Golfkettu

Me tykätään ketuista. Tää kettu tykkää golfpalloista :)

Söpöpöppiäinen

Turkinkasvatus on hassua puuhaa. Joskus se onnistuu paremmin ja toisinaan ajoitus menee ihan pieleen. Mulla on tällä hetkellä muhkeempi karva kuin koskaan ja Ainukin alkaa näyttää jo lapinkoiralta. Seita on yleensä meistä kaikkein paksuturkkisin, mutta nyt sillä on vaan ohut, pehmoinen laamapaita päällä. Poski- ja tassuntakakarvojakaan ei ole ja siksi se näyttää ihan pentukoiralta.

Koska se oikeesti haluais olla iso ja hurja petokoira, se ei yhtään tykkää,kun matalampi kiusaa sitä sanomalla sitä söpöpöppiäiseksi, nuppapupuseksi ja pikku napaketuksi. Mitäs on niin pieni ja söpönen. Oma vika.

Vikkelä vesi

-Toi vesi menee aika lujaa...Niin muuten mäkin, kun vauhtiin pääsen.

Sävy sävyyn

Mä oon kuulemma sävy sävyyn syksyn kanssa :)

Vesipetoa saa aina odottaa..

-Voisiksä, Ainu ny jo tulla.
-Yks pulahdus vielä, jookos?
-Älkää jättäkööööö..

Arvonta

Tää on nyt taas söpöjen eläinten hyväksikäyttöö, kun ei matalamman jutut tällä kertaa liity ollenkaan meihin.

Se halus tulla vaan kertoon, että tuolla Talviunilla - ja Kanttorilan puutarhassa -blogeissa (Sinne pääsee sivupalkin linkeistä) on meneillään arvonta, jonne saa ihan mielellään tulla osallistuun tämänkin blogin lukijat, jos palkinnoissa vaan sattuu olemaan jotain sopivaa..

Ei siellä meidän mielestä kyllä mitään kivaa oo, kun ei oo edes luita, eikä muitakaan koirajuttuja. No, me pidetäänkin ihan omaa kivaa, kaikki kolme kuonoa samassa nipussa.

Miksiköhän Ainulla on TAAS tassu kipeä?

Älä irvi

-Älä irvi lapsi kylääselle

Siitä se lähtee..

Ainulla oli kamalan tylsää..
-Ihan vähän vaan nypin...
- ja himppasen kiskon..
-Repiminen on niiiin hauskaa..
-Ai, ei saa vai? Juu ei. Mä oon kauheen kiltti :)

Petomainen olo

Kun kissa on poissa kotoa, joillakin kuulemma hyppii hiiret pöydällä. Meillä pöydillä on vaan kissoja, mutta kyllä nekin varsin vallattomiksi heittäytyy heti, kun me Ainun ja Seitan kanssa ollaan poissa.

Muska bongas tänään meidän luun, keräs hetken rohkeutta ja kävi sitten kiinni. Se näytti ihan siltä, että sille tuli siitä petomainen olo, mutta kyllä tommoset on pienelle kisulle vähä liian isoja saaliita.

Taistelu leivästä

Ainu löys retkellä ruisleipiä. Joku oli varmaanki tarkottanu ne metsän eläimille ruuaks. Nyt ne joutu kumminkin ahneen lapinkoiran ahmasemaksi. Mä yritin sanoo, että mäkin haluun maistaa..

..mut se halus syödä kaikki itse..
Huonosti kasvatettu kakara. Ilkkuikin vielä!

Laama ja filmaattinen suohirviö

Meidän matalamman mielestä Seita muistuttaa vähä laamaa nyt kun siltä on lähteny lapinkoiran kauluri kokonaan pois.
..tai sitten suomenpystykorvaa.
Joskus sitä saattaa näyttää kuvissa vähän hassulta, kun on niin kiire, ettei ehdi asettelemaan naamaansa kuvauskuntoon joka käänteessä.
Oikeesti me ollaan tietysti hirmuisen fiksun näköisiä ja filmaattisia niinku Ainu tossa alimmassa kuvassa.

Sumussa

Tänään oli jännää lenkillä. Suon toisella puolella haukkui kettuja ja me ulvottiin niille takas. Sumussa äänet kuulosti aavemaisilta ja me innostuttiin vähän keskustelemaan kaiun kanssa. Yhdellä nurkalla suota ammuskeli metsästäjät haulikoillaan, muttei ne onneks osunu meihin, kun me juostiin niin lujaa.
Seitaa aina vähän pelottaa semmoset paukahdokset, mutta me järjestettiin sille niin paljo toimintaa, ettei se ehtiny kauheesti siitä ammukselusta huolestua.

Ainulle ja Seitalle tuli ihan petomainen olo ja Seita päätti koittaa, miltä Ainu maistuu..

No, ei se oikeesti palaa haukannu. Esitti vaan ja Ainu oli heti leikissä mukana. Aika pahalta näyttää kuvassa kumminkin.

Pehmoleluna mettässä

Eilen me päästiin Ainun kanssa korkeemman töihin mukaan. Mulle se ei ollu uutta, kun oon ollu jo monta kertaa leiripaimenkoiranakin. Nyt mentiin semmoselle päivän retkelle aika kauas kotoa.

Siellä oli semmosia paikkoja, mihin ne ihmisenpoikaset pysähtyi tekemään jotain tehtäviä ja me oltiin korkeemman ja tossa kuvassa olevan pojan kanssa passissa yhellä semmosella pysäkillä.

Ainua vähän ujostutti kun ihan vieraat ihmiset halus sitä rapsuttaa. Mä oon jo tottunu semmoseen ja tykkään olla pehmoleluna, vaikka en into piukeena ihmisten luo tungekaan, niinku Seita joskus.

Aamulla Seitaa harmitti ihan hirveesti, kun me lähdettiin ilman sitä, mutta oli sekin sitten päässy meidän ihmiskaverin kanssa moneksi tunniksi metsään, niin ettei se illalla sitte enää viittiny mököttää.