Koiranleikkiä ja muutama pusu

 -Leikki on kuulemma ihmisenpoikasten työtä. Työstä se käy meillä koirillakin. Ainaskin tulee hiki.

 -Jestas, kun sullon paljo hampaita!

-Sit nää sudet söis tän
-Ota sä toi etuketara, mä alotan täältä kankusta.
-EI SAA KUTITTAA!!

 Ira on kiva kaveri, kun sillä on niin vikkelät jalat ja hyvä huumorintaju

Seitakin tykkää siitä, vaiks se yrittää joskus muistuttaa Iraa siitä, kuka on johtajakoira meidän laumassa.

Onhan meillä aina sekä kaksjalkaista että karvaista seuraa kotona, mutta on silti mukavaa, kun on muitakin koirakavereita. Ira varsinkin saa meidän leikkeihin kivasti vauhtia.

Ulkoleikkejä

Musta on kivaa, kun meillä on monta koiraa. Pystyy leikkimään kaikkia laumajuttuja niinku vaikka tommosta saalistusleikkiä kuin tossa yläkuvassa. Ainu on siinä saaliseläin ja huomaatteks kuka just on kiskasemassa sen takakintusta kumoon..


Seita on hyvä esittämään kauhistunutta..
On mullakin aika vaikuttava purukalusto, mutta taitaa tuo kersa jo näyttää vähän pelottavammalta suurine kitoineen.
Osataan me leikkiä kiltistikin, siis ilman mitään petoilujuttuja. Tossa me kiskotaan keppiä kilpaa Irakoiran kanssa. Semmonenkin on hauskaa.

Kuusi koiraa

Voi, kun meillä oli taas tänään kivaa, kun päästiin Iran, Eetun ja yhen vanhan, pienen terrierin kanssa metsään juoksemaan.

Ira on hauska tyyppi. Se tykkää vauhdikkaista leikeistä. Välillä me kutitettiin se melkeen läkähdyksiin (tossa keskimmäisessä kuvassa). Kun me oltiin jo lähdössä takas kotia, Ira meni hetkeks hukkaan. Se ei millään tullu takas, vaikka ihmiset kuinka huuteli. Kun ne oli siinä aikansa kailottanu, mä lähdin kans juokseen jonnekin ja viiden minuutin päästä tulin takasin Ira mukana. Menin mä aina väliinkin, jos Iran ja Ainun leikki meinas riistäytyä riidanpoikaseksi. Pitäähän pentunsa perään vähä kattoa, ettei se käyttäydy kauheen huonosti.

Ira ja mä

Tollee me tänään juteltiin Iran kanssa, kun oltiin Hanhikankaalla juoksentelemassa. Se on sitte innokas ja energinen koiratyttö. Eetu, sen velipoikakin meinaa välillä ihan väsähtää sen vauhdissa. Mäkin jouduin välillä vähä huilaamaan.

Heinät lakoon

Päästiin taas tänään meidän koirakavereitten Iran ja Eetun kanssa pellolle remuamaan.

Siellä oli heinät kumossa jo valmiiksi. Mei niitä kaadettu, vaikka mentiinkin aika lujaa.

Ira möyhensi ensin Ainun aika perusteellisesti ja sitten me Seitan kanssa möyhennettiin Ira - ihan tollee kaverillisesti tietenkin, mutta pitäähän ton ipanan puolia vähän pitää, kun ei se vielä itse pärjää.

Synttärikivaa

Me juhlittiin mun synttäriä Iran ja Eetun kanssa.

Mä sain lahjaksi leikkipuiston, johon kuuluu hyppyrengas, pujottelukepit, este ja semmonen tunneli, jonka läpi voi ryömiä. Kyllä me vähän niitä jo kokeiltiinkin, mutta korkeempi unohti ottaa kuvia, kun sillä oli niin kova homma niitten härveleitten pystyttämisessä.

Tommoset itse hankitut lelut on kumminkin ihan yhtä kivoja. Ira löysi oikeen mukavan roskan ja siitä meille riitti riehua vähintään yhtä paljon ku niistä härpäkkeistä.

