Meillä vieteään vilkasta yöelämää. Korkeempi ihminen ja kissat on semmosia yökukkujia. Me koirat matalamman kanssa mentäis mieluummin vähä aikaisemmin nukkuun..
Muska on saanu tommosen pallonkuljetusradan. Tai on se kyllä vissiin kaikille kissoille, mutta Muska on leikkiny sillä niin ahkerasti, ettei muut oo päässy kokeileen.
Matalammalle tuli postissa eilen puukissa. Sen korva oli rikki. Ehkä se on kollikissa, joka on näin kevään korvalla tapellu...tai siis omalla korvalla.. nojoo, Muskan mielestä aito asia on kumminkin parempi kuin tommonen puinen.
Vinskiä pelotteli kissanmuotoinen varjo seinällä..
Villiminttu oli vissiin syöny jonku mustaturkkisen. Karvatupsu vaan oli jääny alaleukaan roikkumaan (Onks muuten Ainu tallella?)..
Oikeesti nykyään meillä on hurja saalistaja enää toi Mimmi (koiperhosia ja kevään tullen suurriistaa, eli hämähäkkejä ja kärpäsiä), josta on kuitenkin viime aikoina alkanu löytyy myös pehmeempi puoli. Se tykkää kaikesta pehmeestä, kuten nyt tosta viltistä, ja tuli siitä sylikissakin, kun neljä vuotta ajatukseen ensteks totutteli.
Lenkillä käyminen ja lumessa pelmuaminen on meidän koirien oma juttu..
On meillä kyllä kissojen kanssa ihan yhteisiäkin juttuja..Niinku takaa-ajoleikit, yhteiset palloleikit ja etsimisleikit, selät vastakkain nukkuminen, naaman peseminen ja joskus vähän pusuttelukin.
Imuri on Muskan privaattijuttu..
Silloon, kun me ollaan lenkillä, kissoilla on kuulemma kissojen juttuja. Ne vallottaa koko talon, köllöttelee semmosissa paikoissa, missä ne ei muuten viittis, kun Ainu vois vaikka jyrätä ne vahingossa lyttyyn (se saa vieläkin joskus semmosia pentumaisia riehukohtauksia)
Mä aina kerron juttuja meidän laumasta, mutta meitä on niin paljo, ettei kukaan vieraampi varmaan oo perillä kuka kukin on . Siks me matalamman kanssa ajateltiin kerrankin esitellä kaikki samassa postauksessa.
Vaikka Piisku on iso, niin oikeesti vaarallinen on vaan toi meidän vanhaneiti Villiminttu. Se on elämänsä aikana ottanu nirrin niin monelta kyykäärmeeltä, rotalta ja vesimyyrältä, että jos ne pistäis jonoon, se nauha taitais ulottuu Helsinkiin asti.
Muska on pikkiriikkinen. Sillä on kaikissa tassuissaan kuusi varvasta ja pääkopassaan älliä enemmän kuin kissoilla kuuluis olla. Mä luulen, että siinä on vähän koiraa kans.
Toi on mun pentu Ainu. Sillä on viikon päästä synttäri. Se täyttää yks vuotta. Se on rakas, vekkuli ja lapinkoiratytöks hirmuisen iso. Se on kiltti ja tietysti fiksu myös. Kehenkäs siitä olis muuta tullu.
Seita on mun söpö pikkusisko ja täti myös. Se tuli taloon kaks kuukautta myöhemmin ku mä ja Seitan iskä oli mun isoisä. Me tullaan tosi hyvin juttuun, samoin Ainu ja Seita. Seita on meistä koirista rauhallisin ja tottelevaisin, mutta kyllä siitäkin temperamenttia löytyy, kunhan se vauhtiin pääsee.
Täs oon mä, Usma, eli Ikimuiston Dimantti Pönkeli. Mä leikisti kerron näitä juttuja, vaikka kyllä matalampi pistää väliin vähän omiaan.
