-10-17T16:23:00.002+03:00

Älä irvi

2011-10-15T22:00:00.002+03:00

-Älä irvi lapsi kylääselle

Siitä se lähtee..

2011-10-14T19:30:00.001+03:00

Ainulla oli kamalan tylsää..
-Ihan vähän vaan nypin...
- ja himppasen kiskon..
-Repiminen on niiiin hauskaa..
-Ai, ei saa vai? Juu ei. Mä oon kauheen kiltti :)

Petomainen olo

2011-10-14T13:42:00.004+03:00

Kun kissa on poissa kotoa, joillakin kuulemma hyppii hiiret pöydällä. Meillä pöydillä on vaan kissoja, mutta kyllä nekin varsin vallattomiksi heittäytyy heti, kun me Ainun ja Seitan kanssa ollaan poissa.

Muska bongas tänään meidän luun, keräs hetken rohkeutta ja kävi sitten kiinni. Se näytti ihan siltä, että sille tuli siitä petomainen olo, mutta kyllä tommoset on pienelle kisulle vähä liian isoja saaliita.

Taistelu leivästä

2011-10-10T18:28:00.005+03:00

Ainu löys retkellä ruisleipiä. Joku oli varmaanki tarkottanu ne metsän eläimille ruuaks. Nyt ne joutu kumminkin ahneen lapinkoiran ahmasemaksi. Mä yritin sanoo, että mäkin haluun maistaa..

..mut se halus syödä kaikki itse..
Huonosti kasvatettu kakara. Ilkkuikin vielä!

Laama ja filmaattinen suohirviö

2011-10-05T12:58:00.006+03:00

Meidän matalamman mielestä Seita muistuttaa vähä laamaa nyt kun siltä on lähteny lapinkoiran kauluri kokonaan pois.
..tai sitten suomenpystykorvaa.
Joskus sitä saattaa näyttää kuvissa vähän hassulta, kun on niin kiire, ettei ehdi asettelemaan naamaansa kuvauskuntoon joka käänteessä.
Oikeesti me ollaan tietysti hirmuisen fiksun näköisiä ja filmaattisia niinku Ainu tossa alimmassa kuvassa.

Sumussa

2011-10-03T20:40:00.006+03:00

Tänään oli jännää lenkillä. Suon toisella puolella haukkui kettuja ja me ulvottiin niille takas. Sumussa äänet kuulosti aavemaisilta ja me innostuttiin vähän keskustelemaan kaiun kanssa. Yhdellä nurkalla suota ammuskeli metsästäjät haulikoillaan, muttei ne onneks osunu meihin, kun me juostiin niin lujaa.
Seitaa aina vähän pelottaa semmoset paukahdokset, mutta me järjestettiin sille niin paljo toimintaa, ettei se ehtiny kauheesti siitä ammukselusta huolestua.

Ainulle ja Seitalle tuli ihan petomainen olo ja Seita päätti koittaa, miltä Ainu maistuu..

No, ei se oikeesti palaa haukannu. Esitti vaan ja Ainu oli heti leikissä mukana. Aika pahalta näyttää kuvassa kumminkin.

Pehmoleluna mettässä

2011-10-01T19:37:00.007+03:00

Eilen me päästiin Ainun kanssa korkeemman töihin mukaan. Mulle se ei ollu uutta, kun oon ollu jo monta kertaa leiripaimenkoiranakin. Nyt mentiin semmoselle päivän retkelle aika kauas kotoa.

Siellä oli semmosia paikkoja, mihin ne ihmisenpoikaset pysähtyi tekemään jotain tehtäviä ja me oltiin korkeemman ja tossa kuvassa olevan pojan kanssa passissa yhellä semmosella pysäkillä.

Ainua vähän ujostutti kun ihan vieraat ihmiset halus sitä rapsuttaa. Mä oon jo tottunu semmoseen ja tykkään olla pehmoleluna, vaikka en into piukeena ihmisten luo tungekaan, niinku Seita joskus.

Aamulla Seitaa harmitti ihan hirveesti, kun me lähdettiin ilman sitä, mutta oli sekin sitten päässy meidän ihmiskaverin kanssa moneksi tunniksi metsään, niin ettei se illalla sitte enää viittiny mököttää.

Sarvi

2011-09-30T16:31:00.001+03:00

-Tää ei oo poron, eikä enää hirvenkään, vaan nyt tää on MUN. Koittakaas tulla ottamaan!

Kutistuu ku pyy maailmanlopun edellä

2011-09-29T16:35:00.004+03:00

Tänään meidän ihmiset yritti mitata Ainun korkeutta. Ne houkutteli sen kaapin oven viereen seisomaan ja sohi lyijykynällä merkkiä seinään. Eihän siitä meinannu mitään tulla, kun Ainu hoksas heti, että nyt on jotain huolestuttavaa tekeillä. Se kiemurteli ja meni ihan mykkyrälle ja lopulta pissas lattialle, niinku sillä on tapana silloon kun se on oikeen ilonen tai kiihtyy jostakin.

Kahteen kertaan ja eri paikoissa ihmiset niitä merkkejänsä suttas ja suurin piirtein samanmoinen tulos tuli: meidän iso vauva on vajaat 8 kuukautta vanha ja 48 senttiä korkea!

Ihmisten nykyisen kauneuskäsityksen mukaan se on vaan hianoo kun on yläsuuntaan pitkä, mutta suomenlapinkoiratytölle tossa on rotumääritelmän mukaan yks sentti liikaa ja ties kuinka paljon toi pikkusessu vielä kasvaarohjottaa, ennenku se on ihan aikunen koira.

Mitään muuta väliähän tolla sentillä ei meidän ihmisille ole, mutta kasvattajana matalampi on sitoutunu kasvattaan rotumääritelmän mukaisia koiria. Toisaalta ne rotumääritelmätkin muuttuu kaiken aikaa. Silloon kun noille ihmisille tuli ensimmäinen yhteinen lapinkoira, Lecibsin Claudia eli Sumi, koko rodun nimi oli vielä lapinkoira, eikä suomenlapinkoira. Sumikin oli tyttökoiraksi tosi iso, mutta sai silti sertin heti ensimmäisessä näyttelyssänsä.

