Kissanhännänvetoa

 Järven päällä on vielä toi kiva kansi. Korkeemman kanssa ollaan päästy juoksenteleen sen päällä (korkeempi on kyllä suksitellu) joka päivä. Nyt siihen hupiin tulee viikon paussi, kun korkeempi kuulemma lähtee viikoks työreissulle. Mä kyllä vielä vähän toivon, että pääsisin mukaan, mutta ei oo toistaseks luvattu..

Ihmiset, ja mä ittekkin, ollaan onnellisia, kun en mä oo saanu yhtään uutta kohtausta tässä kuussa. Dieettikin etenee hitaasti, mutta varmasti, koska kellarissa odottelee vielä yks säkki sitä pahaa kuninkaallisen kaniinin sapuskaa..

Mä oon kyllä haistanu, että sillä aikaa, kun me käydään maailmalla, Muska leikkii meidän tavaroilla. Eilen se ei kumminkaan meinannu antaa enää ollenkaan takas tota meidän luuta.  Ainu vinku ja puhisi sille, mutta katti vaan tuijotti happamana, kunnes oli ottanu kiusanteosta kaiken ilon irti...No, eihän se meistäkään tietenkään enää hauska kapine ollu sitten, kun sitä ei enää kissakaan halunnu..

On hauskaa, kun tästä talosta löytyy aina kaveri pieneen kissanhännänvetoon, jos semmonen sattuu huvittaan.

10 sekuntia Itsehillintää

 Matalammalla oli vissiin huvista puutetta tai sit se vaan oli ilkeellä tuulella, kun se laitto pöydälle tommosia palloja ja sanoi Muskalle, ettei niitä saa ottaa. Miten niin ei muka saa ottaa!!?? Vähä niinku laittais rommipalloja sen oman nokan eteen ja sanois, ettei saa ottaa..

Muska kyllä yritti parhaansa. Joskus auttaa, kun kattelee toiseen suuntaan. .. Nyt se auttoi jotakuinkin 10 sekkaa..

 Lopulta herää kumminkin aina se perimmäinen kysymys MIKSI, miks pitäis totella, kun vois olla tottelemattakin ja pitää hauskaa..

 
 Kovin pitkäks aikaa Muska ei  jääny filosofeeraamaan, vaan ryhtyi tuumasta toiseen. Pallon se vippas  lattialle ja siihen loppui matalamman kuvaussessio, kun tuli kiire pelastamaan noi koristukset.

Son loppu ny

Son loppu ny, joulu tällä erää. Ne silppus sen kivan kiipeilypuunkin tommoseen kassiin ja vei pois. Vähä tylsää.

Muska yritti pitää koristeista kaksin tassuin ja anovin ilmein kiinni, mutta ei se ehtinyt pureskella kuin yhden enkelin ennenku ihmiset sai tungettua ne laatikkoon turvaan.

Ens vuonna sitten taas..

Lääkärissä

 Tänä aamuna tapahtui vähän huolestuttava juttu. Ihan varoittamatta ihmiset survoi Piiskun ja Muskan kuljetuskoppeihin ja vei ne jonnekin. Kun ne tuli takas, Muska ei tullu pitkään aikaan kopista pois, vaikka me käytiin nuuhkimassa sitä ja tuupittiin varovasti kuonolla ja Piisku oli parturoitu paikoitellen ihan kaljuks.

Kyllä me ollaan huomattu, että niillä molemmilla on ollu pieni henkilökohtaiseen hygieniaan liittyvä ongelma. Muska ei vissiin ole oikein tajunnu, että leikkauksen jälkeen sen turkki kasvoi paljon pitemmäksi ja siksi sitä olis pitäny vähän paremmin putsata. Sille oli ehtiny tulla sinne takkupaakkujen alle jo tulehduksenpoikanenkin. No, nyt on siltäkin takut ajeltu pois ja tulehdusta hoidetaan voiteella.

Tossa kuvassa se on kuulemma eläinlääkärin sylissä ja nukkuu, vaiks sillä onkin silmät auki. Kisu parka.