Toi hassun värinen on Mimmi. Se on ton alemmassa kuvassa söpöstelevän Vinskin sisko. Mimmi on vissiin tiivistettä, kun se on niin hirveen topakka, vaikka onkin pikkuriikkinen. Se kiipee ja hyppää ihan minne vaan haluaa ja sillon kamala hinku pihalle leikkimään. Meidän ihmiset ei kumminkaan päästä, kun ne tykkää siitä, eikä haluu, et kukaan ajaa autolla sen päälle tai muuten satuttaa. Aina, kun se karkaa, me Ainun kanssa otetaan se kiinni. Me kun ollaan semmosia kissapaimenkoiria.
Vinski on ujo poika. Kesti neljä vuotta ennenku matalampi sai siitä kesytettyä sylikissan. Se tykkää hurjasti vedestä. Lempipuuhaa on lutrata vessan tai keittiön hanan alla, eikä vesi tartu sen turkkiin, kun se on niin kiiltävä ja vahapintainen. Saukkojen sukua toi Vinskipoika.
Ulkorakennuksessa asuu sit vielä toi kikkarakarvatyyppi. Se ei oo koira. Sen nimi on Pippin. Sillä oli sisko, Merri, mutta se kuoli. Me käydään joka päivä viemässä sille ruokaa ja vettä ja vähän rapsuttelemassa...tai ihmiset rapsuttelee, me vaan vähän nuuhkitaan nenästä. Se taitaa kantaa vähän kaunaa siitä, kun mä pentuna paimensin sitä ja sen siskoo ihan väsyksiin.
Eilen ne vei olkkarista sen joulupuun pois. Kissoja se harmitti erityisesti. Ne niin tykkäs lekotella sen alla ja pelata joulupalloo (se on semmosta, että napataan siitä puusesta tai kulhosta kiiltävä pallo ja sit lähetään kuljettaan sitä mahdollisimman nopeesti jonnekin ahtaaseen paikkaan turvaan samaan aikaan, kun matalampi juoksee huutaen perässä)
Kaikki kiiltävät nauhat ja valotkin kerätiin pois, Mimmiä meinas ihan ruveta masentaan ja se meni tonne kukan alle köllöttään. Eihän tuo ihan puusta käy, mutta on sekin jotain.
Meidän kisuista Mimmi on ainoo, joka karkaa ovesta ulos heti, jos vaan pääsee. Onneks meitä on täällä myös kaksi kissapaimenkoiraa. Me Ainun kanssa kyllä haetaan se heti takas, jos satutaan oleen paikalla, eikä toi kisu edes oo siitä moksiskaan.
Meidän kisut on jostain keksiny, että talon alla vaeltaa hiiri. Eilen ne kyttäs siivouskaappia, tänään tota nurkkaa takan vieressä, johon se muurari toheloi viime kesänä ylimääräiset tussinjäljet.
Meillon ollu oksu ja se sen pahanhajuinen kaveri yökylässä jo toista viikkoo. Ensin yrjös kissat, mutta sille löyty äkkiä syy, kun matalampi hoksas, että ne käy järsimässä tyngiksi nuo sen valkosipulinversot. Omat ruohot ei kyllä kelpaa, mutta valkosipuli on herkkua ja sit etsitään taas pehmonen matto, jolle on kiva oksentaa...
Mun vatta meni sekasin jo tästä äidiks tulosta, mutta nyt iski sitten vissiin joku pöpökin. Ensin yrjös yhen yön ja päivän Essi. Se toipui siitä kuitenkin yllättävän nopeesti. Sit menin mä entistä kurjempaan kuntoon ja sehän on tietysti tässä tilanteessa paha juttu, kun kroppa on muutenkin kovassa käytössä, kun pitäis olla maitotehtaana kaiken aikaa.
Nyt on semmoset säät, ettei edes Mimmikissaa kauheesti viemistä ulkosalle. Se karkas eilen ovesta yhden kerran , mutta tuli heti viiden metrin päässä siihen tulokseen, että tämmönen ei oo mikään kissanilma ja palas paimentamatta sisälle.