Suomenlapinkoirat rotuna kuulemma kutistuukin koko ajan kuin pyy maailmanlopun edellä. Viimeksi noita rotumääritelmän kokoihanteita on pienennetty vuonna 1996. Se on semmonen juttu, josta meidän ihmiset ei erityisemmin tykkää, sillä jos tarkotus on ihan oikeesti säilyttää poronpaimennukseenkin käytettyjen koirien ominaispiirteitä, ei rodusta silloon kannattais jalostaa mitään kirpun kokoista sohvaperunaa.

Kyllä pelkästään Seitan ja Ainun kokoerokin (42 cm ja 48cm) on jo niin merkittävä, että sillä on selvästi vaikutusta ulottuvuuteen ja esimerkiks liikkumiseen syvässä hangessa.

No, onneks meidän karvakorvien ei tartte murehtia mistään rotumääritelmistä. Ne on ihmisten hömpötyksiä semmoset. Meidän matalampi on sanonu meille, että me olleen maailman ihanimpia karvatassuja ja että tärkeintä on, että me ollaan terveitä, kilttejä ja onnellisia. Muuten saa kasvaarehottaa ku pellossa, kun ei meillä oo koskaan mitään pentutehtailua suunniteltukaan. Jos ei Seitalle löydy sopivaa sulhoa (ei nimittäin ole löytynyt vieläkään, vaikka yhteyksiä on otettu suuntaan ja toiseen) ja, jos Ainusta tulee ihan liian iso, niin sit saa se pentuhomma jäädä sikseen.

Syksy tulee..

2011-09-29T13:24:00.005+03:00

Syksy tulee ja illat pimenee..Se vetää vähän haikeeks.
Vähän väliä sataa vettä, eikä iltaisin myöhään enää näe käydä metsälenkeillä..
Ainulla ja mulla on jo paksu talviturkki päällä, mutta Seita vasta kasvattelee pörröistä aluspaitaa. Lenkillä kumminkin tarkenee, kun tarpeeksi juostaan ja pelmutaan.

Ainu ei oo vielä hoksannu, että se on mua ja Seitaa paljon isompi. Tollee se heittäytyy selälleen ja nostaa tassut antautumisasentoon heti, kun me uhataan kutittaa se henkihieveriin. Saas nähdä, koska se hoksaa, ettei noin isoja koiria niin vaan kumoon kutitetakaan, jos ne ei itte tahdo.

Hirveesti hirmukärpäsiä

2011-09-26T19:29:00.005+03:00

-Saaksä Seita kielen tällä tavalla?
-Tiätysti saan, mutta emmä nyt viitti. Mitäs jos juostais taas vähän välillä, ettei hirmukärpäset saa meitä kiinni.

Niitä onkin tänä vuonna ollu ihan kamalasti. Mäkin taisin vahingossa viedä turkissa niitä Lappiin muutaman (voi poro parat, jos siellä on pian niitä miljuuna). Kotiinkin niitä salamatkustaa meidän kyydissä joka metsälenkiltä. Eilen matalampi löys yhden Piiskukissastakin, vaikkei Piisku oo ulkoillu enää kahteen vuoteen. Se oli kai jotenkin loikannu meidän koirulaisten turkista. Ne on sitte iljettäviä ja puree kipeästi, mutta mä puren niitä takas.

Sopulidieetillä

2011-09-25T12:56:00.006+03:00

Käytiin korkeemman ihmisen kanssa vähän pitemmällä telttaretkellä. Tällä kertaa ei ollu nuorisookaan mukana paimennettavana.

Matalampi pakkas mulle kyllä ihan hyvät eväät, mutta mä päätin kumminkin olla sopulidieetillä. Niitä oli siellä niin hirveesti, että sai napata vaan aina, kun tuli huikopalaa tarvis (matalampi on nyt kiukkunen, kun mä puhun tämmösiä. Se kun ei ollenkaan haluu syödä pieniä tai isompiakaan karvaisia eläimiä, mutta se ei ookkaan lapinkoira)
Yleensä me retkeillään semmosissa paikoissa, missä ei oo yhtä paljon ihmisiä kuin tuolla Saariselällä. Nyt päästiin kumminkin sinne yksien soittajapoikien keikkabussilla, niin ettei auttanu muu kuin sopeutua ruuhkaan. Kyllä se tietysti mulle ihan passas, että taukopaikoilla oli aina ihmisiä, jotka halus tulla rapsuttaan.

Aika sumuista siellä oli melkeen joka päivä, muttei sentään satanu kaatamalla, niinku kotona.

Ajatuksen voimalla

2011-09-18T22:28:00.005+03:00

Uskotteks, että esineitä voi siirtää ajatuksen voimalla? Se on kuulkaa ihan helppoo, kun vaan vähän harjottelee. Kotona se onnistuu melkeen aina silleen, että mä tuijotan tiiviisti mun matalampaa ihmistä ja sit se antaa mulle mitä mä haluun. Korkeempaan se ei ihan vielä toimi, mutta sekin hoituu sillai, että sanon ensin matalammalle, mitä tahdon ja se sit pistää korkeemman asialle.

Tänään siellä iltaretkellä ei matalampi ollu mukana ja niin mun piti kokeilla ihan uutta konstia. Tossa kuvassa mä keskitän ajatukseni tohon fanipalapussiin ja kokeilen saisinko sen tulemaan kuonon ulottuville ihan pelkän ajatuksen voimalla. Vielä ei onnistunu, mutta oottakaas vaan, kun vähän treenaan.

Vientiä

2011-09-18T19:02:00.006+03:00

Tänään meitä on viety ku kuoriämpäriä, vaikkei meissä kahvaa ookkaan. Aamupäivällä päästiin Pyrykoiran kanssa juoksenteleen, mutta silloon korkeemmalta unhottui kameran kortti kotiin. Illallakin meitä vietiin ja sillä kertaa Ainukin pääs mukaan, kun luvassa ei ollu riehuntaa epätasaisessa maastossa.

Syksy on kivaa, kun ei oo enää niin kuuma ja tuoksuu hyvälle. Metsäkin muuttuu koko ajan värikkäämmäks.