Ira ja Eetu

Meidän kaverit Ira ja Eetu tuli eilen meidän kanssa lenkille. Eetu ei osunu kuviin, kun sillä oli tassu kipee ja paketissa, eikä se päässy meidän kanssa juoksenteleen. Ira opetti meille tollasta venäläistä marssityyliä (niin matalampi väittää, mutta emmä tiedä mitään sen paremmin Venäjästä ku marssimisestakaan).
Ira tapas ensimmäistä kertaa Ainun ja oli sille kiltti, vaikka tossa alemmassa kuvassa näyttääkin siltä, että se olis tuupannu Ainun kumoon.
Ainu on fiksu tyttö, kun se osaa olla uusien kavereitten kanssa sopivasti varovainen, mutta ei liian arka, eikä riidanhaastaja. Äitinsä tyttö..

Leikitään!

Ira on täällä vielä muutaman päivän, että sen velikoira Eetu ehtii kunnolla parantua ennenku Ira menee sille riehukaveriksi. On kivaa, kun se tulee usein Seitan ja mun kanssa järvelle juoksenteleen.
Seitan kanssa me usein kiskotaan toisiamme hännästä, mutta semmosesta Ira ei yhtään tykkää. Jos me kiskotaan, se istuu häntänsä päälle ja toivottaa meidät hevonkuuseen.
Pari päivää sitten me keksittiin Seitan kanssa uusi strategia, millä pärjätään sille takaa-ajoleikeissä, kun se on meitä nopeempi, kun sillä on niin pitkät jalatkin.

Me keksittiin, että Seita voi ajaa sitä takaa ja mä hyökkään sit sivustasta ja sitten möyhitään. Kaks yhtä vastaan ei tietenkään oo ihan reiluu, mutta ei me ketään lujaa purra. Leikitään vaan.

Ira ja me

Ira on täällä vielä jonkin aikaa. Tänäänkin päästiin yhdessä järvelle. Me ollaan jo ihan kavereita.
Seita tosin innostu välillä leikkiin jotain jodlaavaa lintukoiraa ja haastaa sen kanssa riitaa, vaikkei mun mielestä kannattais.
Iralla oli tänään hanska mukana. Jos siellä oli jossain vaiheessa ollu käsi sisällä, se oli pudonnu matkalle.

Musta ei oo ollenkaan kilttii näyttää toiselle kieltä tai irvistää. Mä aina yritänki vähä sovitella noiden kahden välejä. Leikkitappelut on ihan ok, mutta semmosista oikeista mä en tykkää.

Se on muuten kumma, että toi Seita kyllä useinkin järjestää meidät liemeen tolla uhoamisellaan, mutta sitten, kun tulee tosipaikka, se odottaa, että joku muu hoitaa homman. Yleensä se on sit minä, joka joudun käyttään diplomatiaa. Onneks sillä on toistaiseksi pärjätty.

Laumakivaa

Tänään meillä oli tosi kivaa, kun päästiin kavereitten kanssa yhdessä järven jäälle. Meitä oli Pyry (se on toi iso, pörrönen lapinkoirapoika vasemmalla), Seita, Ira (siitä tulee Eetun, sen poikakoiran sisko, jonka kans mulla oli, tossa syksyllä se pikku juttu..) ja mä.

Oli siellä meidän korkeemman ihmisen lisäks kaks muutakin ihmistä. Tossa ylemmässä kuvassa on se kiva mies, joka usein hakee meitä kaveriksi mettätöihin tai marjareissuille.

Toi musta on Ira ja se on just vaihtamassa kotia, mutta se ei voi vielä mennä sinne uuteen kotiin, kun Eetu, se mun ex-poikakaveri joutui jo toista kertaa leikkaukseen, kun se jäi hiljattain traktorin alle. Eetun pitää ensin rauhassa parantua, ennenku se voi ruveta riahuun uuden siskon kanssa.

Vaikka mä näytänki tossa kuvassa vähä suohirviöltä, toi Ira taitaa ihailla mua aika lailla. Seitalle se ei antanu luutansa, mutta mulle se toi sen lahjukseksi, että mä olsin sen kaveri ... ja kyllä mä oonki, vaikka se on välillä ärsyttävän pentumainen. Mut eihän se oo vielä vuottakaan vanha.

Seita on musta joskus vähä mustasukkanen. Tossa kuvassakin se vahtii, etten mä menis leikkiin kenenkään muun kanssa. Se on vähä semmonen, mutta ei se sille mitään mahda ja on se silti kiva ja rakas pikkusisko.