Essikään ei oikeen nauti tuulesta ja myrskystä. Sen vanhoja luita ja niveliä kolottaa ja sen meno on jo niin huteraa, että pitäis vissiin sitoa kiviä häntään , jottei tuuli kaada ja vie sitä mennessään.
Muska ja Vinski tykkää kiipeilypuusta. Se on sopivasti lämpöpatterin vieressä. Kelpaa siinä köllötellä ja ottaa välillä pienet harjottelumatsit.
Kun jotain jännää tapahtuu, meidän laumassa kisut ilmaantuu paikalle melkeen aina just tässä järjestyksessä...eli ensin Mimmi.
Sitten kuusvarpainen Muska ja sen jälkeen kiltti, iso Piisku. Vinski on arkajalka ja Villiminttu muuten vaan epäluuloinen, mutta kyllä nekin aikanaan ilmaantuvat ja uusiin juttuihin sopeutuvat, kunhan saavat rauhassa tottua. Niinhän se on meillä ihmisilläkin, että erilaisia ollaan.
Meidän kisuilla oli tänään jännä päivä, kun ihmiset vaihtoi päiväpeittoa myöten koko nukkumapaikkansa uuteen. "Aika paljon krumeluureja tossa päädyssä", näyttää Mimmi tuumivan, mutta kyllä raati lopulta vaihdoksen hyväksyi ja asettui porukalla päiväpeiton pehmeyttä testaamaan.
Meidän matalampi ihminen väittää, että Mimmi on ihan mahdoton ja, että se sopis olemaan jonkun noita-akan kissa.
Mimmi on aina ollu kova karkailemaan ja nyt sitä ei pitele enää mikään, kun se on keksiny miten eteisen ovi avataan. Se vaan hyppää korkeelle ja painaa kahvan alas. Sitten se tuuppaa tassulla oven auki ja piiloutuu tuulikaappiin kenkien taa odottelemaan seuraavaa ovenavaajaa, jonka jalkojen välistä se livahtaa pihalle
Sisäkissalle se vaan on pahempi paikka, kun ei se oo tottunu varomaan autoja, vieraita koiria tai naapurin reviiriään puolustavia kollikissoja.
Olkkariin kasattiin tänään tommonen torni. Kisut on tunnetusti aika uteliasta joukkoa. Tässä on koko meidän komppania, paitsi Miisu, joka asustelee saunaosastolla, kun se muuten pissii mihin sattuu. Toi ylimmäinen häntä kuuluu Muskalle.
Tää on Vinski..
Mimmi olis varmaan kiivenny katolle asti, jos ei olis ollu pelti kiinni.
Piisku osaa hillitä itsensä eikä yrittänytkään tunkea itteään liian pieneen koloon,
Villiminttu nuohos pienenä montakin hormia, mutta tämän se jätti nuoremmille ja tyytyi ihan vaan tarkastamaan tilanteen.
Eilen oli kyllä aika vauhdikas päivä. Aamusta asti matalampi riehui kaikenlaisten siivousvehkeitten kanssa. Uunissa paistui jotain, mikä tuoksui ja sitten tuli vieraita. Ne rapsutti meitä ja se oli kivaa.
Mimmikissallakin oli aika huisi päivä, kun se jossain välissä pääs livahtamaan pihalle karkuun. Siellä sitä oli vastassa naapurin iso punainen katti, joka vissiin antoi sille köniin.
Harmittavan uneliasta porukkaa meillä täällä tänään. Molemmat kaksjalkaiset on kipeenä ja kissat on muutenkin kovia nukkumaan. Seitan kanssa päästiin taas lenkille sen kivan tädin kanssa, joka meitä aina joskus hakee järvelle. Seitan se riitti uuvuttamaan koko loppuillaksi, mutta Essissä ja mussa olis vielä virtaa. Eiks joku nyt vois leikkii meidän kanssa? Toi Essimuori on kyllä kovasti asialla, mutta se on tällä hetkellä vähän päästään sekasin, kun silläkin on juoksuaika.