-Usmaaa, missä sä oooot?

Ira ja mä

2011-09-17T21:03:00.005+03:00

Tollee me tänään juteltiin Iran kanssa, kun oltiin Hanhikankaalla juoksentelemassa. Se on sitte innokas ja energinen koiratyttö. Eetu, sen velipoikakin meinaa välillä ihan väsähtää sen vauhdissa. Mäkin jouduin välillä vähä huilaamaan.

Kahdestaan

2011-09-17T12:30:00.000+03:00

Me käydään Seitan kanssa nyt lenkeillä ihan kahdestaan, ilman Ainua, kun sen pitää lepuuttaa sitä kipeetä lonkkaansa monta viikkoo.
On oikeestaan aika hauskaa liikkuu tällee, vähän niinku ennen. Ainu osaa joskus olla vähä rasittava, kun se roikkuu kaiken aikaa ton Seitan kimpussa ja kärttää sitä painimaan.

Hunajapupu

2011-09-17T00:47:00.005+03:00

Tänään, kun Seita seisoi kotona portilla, ammattikoulun pojat vihelsi sille tien toiselta puolelta. Seitaa semmonen vähä hämmästytti, mutta matalampi selitti, että näteille tytöille pojat joskus viheltelee.

Rötköpörriäinen

2011-09-16T11:08:00.005+03:00

-Miten niin hassu asento? Tää on oikeen mukava. Kokeile vaikka.

Onni onnettomuudessa

2011-09-14T19:59:00.005+03:00

Meidän Ainu oli sit tänään siellä läpivalaisussa. Tollee se hymyili vielä siinä vaiheessa, kun ne odotteli eteisessä vuoroaan. Kotiinpäin ajeltaessa sitä ei sit enää hymyillyt.kään

Eläinlääkäri hoksas heti, ettei Ainu kävele ihan normaalisti, vaikkei se näkyvästi ontunukkaan nyt, kun ei se ollu riehunu. Sen lonkat, polvet ja selkäranka kuvattiin, eikä sieltä onneks löytyny mitään näkyvää vikaa. Yks varjostuma oli lonkassa, mut seki saattoi johtua kuvausasennosta.

Tommoset kolhut ei kuulemma kumminkaan oo pentukoirilla mikään pikkujuttu. Niistä voi tulla koko elämäks lonkkavika ja Ainu on selvästi jo ryhtyny muuttamaan kävelyasentoonsa, ettei sen selkään ja lonkkaan sattus.

Sille määrättiin nyt sit kuuri semmosta troppia, jossa on glukosamiinia. Sen pitäis auttaa pentusten nivelten kasvamista terveiks. Kipulääkettä tarttee syödä pari viikkoo ja pysytellä peräti kuukausi poissa riehuleikeistä ja maastolenkiltä.

Hohhoijaa. Mitenkähän me tosta kaikesta selvitään. Jos ei se pääse lenkille riehumaan, se repii ilonsa irti meistä, eikä lääkkeen ottokaan ihan ongelmitta suju. Tänään se heti hyvin taitavasti perkas kielellä glukosamiinit pois makkarasta ja sylkäs pillerin kaaressa menemään.

Joka tapauksessa me ollaan ilosia ja helpottuneita, kun ei niistä kuvista löytyny pahempaa. Sitäpaitsi Ainun lonkat ja polvet näytti hyvin tiiviiltä ja eläinlääkärin mielestä "perusterveiltä". Onni sekin - onnettomuudessa.

Ai, niin ja toi laatta tossa odotushuoneen lattialla on vaaka. Ainu painoi jo 17 kiloo! Tuleekohan siitä jättityttö.

Kuviokelluntaa

2011-09-13T14:35:00.002+03:00

Kuviokelluntaa? Mitäs sitä muuta sadepäivänä.

Patti ja muita onkelmia

2011-09-12T09:51:00.003+03:00

Nyt meillä on vähä kurjaa. Seitan massun alle ilmestyi jokin aika sitten patti ja tänään sitä käytiin näyttämässä eläinlääkärille. Onneks se vissiin ei oo mitään vaarallista, vaan joku semmonen tyrä, minkä eläinlääkäri vois kyllä aika helposti leikata pois, jos haluttais. Se lääkäritäti kumminkin sanoi, että omalta koiraltaan se ei sitä leikkaisi. Me nyt sitten vaan kattellaan päättääkö se patti siitä vielä pullistua. Leikellään sitten, jos siitä näyttää koituvan haittaa.

Siellä eläinlääkärin hyllyssä oli semmosia hammasluunameja, joita mekin jokin aika sitten saatiin joka ikinen aamu. Seita tunnisti sen heti ja meinas pihistää yhden, kun se oli sopivasti kuonon ulottuvilla, mutta korkeempi tietysti kielsi ja muistutti vielä siitäkin, että Seitan tassut rupeaa niistä luista kutiamaan. Se on kai jotenki niille allerginen.

Ainukin on taas kipee. Sen lonkka ei ota parantuakseen, vaan menee pahaks aina, kun käydään vähän rankemmalla riehulenkillä. Korkeempi puhui siitäkin tälle paikalliselle eläintohtorille ja se sanoi, että kyllä se kinttu nyt kannattais kuvata. Matalampi tossa just parasta aikaa yrittää tilata sille aikaa röntgenkuvaukseen, mutta eläinklinikan puhelin on koko ajan varattu. Täältä pitää ajella aika kauas semmosten kuvaamislaitteitten perässä. Onneks siellä klinikalla, missä me käydään, on tosi kivat hoitajat ja lääkärit. Me ollaan Seitan kanssa käyty siellä kummatkin ja nyt on sit Ainun vuoro.

Onko se kissa?

2011-09-08T17:54:00.004+03:00

Vinskikissa on kiiltäväturkkinen, kookas, nuorena leikattu kolli, jonka ääniala on heleä sopraano. Äsken kuuntelin kummissani, mikä sitä mahtoi laulattaa, kun se kulki toisessa päässä taloa maukuen kirkkaalla äänellä. Kuten muutkin otuksemme, se vastaa, kun sille puhutaan ja niin se lähti tullatassuttamaan olohuoneeseen, kun huutelin sille kysymyksen: "Mikä Vinskillä on hätänä?"