Kissat huppelissa

Piisku ja Vinski huppelissa

 Meille tuli eilen taas Zooplussan paketti. Sitä me Ainun ja Seitan kanssa aina innokkaasti ootetaan. Oli siellä meillekin puruluita ja nameja, mutta kissat sai jotain spesiaalia, mistä ne meni tommosiks ihan höppänöiks.

Piiskun leuan alla, tossa ylemmässä kuvassa on semmonen tyyny, joka haisee ihan omituiselta. Musta se ei oo mikään lumoava tuoksu, mutta kissat innostu siitä ihan kauheesti. Ne ravisteli sitä, nuuhkutteli ja kieriskeli karvamatona sen päällä niinku Muska just tossa alakuvassa.

Kaikki meidän kissat ei ollenkaan tykkää kissanmintusta, mutta valeriaana on näköjään kaikkien viiden mieleen. Onneks niitä tyynyjä tuli kaks, niin ei tuu riitaa. Hiukan pitää odotella vuoroaan kumminkin.

Muska karvamato

Hikiki

Koko kesän mä oon nukkunu yöt kellarissa ja aika usein päivisinkin. Ei oo helppoo olla paksuturkkinen pörröeläin kesäkuumalla. 

Eilen matalampi pisti kellarin oven säppiin. Sinne ei kuulemma enää saa mennä, kun kisuryökäleet on pissiny hyllyjen alle niin, että koko kellari lemuaa. 

Mä oon vähä nyreenä kissoille nyt ja mullon hikiki. Niin vissiin Muskallakin. Onneks on sentään noi takaneduslaatat, joilla jäähdytellä..

Kesäjellona

Muskalla on kyllä noi karvankasvatushommat jotenki vinksallaan. Toi alempi kuva on otettu helmikuussa ja ylempi tänään (kun matalampi oli just kutittanu sen hereille. Siks se vähän mököttää). Mun mielestä toi komee kauluri ja pitkä, paksu turkki sopis paremmin talvipakkasiin, mutta jokainen saa tietysti pukeutuu niin ku tykkää. Ei meillä nipoteta..

Muska hukassa

Meidän matalammalta oli tänään Muska hukassa. Yleensä se tulee heti, kun sitä huutaa. Nyt ei näkyny missään ja ihmistä alko huolestuttaa, että se on karannu ulos, kun remonttimiehet pitää ovea auki vähän väliä.

Matalampi etsi kellarista ja vintiltä. Sydän kylmänä se tarkisti jopa pesukoneen rummun ja astianpesukoneen.  Mä olsin kyllä näyttäny sille, missä se minijellona luuraa, mutta mä satuin oleen just omenapuun alla päivätorkuilla..

No, torkuilla oli Muskakin - ilmeisesti niin sikeästi, ettei sitä herättäny edes se hyörinä ja huutelu. Siihen se kumminkin lopulta heräs, kun matalampi bongas ton kuusvarpaisen pörrötassun ja kävi kutittamassa sen omistajaa varpaasta.

Villikissana vintillä ja hirveetä hiirestystä

Meille on muuttanu kutsumattomia vieraita. Ihmiset ei tykkää semmosesta yhtään, mutta kissoille se passaa.Viikkokausia ollaan kuunneltu vikinää ja rapinaa seinälevyn takaa.

Ensin kaksjalkaset hankki talon täyteen semmosia sähköisiä piipittimiä, joiden piti muka karkottaa ne siimahännät. Ei ne mitään karkottanu. Hiiret tais pistää sen musiikin tahdissa lattialautojen alla tanssiks ja rouskutti seinän välissä entistä äänekkäämmin.

Seuraavaks ne viritti komeroon tappovälineitä, joiden oli tarkotus ottaa ottaa hiireltä nirri pois. Sit matalampi huusi aina ihan kamalasti, kun me meinattiin mennä sinne kaappiin. Se kai pelkäs, että meiltäkin lähtee nirri pois tai ainaskin joku tassu. Ykskään hiiri ei suvainnu mennä niitten loukkuihin, mutta matalampi sai sellasen napsauttimen sukanvarpaaseen kerran.

Lopulta ne hoksas päästää kissat vinttiin ja sinne, missä se turhanaikainen murhaväline oli ollu. Silloon alko kaamea verilöyly. Kissat sai kiinni ainaskin viis hiirtä yhen päivän aikana, eikä matalampi tällä kertaa yrittäny pelastaa niitä, niinku tavallisesti.

