Korvan takaa kans

Matalammalla on meneillään joku omituinen kohtaus, jota se nimittää joulusiivoukseksi. Mun korvan taustat ei oo yhtään likaset, kun viimeksi kaks päivää sitten suihkussa pestiin (olisin kyllä tykänny siitä karhunkakan hajusta enemmän, ku persikkashamppoosta, mutta ihmiset oli eri mieltä).

Villiminttu tahtoo kumminkin pelata varman päälle, ja pesee uudestaan - tai sit mä vaan maistun hyvälle. En mä silti usko, että se joulupukki mun korvien taakse kattoo... (tohon piti tulla video, mut ei se suostunu latautumaan, joten tyydytään nyt sitten kehnoon kuvaan)

Vuorikauris?

Vuorikauris? Ei vaan meidän Seita. Olishan se kätevämpää, kun olis vähän pitemmät tassut, mutta kyllä näilläkin pääsee..

Kävipäs nolosti

Tänään kävi Ainulle nolosti. Se on ruvennu temppuilemaan metsälenkille lähdettäessä niin, että ei mene korkeemman ihmisen luo eteiseen, kun se kutsuu, vaan juoksee matalamman luo olkkariin ja esittää, ettei sitä huvita lähteä ollenkaan. Tänään, kun korkeempi oli kutsunu tarpeeks monta kertaa, siltä paloi käämi ja niin me lähdettiin ilman Ainua.

Ipana ei meinannu uskoa tapahtunutta todeksi. Naama pitkänä se ensin katteli ovellepäin ja odotti, että korkeempi kumminkin palais sitä hakemaan. Kun se aikansa korvat höröllä kuunteli, se viimein tajus, että auto oli tosiaan jo lähteny pihasta, eikä sitä otettu mukaan. Ällistyneenä se kyseli matalammalta, että eihän näin voi pienelle koiralle tehdä ja matalampi kertoi karun totuuden, että kyllä korkeempi voi.

Ehkä se ens kerralla älyää olla konstailematta.

Lits läts

Nää kuvat on nyt vanhoja, kun melkeen aina on pimeetä, tai ainaskin silloon, kun korkeempi kerkee meidän kanssa mettään. Onneks me ollaan päästy nyt aika usein lainakoiriksi yhelle meidän ihmiskaverille. Se vie meitä suolle ja metsään. Joskus sillä on mukana Ira ja Eetukin. Niitten kanssa on kiva riehua.
Tommosesta pienestä pakkaslumikerroksesta ei oo enää tietookaan. Lätäköt sanoo lits läts, eikä järvessä oo jäätä, jonka päälle pääsis juoksentelemaan. On tää aika kumma talvi.

Omaa kivaa

Tänään pidettiin ihan omaa kivaa keskenämme metsässä ja suolla. Hetken paistoi aurinkokin, mutta valoa on viime aikoina ollu niin vähän, ettei meistä kuulemma saa kunnon kuvia. En kyllä ymmärrä miksi. Mulla on ainakin rusketus ihan kohdallaan..
Ainu löysi jonkun muovisen jutun, eikä antanu sitä Seitalle ja mulle. No, se oli tietysti kivaa, kun yritettiin ottaa sitä siltä.
Välillä pysähdyttiin metsän reunaan huilaamaan ja ihmettelemään isoa teeriparvea.

Kuusi koiraa

Voi, kun meillä oli taas tänään kivaa, kun päästiin Iran, Eetun ja yhen vanhan, pienen terrierin kanssa metsään juoksemaan.

Ira on hauska tyyppi. Se tykkää vauhdikkaista leikeistä. Välillä me kutitettiin se melkeen läkähdyksiin (tossa keskimmäisessä kuvassa). Kun me oltiin jo lähdössä takas kotia, Ira meni hetkeks hukkaan. Se ei millään tullu takas, vaikka ihmiset kuinka huuteli. Kun ne oli siinä aikansa kailottanu, mä lähdin kans juokseen jonnekin ja viiden minuutin päästä tulin takasin Ira mukana. Menin mä aina väliinkin, jos Iran ja Ainun leikki meinas riistäytyä riidanpoikaseksi. Pitäähän pentunsa perään vähä kattoa, ettei se käyttäydy kauheen huonosti.

Kaksi ruskeata karhua