Parin muun kissan saattelemana se tassutteli viereeni ja pudotti lattialle PUNAISEN CHILIPAPRIKAN. Nappasin kameran pöydältä ja aloin räiskiä kuvia, kun paikalle ehti myös Vinskin Mimmisisko ja Muskakissa. Varjellen aarrettaan, Vinski nappasi tulisen herkkunsa takaisin suuhun ja lätkäisi varmemmaksi vakuudeksi siskoaan käpälällä otsaan.

Kun seurue viimein kaikkosi takaisin keittiöön, hoksasin harmikseni, että kamerasta puuttui muistikortti.

Hiukan hämmästyttää tuon otuksen mieltymykset. Vinskihän on se sama kissa, joka useammassakin tämän blogin kuvassa leikkii vedellä. Se myös rakastaa tuoretta valkosipulia ja näköjään muitakin voimakkaita makuja. Olen kasvattanut nuo chilit itse ja yksikin hedelmä teki kattilallisesta kalasoppaa niin tujua, että keittoa piti laimentaa toiseenkin astiaan. Vinskiä maku ei tuntunut hirvittävän. Onkohan tuo otus kissa ollenkaan?

Vuoteenlämmittäjiä

2011-09-06T22:03:00.003+03:00

Meidän ihmisten tarttee varmaan hankkii kohta isompi sänky...Mut eipähän tarvii kenenkään palella pakkasöinäkään - varsinkin, kun tonne sekaan änkee vielä pari kuumaa kissaa.

Nallemainen olo

2011-09-04T22:25:00.004+03:00

No, nyt on efektit kohdallaan. Mulla on tosi nallemainen olo. Jostain syystä matalampi ei kumminkaan tahdo halia mua, enkä mä ymmärrä miksi. Ellei sillä oo sit jotain tekemistä sen kanssa, että löysin metsästä karhunkakan ja pyöriskelin vähän siinä.

Pehmee istuin

2011-08-30T20:18:00.002+03:00

Hitsinpimpulat, kun tulin yllätetyksi kameralla just, kun nautiskelin suurella hartaudella tosta pehmeestä istuinpaikasta. Naamakin jäi kuvaan tollee..
Jäkälät on kyllä kivoja. Niitä vois ihan hyvin tuoda kotiinkin nukkuma-alustaks

Sataa ja paistaa

2011-08-28T22:16:00.004+03:00

Tänään, metsälenkillä, satoi ja paistoi yhtä aikaa. Kaikki näytti ihan hassun vihreältä.

Seitakin oli mukana ekassa paikassa, mutta tokalla pysäkillä se ei suostunu tulemaan ollenkaan ulos autosta. Se ei nimittäin yhtään tykkää ukkosesta. Kai se on jostain kuullu, että salaman iskiessä autossa on turvallisempaa. Me Ainun kanssa ei jyrinästä ja salamoista piitata mitään.

Kattinen kävi

2011-08-27T13:02:00.007+03:00

Kattinen kävi meillä kylässä. Se on semmonen vieras, josta me otetaan aina perusteellisesti ilo irti. Ennenku se tuli, matalampi kuljetteli pölynimuria ympäri taloa ja hosui rätin kanssa ihan epätavallisissa paikoissa (yleensä vaan lattialla siivoilemassa Ainun pissuja).

Kun se vei hetkeks pöydältä pois kisujen ruokakipotkin, Vinskille tuli hätä ja huoli, kun sen vatsa alkoi heti kurnia. Tollee se esitti ihmiselle, kuinka kissa nääntyy tyhjän ruokintapöydän alla nälkään.

Kissoille Kattinen toi tommosen kivan häntälelun, mutta me ei saada sitä ottaa. Epistä mun mielestä, kun kissat kumminkin leikkii kaikialla meidän leluilla.

Paitsi, että lapinkoira on kyllä lapinkoiran paras lelu. Ainu ja Seita leikkii ahkerasti yhdessä tommosia petoiluleikkejä. Ainu alkaa kumminkin olla jo niin roteva tyttö, että Seita jää pian alakynteen.

Ei purra eläinlääkäriä

2011-08-26T13:49:00.002+03:00

Ollaan nyt parin päivän aikana käyty eläinlääkärissä oikeen urakalla. Seita ja mä oltiin rokotuksilla eilen ja tänään Seita kävi sekä polvi- että silmätarkissa. Siellä eläinklinikalla, missä se tänään kävi, oli vissiin ollu aamulla vähän hankalia potilaita. Siks lääkäri oli hyvin helpottunu, kun tuli vaihteeks kiltti, pieni koira.

Ainahan Seita ihmisille on kiltti, mutta tänään se ei rähissy toisille koirillekaan, vaikka siinä odotushuoneessa ramppas kaiken kokosta ja näköstä. Treffattiin siellä sukulaistyttökin. Semmonen nätti lappari, jolla oli tassu kipee.

Hieno uutinen oli se, että Seitalla on sekä silmät että polvet ihan terveet, joten me jatketaan nyt sitten sulhonmetsästystä. Eiköhän semmonen sopiva jostain kevätpuolen juoksuihin mennessä löydy. Mukavampihan niitten pentustenkin on kasvaa keväällä, kun ilmat lämpenee ja tarkenee mennä ulos leikkimään.

Minkki

2011-08-25T11:23:00.006+03:00

Me saatiin minkki. Se vinkasee, kun sitä haukkaa pepusta. Mä kerkesin nypätä siitä karvatupsun ennenku matalampi sanoi, ettei sitä saa nylkee, eikä suolistaa.

Ainu tykkää siitä kovasti. Sen suosikkeja on pehmolelut. Noi lateksihärpäkkeet se pureskelee palasiksi (mitä Seita ja mä ei muuten olla koskaan tehty), mutta pehmot kestää sen leikeissä yllättävän kauan.

Kysymys

2011-08-23T20:54:00.002+03:00

Kysymys: Montako lapinkoiraa tarvitaan kantamaan kotiin punainen näppylähanska. Vastaus: Vähemmälläkin ehkä pärjää, mutta kolme on sopiva määrä.

