Kesää odotellessa

Syöks karhut ruohoa? Entäs leijonat? Tossa kuvassa mä näytän kuulemma ihan joltain suurihampaiselta pedolta, vaikka oikeesti mulla on vaan vähä masu kipee ja siks mä syön ruohoa.

Tänä vuonna on tää kesä ollu niin kylmää ja korkeemmalla ihmisellä kiireitä, ettei me olla vielä saatu edes venettä vesille. Nyt alkaa kumminkin korkeemmalla ihmisellä loma ja kohta päästään varmaan veneilemään ja tutkimaan uusia paikkoja.

Juhannusriehaa

Ainulla ja Seitalla oli kerääntyny vähä riehuenergiaa varastoon. Sitä me tänään sitte päästeltiin irti ja ilmoille.

Oli kuulkaa kivaa mennä niin, että pelto pöllys. 

Matalampi sanoo, että nyt on joku Juhannus. Meillä ei syödä makkaraa niin, että tämmönen grillijuhla ei meitä paljo riemastuta. Ihan naapurin pihalta vaan joudutaan hyviä haiskuja nuuhkimaan. Tommonen rehun pureskelu meitä koiria vähän harmittaa, mutta muuten toivotellaan kyllä iloista, leppoista ja valoista keskikesän juhlaa kaikille!

Lapissa

Mä kävin taas Lapissa. Oon käyny jo neljä kertaa. Me korkeemman ihmisen kanssa paimennetaan siellä ihmisenpentuja. Se on kivaa, mutta aika rankkaa hommaa.

Kun mä tulin takas kotiin, Ainu ilostui niin, että pissas vahingossa lattialle. Sitten se pesi mun naaman ihan limaseks. Seitakin oli ilonen, mutta vähä hillitymmin ja matalampi ihminen rapsutti  ja leperteli mulle ainaskin tunnin (muttei onneks limastanu yhtään).

Reissussa on kiva käydä, mutta takasin kotiin tuleminen on vähintään yhtä mukavaa.

Seitan sulho

Onks tutun näkönen? Se en oo mä. Mä oon parasta aikaa viikon verran Lapissa korkeemman ihmisen kans. Toi on mun poika ja Seitan tuleva sulho, Usmaseidan Unni. Se tuli tänään käymään kylässä.

Se on nätti poika ja on sillä häntäkin, vaiks siinä on nyt just vähänlaisesti karvaa. Tassuissa ja korvissa on sitte sitäkin enemmän.

Se on kiltti, ilonen ja pehmoinen. Seita ei siihen kumminkaan ihan heti ilmottanu olevansa lääpällään. No, parin viikon päästä voi olla toinen ääni kellossa..

Pienenä Unnilla oli ihan saman värinen turkki ku mulla. Nyt se on nätisti tommonen vähän vaaleemman ruskee. Ainun mielestä se oli vissii aika ihana, kun se heittäytyi naiselliseks ja kimitti sille, eikä jutellu ollenkaan tavallisella äänellä. 

Harmittaa vähän, kun en mä päässy näkeen sitä, mutta ehkä sit ens kerralla, kun se tulee käymään.

Kesäjellona

Muskalla on kyllä noi karvankasvatushommat jotenki vinksallaan. Toi alempi kuva on otettu helmikuussa ja ylempi tänään (kun matalampi oli just kutittanu sen hereille. Siks se vähän mököttää). Mun mielestä toi komee kauluri ja pitkä, paksu turkki sopis paremmin talvipakkasiin, mutta jokainen saa tietysti pukeutuu niin ku tykkää. Ei meillä nipoteta..

Muska hukassa

Meidän matalammalta oli tänään Muska hukassa. Yleensä se tulee heti, kun sitä huutaa. Nyt ei näkyny missään ja ihmistä alko huolestuttaa, että se on karannu ulos, kun remonttimiehet pitää ovea auki vähän väliä.