Se vaan tuhersi itkua, piti käsiä korvilla ja yritti kestää, kun me kissojen kanssa hoidettiin sen likanen työ. Kissat tosin ei tykänny, kun mä otin niiltä ne hiiret ja kytkin niistä saman tien äänen pois. 

Piisku innostui olemaan villikissana vintillä niin, ettei meinannu enää tulla alas ollenkaan. Ihmiset ihmetteli, kun ei sille tullu edes nälkä tai jano, mutta ehkä sillä oli siellä luomueväät.

Muska rähmällään ja petokoiranruokaa

Muskalla on jo jonkin aikaa ollu tommonen pallorata. Se tykkää siitä ku hullu puurosta. Tänään zooplussalta tuli siihen vilkkupallo ja jatkopala. Kisu oli siitä niin onnellinen, että makas pitkän tovin rähmällään lelunsa päällä ja kyseli matalammalta, että onhan tää varmasti kokonaan mun.

Me Ainun ja Seitan kanssa ei saada melkis koskaan oikeeta petokoiran ruokaa, kun siitä tulee helposti maha kipeeks ja matalampaa kuulemma inhottaa raadot lattialla. Tänään kummiskin saatiin. Seita ties heti, mitä sille tehdään. Se on muutenkin hyvä petoileen.

Ainua tommonen mötikkä ensin vähä hirvitti, mutta sekin innostu sitten, kun pääsi juonesta kiinni.

Kesäksi rantakuntoon

Hitsinpimpulat, kun mun linjoja on pitäny ruveta vahtimaan sen jälkeen, kun vauvantekovehkeet leikattiin pois. Tarttee tollee jumpatakin aina kun on tilaisuus. Tassu ylös ja alas levätessäkin. Muskalla on sama juttu. Se oli tosi hoikka kisu ennen leikkausta, mutta nyt meinaa tulla massua ja koko ajan on nälkä. Kuvasta voitte kumminkin päätellä, mitä mieltä se on tämmösistä painontarkkailupuheista.

Ainun peppu meinas kans näyttää isolta, mut matalampi nyppi siitä harjalla eilen ainaskin kilon irtokarvaa ja sit me huomattiin, ettei se ookaan levinny. Se vaikutelma johtui vaan huopuneesta irtokarvasta. Seitaa ja mua ei kauheen usein tarvi harjailla (onneks, kun mä en siitä hommasta yhtään tykkää). Meidän karva pysyy itsestään aika hyvänä. Ainun turkki tuntuu käteen paljon karkeammalta. Se on tainnu siinäkin suhteessa tulla Sakke- iskäänsä.

Omia ja yhteisiä juttuja

Lenkillä käyminen ja lumessa pelmuaminen on meidän koirien oma juttu..
On meillä kyllä kissojen kanssa ihan yhteisiäkin juttuja..Niinku takaa-ajoleikit, yhteiset palloleikit ja etsimisleikit, selät vastakkain nukkuminen, naaman peseminen ja joskus vähän pusuttelukin.
Imuri on Muskan privaattijuttu..

Silloon, kun me ollaan lenkillä, kissoilla on kuulemma kissojen juttuja. Ne vallottaa koko talon, köllöttelee semmosissa paikoissa, missä ne ei muuten viittis, kun Ainu vois vaikka jyrätä ne vahingossa lyttyyn (se saa vieläkin joskus semmosia pentumaisia riehukohtauksia)

On kivaa, kun on paljo kavereita, mutta sekin on kivaa, kun on tilaa ja sokkeloita, minne mennä olemaan ihan itsekseen, jos ei huvita leikkii toisten kanssa.

Kuka kukin on

Mä aina kerron juttuja meidän laumasta, mutta meitä on niin paljo, ettei kukaan vieraampi varmaan oo perillä kuka kukin on . Siks me matalamman kanssa ajateltiin kerrankin esitellä kaikki samassa postauksessa.