Talvi tuli

2011-08-23T18:20:00.005+03:00

Talvi tuli...Ei vaiskaan. Ei toi oo lunta. Seitaa vaan vähän harjalla pöllyytettiin.

Ainukin pöllyyttää Seitaa mielellään. Siitä on niin kivaa, kun Seita joskus oikein tulistuu. Mä en useimmiten viitsikään ton kakaran kanssa, vaan murahdan että oos ny siinä ja sit se menee leikkimään pikkutyttökissojen kans (ne on kaikista hurjimpia) tai kiusaamaan Seitaa.

Karvoihin katsomista

2011-08-22T21:42:00.004+03:00

Sanotaan, ettei ole koiraa karvoihin katsominen, mutta kyllä ton Seitan turkki on tällä hetkellä niin kamala, että vaikea sitä on olla huomaamatta. Vaikka kuinka harjataan, valkosia karvatuppoja pyörii koko ajan lattioilla Koko helteisen kesän se reppana joutuikin kärvistelemään paksussa palttoossa.

Ainullla puolestaan turkki kasvaa niin, että se alkaa jo vähitellen muistuttaa lapinkoiraa.

Mulla ei ole kuulemma vielä ikinä ollut näin paksu ja pehmeä karva. Pentujen jälkeen pohjavilla lähti kokonaan, mutta nyt mä näytän kuulemma ihan paksulta pallerolta, vaikka olen täällä karvan sisällä ihan hoikka niinku aina ennenkin.

Tällä hetkellä me Ainun kanssa muuten painetaan yhtä paljon eli vähän alle kuustoista kiloo ja Seita kilon vähemmän.

Sulhasta vailla - aina vaan

2011-08-22T11:35:00.007+03:00

Kattokaa nyt, kuinka ihana koirapoika on tuolla linkin takana! Matalampi ihastui sen kuviin niin, että kerkes jo Seitalle kosaista ennen kuin oli tutkinut asiaa tarpeeksi (hätähousu). Perusteellisemman lukemisen ja kuvien syynäyksen seurauksena selvisi, että Kassulla on rotumääritelmän mukaan ulkonäössään juuri samat puutteet kuin Seitalla, eli vähän liian pitkä kuono, matala otsapenger ja isot korvat. Muuten molemmat onkin tietysti maailman ihanimpia ja hurjan kauniita lapinkoiria.

Meidän matalampi tahtois niin kovasti löytää Seitalle semmosen kivan sulhon, joka on tietysti terve ja tarkastettu, jolta puuttuu nuo edellä mainitut viat, jolla olis lempeä, mutta aika rohkea luonne ja joka ehkä periyttäisi myös tuota vaaleata väriä.

Yllättävän vaikeata on löytää sopivaa isikoiraa - varsinkin, kun olis kiva löytää vielä semmonen uros, jolla ei ennestään oo hirmuisesti pentueita. Se nimittäin olis rodunkin kannalta parasta.

EDIT: Kaikki vinkit kiitollisuudella vastaanotetaan. Huomionarvoista on kuitenkin se, että meidän koiramme eivät ole paimensukuisia (vaikka siltä kovasti näyttävätkin) vaan ns. "näyttelylinjaisia".

Seitan lonkkalausunto

2011-08-17T15:52:00.004+03:00

Nyt on ilo ylimmillään! Seitan lonkkalausunto Kennelliitosta tuli ja tulos oli odotuksiin nähden kertakaikkiaan hieno. Kuvat ottanut eläinlääkärihän varoitteli, että tulos voi olla vasemman lonkan osalta niinkin kehno kuin D, mutta kaksi tervettä B:tä sieltä tuli. Sulhasen etsintä voi siis jatkua ja ehkä vuoden vaihteessa tai viimeistään keväällä meillä saattaa vilistää pieniä seitanpentuja :)

Harmi kyllä, matalamman tietokone on rikki, eikä nyt saada tähän kuvaa hymyilevästä Seitasta, mutta onhan niitä tuolla vanhemmissa postauksissa vaikka kuinka paljon :)

Sairaslomalle

2011-08-12T16:51:00.004+03:00

Lääkäri tutki Ainun aamulla ja määräs sen hetkeks aikaa kalliokiipeilystä sairaslomalle.

Me Seitan kanssa kiipeillään sit senkin edestä. Tänään me kiivettiin keittiön pöydällekin ja syötiin semmoiset kissojen ruuat, joihin oli sekotettu niille tarkotettu matolääke. Se troppi ei kuulemma oo koirille sopivaa ollenkaan ja matalampi ihminen oli nyreissään (En kyllä ymmärrä miks. Ei Villiminttu olis sitä syöny kumminkaan. Oli se jo kokeiltu. Sitäpaitsi pitääkö jättää semmosia salakavalasti myrkytettyjä kissanruokia tollee lojuskelemaan).

Kun se tivas meiltä, kumpiko sen oli käyny ahmasemassa, me vaiettiin ku muuri. Sit se sano sillai merkitsevästi, että okei, perästä kuuluu... Mitähän se sillä meinas.

Väsynyt, märkä koiranpoikanen

2011-08-11T20:38:00.003+03:00

Ainu oli kyllä niin märkä löytyessään, että näytti siltä kuin se olis kiskonu turkkiinsa litratolkulla vettä. Kyllä sen kuivuminen kestikin sitten pitkälti iltapäivään.

Mä kerroin sille heti, että se on rakas ja tärkee ja sanoin, ettei se saa mennä tolleen hukkaan. Eikä me kyllä uskota, että se sitä tahallaan tekikään. Ainu on nimittäin hyvin tottelevainen tyttö, eikä oo vielä koskaan karkaillu.

Koska se paikka, missä se katosi, on täynnä semmosia kiviä, kuoppia ja luolia, joita noissa viime aikaisissa kuvissa meidän lenkeiltä on, sen on täytyny pudota kuoppaan, josta se ei helposti päässyt pois.
Kyllä nämä tämmöset seikkailut vakavaksi vetää. Toivottavasti Ainu myös oppi jotain. Ainaskin se on käyny tänään monta kertaa pitämässä ihmisiä hyvänä ja kun kipulääke alkoi helpottaa sen lonkkasärkyä, se näytti suorastaan hymyilevän ja heilutti matalammalle häntää.