Matalampi etsi kellarista ja vintiltä. Sydän kylmänä se tarkisti jopa pesukoneen rummun ja astianpesukoneen.  Mä olsin kyllä näyttäny sille, missä se minijellona luuraa, mutta mä satuin oleen just omenapuun alla päivätorkuilla..

No, torkuilla oli Muskakin - ilmeisesti niin sikeästi, ettei sitä herättäny edes se hyörinä ja huutelu. Siihen se kumminkin lopulta heräs, kun matalampi bongas ton kuusvarpaisen pörrötassun ja kävi kutittamassa sen omistajaa varpaasta.

Vili

 

Toissapäivänä oli kivaa, kun me tavattiin uus koirakaveri. Toi on Vili. Siinä on puolet australian karjakoiraa ja puolet bordercollieta, vaikka mä en kyllä yhtään erota muualta ku etutassuista kumpi puoli on kumpaa..Se on tosi älykäs koirapoika ja tykkää kovasti kepeistä niinku meidän Ainukin.

Muutenkin niillä synkkas Ainun kans aika hyvin. Korvatkin asettui molemmilla tollee yhtä villiin asentoon..

Seitalla on juoksenteluaika alkamassa ja pian mennään sulhon luo visiitille. Toi Vili ei kummiskaan oo se sulho. Ihan kaveri vaan.

Kauneusnaamio

Turhaa on hieroo turkkiin tai tukkaan kalliita tököttejä. Me ollaan Ainun ja Seitan kanssa ihan luomulinjalla turkin hoidossa ja on tehokasta. Tänään tehtiin kauneusnaamio seuraavanlaisella reseptillä: ensin kostutus sadevedellä. Sitten pulahdus virkistävään ojaveteen suon reunalla (sieltä tulee turkkiin paljo mineraaleja, levää, sammakonpoikasia ja muuta kauheen terveellistä). Seuraavaks villiä ravia hienossa hiekassa niin , että se hiekanpöly asettuu tasaseksi kerrokseksi joka puolelle turkkiin.

Annetaan vaikuttaa niin kauan kuin matka metsästä autolla kotiin kestää. Kotona sit hierotaan irtoava aines olkkarin plyyshimattoon..Tänään toi viimenen vaihe ei kumminkaan menny ihan putkeen, kun korkeempi vei meidät suoraan ulko-ovelta suihkuun. Höh. Sillai täällä koiratyttöjen kauneudenhoitoa sabotoidaan.

Fiksu koira liftaa

 

Mulla oli eilen synttäri. En taaskaan saanu kakkua. Väittävät, että musta on tullu paksu. Vähä tyhmää.

Semmosta omaa kivaa mulle kumminkin järjestyi, että se naru, jolla mä olin kiinni tossa puussa, katkes ja musta tuli kertarysäyksellä vapaa koira. Nuorempana en olis jääny pähkäileen, mitä semmosella odottamattomalla mahdollisuudella kannattais tehdä. Nyt oon kuitenkin jo neljä vuotta, fiksu, kypsä ja vastuuntuntoinen äitikoira (Mitä??!Naureskeleeko siellä joku?). Pusertauduin sit vaan siperianhernepensaan läpi ja istahdin tienvarteen suorittaan liikennelaskentaa.

Korkeempi ihminen sattui just tuleen pyörällä töistä. Se väitti, että mä näytin ihan siltä kuin  olisin ollu siinä liftaamassa, mut emmä ollu. Se sit poimi mut ja sen jäljellä olevan narunpätkän mukaan ja toi kotiin. Olivat kuulemma kovasti onnellisia, ettei mikään auto ollu ajanu mua lyttyyn.

Me ollaan nyt sit velipoikien Haldin ja Jeren kanssa nelivuotiaita. Onnee niille myös ja lisää järkee kans. On tässä vanhenemisessa ja viisastumisessa hyvätkin puolensa.