Sisarukset

-Älä tuu tänne. Mä olin täällä ensin.
-Älä sä kuule, velipoika, rupee mulle...

Mimmi niistää

Nyt, kun korkeempi on niin paljon poissa, meistä ei tuu uusia kuviakaan tänne blogiin. Se kun on meillä se pääasiallinen kamerankäyttäjä. Matalampi väittää, että vaikka me ollaan ihan hyviä valokuvamalleja, sen ottamissa kuvissa me ollaan aina jotenkin suttusia ja vinksallaan.

Tää kuva on nyt sit vissiin kolme vuotta vanha, kun Mimmi ja Vinski on siinä tommosia pentusia. Mimmi karkas pari iltaa sitten häkin aidan yli tai ovesta (se ei suostunu kertoon kumpaa kautta se meni). Joka tapauksessa se sit livahti omille teilleen ja jäi koko yöksi ulos, ilman että kukaan huomas, kun matalampi oli jo nukkumassa ja se meillä yleensä suorittaa väestönlaskennat.

Aamulla ne sit hoksas, että yks pitkähäntä puuttuu. Kun me Seitan kanssa päästiin häkkiin, me het äkättiin se syreenipuskasta ja näytettiin ihmiselle, että tuolla se luuraa, hae äkkiä karkurikisu talteen. Hiukan nolosti sille kisulille sit kävi, kun se sai maksaa vapaudestaan flunssaisen hinnan. Sen nenä vuotaa nyt, eikä se selvästikään oo muutenkaan ihan täydessä terässä.

Me toivotaan kaikki, et se toipuu. Seitan kanssa käydään aina välillä pesees sen korvat ja tuupitaan kuonolla, et oo nyt pian taas meidän tavallinen, täpäkkä pikku Mimmi. Se on kiva kissa.

Saavutetut edut täytyy säilyttää

Meidän kisut on saanu pitää koko kesän ikkunaa yöt ja päivät auki. Siitä ne kulkee omaan ulkoiluhäkkiin ja takaisin sisälle just niinku ite haluaa. (Matalampi ihminen käski mainita, että just siks noi ikkunalasit on taas noin saastaset, kun kärpäset kakkii ne ihan harmaiks ja kisut läiskii niitä hyönteisiä rapasilla tassuilla. Mua henkilökohtasesti se ei kyllä häiritse yhtään, mut me koirat ei joudutakaan peseen ikkunoita..)

Siitä me ollaan nyt kumminkin jouduttu kärsiin, kun syksy tulee, yöt kylmenee ja ihmiset on ruvennu iltaisin sulkeen ikkunat. Kisut ei tykkää siitä yhtään ja ilmaisee mielipiteensä äänekkäästi. Kun pelkkä melu ei auta, ne saattaa järjestää kunnon riehujaiset. Siinä voi silloon heiveröisempi koirakin jäädä jalkoihin.Essin ne on jo parina iltana juossu kumoon.

Saavutetuista eduista ei oo kenenkään helppoa luopua. Saapa nähdä kuinka Miisu ja Villiminttu sopeutuu ensimmäistä kertaa elämässään sisäkissoiksi, kun me parin viikon päästä muutetaan. Mä luulen, ettei siitä tuu ihan helppoo...

Sisko ja sen veli

Mimmi ja Vinski on sisarukset, vaikkei ihan heti uskois. Vinski on iso, kiltti, ujo, leikkisä, mutta tottelevainen ja pidättyväinen poikakissa. Mimmi puolestaan on terhakka, rohkea, omapäinen ja nykyään velipoikaa kohtaan aika ärhäkkä kissaneiti.

Pari viikkoa sitten Vinskipoika unohtui vahingossa muutamaksi tunniksi eteiseen ja vessaan, kun ihmiset lähtivät pois kotoa. Tuli hätä ja hiekkalaatikko oli ihan väärällä puolella lukittua ovea. Hätä kuitenkin keinot keksii, samoin meidän Vinski. Se oli kiivennyt vessan käsienpesualtaaseen ja kakkinut sinne. Mimmi tuskin olisi vaivautunut.

Meillä kaikki tyttökissat, Muskaa lukuunottamatta, tuntuu olevan vähän huumorintajutonta sorttia. Villiminttu länttää turpaan ihan kyselemättä, jos rahvas heittäytyy vähänkään poikkipuoliseksi ja viime aikoina Mimmikin on ruvennut aika nuivaksi. Onneksi se sentään on vielä meille koirille ja ihmisillekin kiltti. Toisia kissoja se kyllä aika helposti kurmoottaa.

Häkillinen pikkutiikereitä