Tyhmät, rakkaat koiranpoikaset

2011-08-11T10:53:00.003+03:00

Eilen oli kyllä kamala päivä. Kamalinta oli tietysti se Ainun katoaminen, mutta matalamman tietsikkakin hajosi ja se tarkoittaa sitä, ettei meistä nyt saada tänne vähään aikaan kuvia.

Ainu kumminkin nukkuu nyt litimärkänä keränä tossa lattialla ja sillon takajalka kipee. Mitään haavoja siinä ei näy, mutta se ontuu toista ketaraa niin, että tilattiin sille huomisaamuksi aika lääkärille ja annettiin kipulääkettä niinku lääkäri neuvoi.

Tää koko juttu meni niin, että eilen illansuussa oltiin korkeemman ihmisen ja sen metsäkaverin kanssa lenkillä. Seita hoksas kauempana jonkun mielenkiintoisen jutun ja lähti vipeltään puitten lomaan. Ainu lähti perään ja lopulta mä myös.

Kun viimeinenkin hännänhuiskaus oli hävinny, korkeempi kutsui meitä takas ja Seita ja mä tietysti tultiin, mutta tosta ipanasta ei näkyny enää jälkeäkään. Eikä sitä löytynyt, vaikka korkeempi ja se toinen mies etsi puoleen yöhön saakka.

Sit piti tulla kotiin muutamaksi tunniksi nukkumaan, kun oli jo niin pimeetäkin. Kun aamu valkeni, lähettiin uudestaan ja kahdeksan jälkeen se märkä, ontuva ja sangen helpottunut pikkupiski sit löytyi. Voitte arvata, että oltiin iloisia, kun saatiin takas tuo hölmö höpötassu. Ihmiset kerkes yön aikana pelätä jo vaikka mitä..

Kaipa eläinlapsetkin on vähän pöhköjä ennenkuin ne vanhenee ja viisastuu. Oli Ainun Utusiskokin mennyt viime viikolla puraisemaan varsaa takajalkaan ja arvaahan sen, miten se hepanpentu siihen vastas. Nyt ontuu Utukin. Toivottavasti ei kummallekaan siskokselle jää nyt vaivaksi mitään pysyvää.

Nyt on hätä

2011-08-10T22:31:00.002+03:00

Ainu katosi metsään pian viisi tuntia sitten, Siitä saakka sitä on etsitty. Huoli on hirmuinen. Näillä seuduilla liikkuu myös susia ja karhuja.

Pari asiaa lapinkoirista

2011-08-07T12:03:00.006+03:00

Aateltiin Ainun ja Seitan kanssa paljastaa teille pari faktaa lapinkoirista, semmosta, joista itseään osaavina pitävät koiraihmiset voi kyllä olla eri mieltä.

Me kaikki kolme nimittäin tykätään vaihtelusta ruokavaliossa - sanokoon ihmiset mitä lystää. Ei oo ollenkaan kiva pistellä samaa pöperöö joka päivä, varsinkaan tommosia kuivanappuloita (me ollaan vaihteeks tommosella dieetillä. Talvella syötiinkin pitkään omatekoista ruokaa ja välillä jopa purkkiherkkuja). Siks meidän matalampi ostaa meille aina välillä uudenmoista sapuskaa.

Aluks se aina sekottaa ne uudet nappulat tonne vanhojen sekaan, ettei meidän vatta menis linkousohjelmalle muutoksesta. Sitten on vähän aikaa kauhee homma lajitella ne uudet, hyvät, raksut sieltä vanhojen, tylsien, seasta. Sitä hommaa Ainu tossa on just tekemässä.

Toinen juttu, joka haluttiin kertoo, on se, että helteillä lapinkoirat säilyy parhaiten kellarissa. Se on tullu tänä kesänä testattua. Toi ovi, jota Ainu tossa kattoo, kun mä just tuun sieltä, on aina meille auki. Kuvia sieltä alakerrasta ei saa otettua, kun ei siellä ole kuin semmonen himmee lamppu, joka syttyy liikkeestä. Sinne me kumminkin mennään monta kertaa päivässä ottaan nokoset hillohyllyjen alle, perunalaarin viereen ja usein on hyllyllä muutama kissakin rivissä samoissa vilvottelupuuhissa.

Innokas ihailija

2011-08-04T20:04:00.006+03:00

Mun piti mennä tänä kesänä semmoseen vauvantekovehkeitten poistoleikkaukseen, mutta en mä kerinny ennenku alko taas tää juoksenteluaika, eikä silloon oo hyvä tehdä semmosia toimenpiteitä.

Nyt mulla on sitte innokas ihailija, joka mun ihmisten mielestä on aivan hulvattoman näkönen. Se on seropi ja sen nimi on Pablo. Se on selvästi kettuterrierin näkönen, mutta sillon kumminkin tommonen pitkä, pehmonen karvapilvi joka puolella. Se asuu parinsadan metrin päässä meiltä ja joka päivä se karkaa ainaskin pari kertaa kattoon satunks mä olemaan ulkohäkissä.

Sen oma ihminen on jo aivan väsyny hakeen sitä kotiin ja lupas tänään leikata pois ne köynnökset, joita pitkin Pablo aina kiipee aidan yli mua tapaamaan. Mun Roomeo.

Seita kuvauksissa

2011-08-03T17:19:00.005+03:00

Tänään meidän ihmiset pakkas aamulla Seitan autoon ja lähti jonnekin moneksi tunniksi. Me Ainun kanssa oltiin vähä tyrmistyneitä, kun ne meidät sillai jätti, mutta sit, kun me nähtiin millasessa kunnossa Seita tuli takas, meitä ei harmittanu enää yhtään. Se oli nimittäin ihan tokkurassa ja pökkyrässä toi meidän pieni blondi.

Se kuulemma oli ollu lonkkakuvauksissa , eikä tulokset vaikuttanu oikeen lupaavilta. Toinen puoli voi ollakin kunnossa, mutta toinen taitaa olla niin huono, että saattaa meidän pentuhaaveet tyssätä Seitan osalta tähän.

