keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Onni onnettomuudessa

Meidän Ainu oli sit tänään siellä läpivalaisussa. Tollee se hymyili vielä siinä vaiheessa, kun ne odotteli eteisessä vuoroaan. Kotiinpäin ajeltaessa sitä ei sit enää hymyillyt.kään

Eläinlääkäri hoksas heti, ettei Ainu kävele ihan normaalisti, vaikkei se näkyvästi ontunukkaan nyt, kun ei se ollu riehunu. Sen lonkat, polvet ja selkäranka kuvattiin, eikä sieltä onneks löytyny mitään näkyvää vikaa. Yks varjostuma oli lonkassa, mut seki saattoi johtua kuvausasennosta.

Tommoset kolhut ei kuulemma kumminkaan oo pentukoirilla mikään pikkujuttu. Niistä voi tulla koko elämäks lonkkavika ja Ainu on selvästi jo ryhtyny muuttamaan kävelyasentoonsa, ettei sen selkään ja lonkkaan sattus.

Sille määrättiin nyt sit kuuri semmosta troppia, jossa on glukosamiinia. Sen pitäis auttaa pentusten nivelten kasvamista terveiks. Kipulääkettä tarttee syödä pari viikkoo ja pysytellä peräti kuukausi poissa riehuleikeistä ja maastolenkiltä.

Hohhoijaa. Mitenkähän me tosta kaikesta selvitään. Jos ei se pääse lenkille riehumaan, se repii ilonsa irti meistä, eikä lääkkeen ottokaan ihan ongelmitta suju. Tänään se heti hyvin taitavasti perkas kielellä glukosamiinit pois makkarasta ja sylkäs pillerin kaaressa menemään.

Joka tapauksessa me ollaan ilosia ja helpottuneita, kun ei niistä kuvista löytyny pahempaa. Sitäpaitsi Ainun lonkat ja polvet näytti hyvin tiiviiltä ja eläinlääkärin mielestä "perusterveiltä". Onni sekin - onnettomuudessa.

Ai, niin ja toi laatta tossa odotushuoneen lattialla on vaaka. Ainu painoi jo 17 kiloo! Tuleekohan siitä jättityttö.

8 kommenttia:

  1. Peikko tuntee yhden koiran, joka ensin pistää hanttiin kaikkea, mutta sitten jo kohta haluaa sitä aina.

    VastaaPoista
  2. Onneksi ei luissa näkyny kuiteskaan mitään. Toivottavasti saisitte nyt tuon kipuilun kuriin ja liikkuminenkin palautuisi normaaliksi. Saivahan kans syö glukosamiinia (ja kondroitiinisulfaattia).

    Ja kylläpäs tulee iso tyttö Ainusta! Ootko kokeillu mitata säkäkorkeutta?

    VastaaPoista
  3. Aikas hassu koira sekin, Isopeikko. Koirat joskus on...niinkuin ihmisetkin :)

    Juu, tuota k-tököttiä on tässäkin valmisteessa (Synoquin). Pitääkin käydä kurkkaamassa blogistasi, onko se samaa kuin Saivalla.

    Juuri mietittiin klinikan odotushuoneessa, että pitäisi kai viimeinkin uskaltaa mitata Ainun korkeus. Hirvittää, että se kasvaa aivan yli rotumääritelmän - vaikkei ssiitä nyt mitään näyttelykuningatarta toivotakaan.
    Klinikan hoitaja kertoi, että he3illä käyvät lapinkoirat ovat melkein järjestään nykyään tosi pieniä. Painavatkin kuulemma vain noin 13 kg, joten ei meidän Seita ja teidän Saiva sitten taida ollakaan mitään minilappareita :)

    VastaaPoista
  4. Vink vink...nuo glukosamiini ja kondroitiinisulfaatti auttaa myös ihmisten nivelkolotuksiin. Apoteekissa useilla eri nimillä myynnissä.

    VastaaPoista
  5. Olen muuten kokeillut, Satu, mutta sisäpuolelta yliherkkä vatsanahkani rupesi vuotamaan siitä verta :(

    VastaaPoista
  6. Hienoa ettei ollut suurempaa vikaa! Toivottavasti Ainu malttaa olla rauhassa ja keksitte hyvän keinon syöttää lääkkeet sille :)

    VastaaPoista
  7. Hyvä juttu, että kuvat olivat puhtaat. =) Mutta herranen aika kun Ainu on jo iso tyttö! Enokoira painaa samanverran. :D

    VastaaPoista
  8. Olipa hyvä, ettei Ainun kuvissa ainakaan näkynyt mitään poikkeavaa. Jos kipuilu/outo askellus vielä jatkuvat, voisi Ainua käyttää myös koirahierojalla tarkistuttamassa, onko lihasjumeja kertynyt varomisesta.

    Kurja tuo Seitan tyräjuttukin, kyllä sinne nyt harmillisesti kerääntyy joka koiralle jotain vaivaa. :( Oliko se napatyrä vai mikä?

    VastaaPoista