Odotellaan nyt kumminkin vielä ja katsotaan, millanen lausunto Kennelliitosta tulee. Mihinkään muuhunhan se ei onneksi vaikuta. Eläinlääkäritäti kehui, että Seita on just sopivan kevyt (14,5 kiloa) ja hyväkuntoinen koira, eikä niistä lonkista välttämättä vanhanakaan kamalan huonot tuu, jos vaan paino pysyy kurissa ja lihaskunto hyvänä. Meille Seita on rakas, vaikkei se koskaan pentuja saiskaan.

Höpsö, märkä honkkeli

2011-07-26T17:04:00.005+03:00

-Hus pois, sinä paha, blondi pörrösusi!
-Oot sä Ainu yks höpsö, märkä honkkeli!

Luolakoiria

2011-07-24T16:23:00.002+03:00

Meidän Seita tykkää ihan erityisesti luolista ja kaikenmoisista kivenkoloista. Ette usko millaisiin paikkoihin se tuon vaalean turkkinsa kanssa ahtautuu.

Mä tykkään enemmän korkeista paikoista ja Ainu vedestä, mutta pitihän meidänkin tuonne tukkia, kun Seitakin. Ainusta vaan ei kuva onnistunu, kun se on niin musta.

Ei löytyny peikkoja, eikä sapelihammastiikerin luita, mutta ihanan viileätä siellä oli helteisenä päivänä.

Täti puree

2011-07-23T12:53:00.007+03:00

Ihmisten mielestä meidän hauskanpito näyttää joskus hurjalta. Me Seitan kanssakin usein purraan Ainua molemmista päistä yhtä aikaa. Ei se kumminkaan rikki mene. Oppiipahan vaan, että pitää juosta kovempaa tai purra takaisin, jos ei tahdo tulla haukatuksi.

- Äitiiii, täti puree!

- Auuu. Kato nyt. Taas se puree!
- No, pure takaisin!-Naps. Epistä, että teillä on niin paljon isommat hampaat.

Hiekkapesty koiranpentu

2011-07-20T17:29:00.007+03:00

Eilen metsälenkillä Ainu rapas ittensä oikeen kunnolla. Kun korkeempi ihminen vei meidät lopuks tommoselle hiekkakuopalle, me päätettiin Seitan kanssa pestä se pentu.

Hiekkakylpy ensin ja sitten huuhtelu lammikossa. Kyllä siinä värit kirkastuu.

-Et sitten tuu pois ennenku oot huuhdellu korvantaustatkin!

Piisku

2011-07-19T15:34:00.002+03:00

Piisku on hurjan iso, lempeä ja viisas kissa. Se hoitaa mielellään muita kissoja. Erityisesti sen suosiossa on Vinski, jossa on paljon halittavaa ja Muska, joka on pieni, pehmoinen ja mahtuu hyvin syliin.

Piisku on rauhallinen ja vähän koiramainen tyyppi. Se vastaa, kun sille puhutaan, on tottelevainen ja ymmärtää tosi paljon sanoja. Se on ollu aina sisäkissa, vaikka pääsikin edellisen kodin pihalla ja häkissä joskus valvotusti vähän ulkoilmaan. Nykyään sillä on yläkerrassa oma huone, vaikka saa sinne muutkin kissat mennä, jos ne ymmärtää olla siellä nätisti. Riehumisesta Piisku ei oikeen tykkää.

Joskus sillä on vähän tylsää. Silloon se tulee olkkariin riiputtaan tassuja. Siihen riiputteluun käy mikä tahansa korkeempi huonekalu, mutta kiipeilytelineelle se ei uskalla kiivetä. Arvelee kai (ihan oikeen), ettei sitä ole suunniteltu yli kymmenkiloisille kissoille.

Ovenvartijakissa

2011-07-19T12:50:00.004+03:00

Meidän kisuilla on semmonen hassu tapa, että ne omii joksikin aikaa jonkun paikan ja käyttävät sitä joskus viikkokausia lempipaikkanaan, kunnes kyllästyvät ja etsivät toisen.

Piisku on nyt vallannut olkkarin ja eteisen välisen kynnyksen. Se röhnöttää siinä kuin joku ovenvartijakissa ja, kun se on niin suuri, me koirat ainakaan ei päästä ohi, yli, eikä ympäri ilman, että kysytään siltä lupa.

Onneks se on kiltti kissa. Joskus se kumminkin närkästyy, kun me oikeen riehutaan ja sitten se antaa tolla isolla käpälällään meille vauhtia persuksiin. Siinä on sitten parasta pistää tassua toisen eteen ja mennä muualle riehumaan.

Usva sylikettu

2011-07-15T22:18:00.004+03:00

Tänään vietettiin melkeen koko päivä autossa. Yhdessä paikassa Ainu pääsi ulos. Siellä oli tommonen nätti ruskee koira, joka näytti jotenkin tutulta. Kun en päässy nuuhkimaan, en heti hoksannu, että se oli mun oma pentu Usva, josta on kasvanu iso, pöyheä sylikettu.
Se on kuulemma aika toimelias koiranpoikanen, mutta selvästi myös fiksu, koska se osas nätisti istua viereen ja odottaa, kunnes Ainu oli pelänny valmiiksi ja oli valmis tulemaan leikkiin.

Sisaruksilla näytti olevan samanmoinen huumorintaju ja yhtä vikkelät tassut. Ainu vissiin kumminkin on vähän rauhallisempi ja hyvä niin. Kyllä yhteen perheeseen riittää yks villi koira ja mä oon kuulemma meillä just se kiintiötyyppi.

Kulttuuripläjäys

2011-07-13T23:17:00.007+03:00

Tänään Ainu pääsi meidän ihmisten kanssa Kaustisen kansanmusiikkijuhlille. Mähän olin siellä viime kerralla.

Tänä vuonna siellä oli enemmän koiria kuin viimeks. Ainu löysi monta kivaa kaveria. Toi Robin oli aivan erityisen kiva ja tosi hyvä painimaan, vaikka oli noin pikkuinen.

Monet ihmiset halus silittää Ainua, kun se on niin söpö.Yks pieni tyttö, jolla oli melkeen sama nimikin ku Ainulla tykästyi siihen niin kovasti, että tuli aina uudestaan ja uudestaan sitä kattomaan ja halaamaan niin, että lopulta Ainu oli ihan loppuun rutistettu ja uupunu. Kiltisti se antoi tytön kumminkin vielä silloinkin silittää, mutta yritti mahdollisimman hienotunteisesti mennä korkeemman selän taa piiloon.

Ne on aika rankkoja pienille koirille tommoset kulttuuripläjykset.

Yhtä korkeita

2011-07-13T11:18:00.002+03:00

Me ollaan Ainun kanssa yhtä korkeita nyt, vaikka se onkin vielä tommonen laiha rimppakinttu. Ihmisten mielestä se näyttää huolestuttavasti enemmän saksanpaimenkoiralta kuin lapinkoiralta, vaikkei todistettavasti pitäis olla..

On se hassua, kun lapsetkin kasvaa ihan miten sattuu. Ei tule aina just sitä, mitä tilataan.

Ei oo ennen mummoja pakoon juostu..

2011-07-09T11:37:00.003+03:00

Ei meidän laumasta oo ennen kukaan vielä mummoja pakoon juossu, eikä sen paremmin kääpiökoiriakaan, mutta nyt pääs sillai käymään..

Ainu ja toi meidän matalampi ihminen kävi nimittäin viime yönä kierrätyspisteellä lenkillä. Se hökötys, minne ne peltipurkit ja muovit jätetään on semmosen rivitaloryppään vieressä. Yhdestä pihasta kurkkas sit puolialaston mummo, jolla oli päällään vain kuminauhalla kiinnitettävä kylpypyyhkeentapainen. Se piteli semmosta pientä, mustavalkosta otusta, josta ei oikeen tienny oliko se koira vai hiiri, mutta murinasta ja haukusta Ainu päätteli, että koirahan se. Matalampi kysyi kumminkin vähän epäkohteliaasti, että "MIKÄ TOI ON??".

Se mummo käski niiden tulla sinne pihalle, että koirat vois tutustua, mutta Ainu ei ollenkaan halunnu. Ei mikään ihme, kun se pikkupeto räkytti sille kaiken aikaa mitä hirmuisempia uhkauksia. Matalampi kumminkin maanitteli ja vähän kiskoikin sitä niin, että sai sen lähemmäs. Kun se pikkupiski ihan selvästi oli aggressiivinen, eikä osoittanu mitään kiinnostusta ystävälliseen kanssakäymiseen ja Ainua hirveesti pelotti, matalampi päätti viedä sen pois.

Se mummo ei kumminkaan luovuttanu, vaan melkeen komensi niitä menemään takas. Matalampi yritti vähän lyödä leikiksikin ja sanoi, että Ainulla on vapaa kasvatus. Sen ei tartte, jos ei se haluu, mutta ei se mummo luovuttanu.

Kun helpottunut Ainu ja matalampi lähti kävelemään kotiapäin, se mummo haki fleksiremmin ja lähti sen vihasen piskin kanssa juoksemaan niiden perään.

Kun ne sai ne kiinni, se piski yritti taas heti purra Ainua ja se mummo antoi sen kiertää fleksin nailonnarun matalamman jalkojen ympärille niin, että sattui. Ainuressu yritti kauhuissaan karkuun, kun pikku meksikaani louskutti hampaitaan ja matalampaa alkoi jo tosissaan nyppiä.

On se kummallista, kun jotkut vaan tuppaa, vaikkei yhtään tykätä. Onneks Ainu on tosi kiltti, eikä ole vielä hoksannu olevansa niin iso ja vahva koira, että olis voinu haukata siltä pieneltä vaikka hännän irti.

Sille pikkukoiralle voi kumminkin käydä vielä huonosti, kun se on saanu riesakseen noin typerän ihmisen. Onneks ei sattunu olemaan meidän Seita matkassa. Se olis kyllä saattanu suuttuu sille raivoavalle otukselle ja kuka tietää kuinka sitten olis käyny..

Juomakippo

2011-07-09T10:54:00.000+03:00

Ihan sopivan kokoinen juomakippo näillä helteillä.

Nyt se sen keksi

2011-07-07T22:41:00.006+03:00

Tänään se sen keksi, siis että koirat osaa uida ja oli siitä hurjan innoissaan. Koko illan se yritti houkutella mua ja Seitaakin veteen. Kyllä mekin osataan, mutta meitä ei vaan huvita..

-Näittekste, kun mä uin? Tassut ei ottanu pohjaan ollenkaan!!
- Se on ihan helppoo. Tassua vaan toisen eteen tällee ja sitten kauhotaan.

Heinät lakoon

2011-07-03T21:39:00.004+03:00

Päästiin taas tänään meidän koirakavereitten Iran ja Eetun kanssa pellolle remuamaan.

Siellä oli heinät kumossa jo valmiiksi. Mei niitä kaadettu, vaikka mentiinkin aika lujaa.

Ira möyhensi ensin Ainun aika perusteellisesti ja sitten me Seitan kanssa möyhennettiin Ira - ihan tollee kaverillisesti tietenkin, mutta pitäähän ton ipanan puolia vähän pitää, kun ei se vielä itse pärjää.

Pieni koira. Iso vesi.

2011-06-30T12:46:00.007+03:00

Pienenä sitä ihmettelee vähän kaikkea..
Märistä tassuista lirivää vettä..

ja polskimisen ihanuutta..
Suurta maailmaa, joka pienelle koiralle on täynnä tutkimattomia juttuja. Pikkukoirana oleminen on vaan aika mukavaa.

Vesipeto

2011-06-26T21:04:00.010+03:00

Ainu on oikee vesipeto.Kun mennään saareen, se hyppää heti veneestä ja rupee kahlaileen ja räiskytteleen. Kyllä mekin Seitan kanssa kahlailla tykätään, mutta ei me vedessä sentään koko iltaa viihdytä.

- Tuu jo! Sun kuonos on jo ihan kylmästä sininen. Me ainaskin mennään..

-Vähän aikaa vielä. Ettehän te mua voi jättää. Hei, ette kai te meinaa ihan oikeesti jättää..?!

-No, mä tuun sitte.