Toi yläkuvan uninen katti on Piisku. Se on 9v, poika ja tosi kiltti. Sen syliin Muska aina menee, kun sillä on halipula ja Piisku hoitaa. Se on niin iso kissa, että vaikka se ei ollu noin paksu vielä silloon, kun mä tulin taloon kolme vuotta sitten, niin se pisti mut aika tehokkaasti kuriin näyttämällä tota valtavaa piikkikinnasta.


Vaikka Piisku on iso, niin oikeesti vaarallinen on vaan toi meidän vanhaneiti Villiminttu. Se on elämänsä aikana ottanu nirrin niin monelta kyykäärmeeltä, rotalta ja vesimyyrältä, että jos ne pistäis jonoon, se nauha taitais ulottuu Helsinkiin asti.

Villiminttu on meidän ainoo kisu, joka on eläny ulkokissana 11 ensimmäistä vuottaan. Kun me muutettiin tänne uuteen kotiin, siitä tuli sisäkissa ja se on sujunu paremmin kuin kukaan meistä osas odottaa. Se tuntuu nauttivan eläkepäivistään ja siitä, että aina on tarjolla joku lämmin, pehmoinen nukkumakaveri. Meitä koiria se hoitaa kuin emokissa.

Muska on pikkiriikkinen. Sillä on kaikissa tassuissaan kuusi varvasta ja pääkopassaan älliä enemmän kuin kissoilla kuuluis olla. Mä luulen, että siinä on vähän koiraa kans.
Toi on mun pentu Ainu. Sillä on viikon päästä synttäri. Se täyttää yks vuotta. Se on rakas, vekkuli ja lapinkoiratytöks hirmuisen iso. Se on kiltti ja tietysti fiksu myös. Kehenkäs siitä olis muuta tullu.
Seita on mun söpö pikkusisko ja täti myös. Se tuli taloon kaks kuukautta myöhemmin ku mä ja Seitan iskä oli mun isoisä. Me tullaan tosi hyvin juttuun, samoin Ainu ja Seita. Seita on meistä koirista rauhallisin ja tottelevaisin, mutta kyllä siitäkin temperamenttia löytyy, kunhan se vauhtiin pääsee.
Täs oon mä, Usma, eli Ikimuiston Dimantti Pönkeli. Mä leikisti kerron näitä juttuja, vaikka kyllä matalampi pistää väliin vähän omiaan.
Toi hassun värinen on Mimmi. Se on ton alemmassa kuvassa söpöstelevän Vinskin sisko. Mimmi on vissiin tiivistettä, kun se on niin hirveen topakka, vaikka onkin pikkuriikkinen. Se kiipee ja hyppää ihan minne vaan haluaa ja sillon kamala hinku pihalle leikkimään. Meidän ihmiset ei kumminkaan päästä, kun ne tykkää siitä, eikä haluu, et kukaan ajaa autolla sen päälle tai muuten satuttaa. Aina, kun se karkaa, me Ainun kanssa otetaan se kiinni. Me kun ollaan semmosia kissapaimenkoiria.
Vinski on ujo poika. Kesti neljä vuotta ennenku matalampi sai siitä kesytettyä sylikissan. Se tykkää hurjasti vedestä. Lempipuuhaa on lutrata vessan tai keittiön hanan alla, eikä vesi tartu sen turkkiin, kun se on niin kiiltävä ja vahapintainen. Saukkojen sukua toi Vinskipoika.

Ulkorakennuksessa asuu sit vielä toi kikkarakarvatyyppi. Se ei oo koira. Sen nimi on Pippin. Sillä oli sisko, Merri, mutta se kuoli. Me käydään joka päivä viemässä sille ruokaa ja vettä ja vähän rapsuttelemassa...tai ihmiset rapsuttelee, me vaan vähän nuuhkitaan nenästä. Se taitaa kantaa vähän kaunaa siitä, kun mä pentuna paimensin sitä ja sen siskoo ihan väsyksiin.

Tämmönen on tää meidän sakki. Minkälaista porukkaa teillä asuu?

Pikkutiikeli

-Soot Muska ihan pikkutiikeli.
-Mitä?! Ai, mää vai?
-Emmä ny tiärä..
-No, ainaskin mun oma kulta.
-No, semmonen kyllä joo..hurrr hurr.

Kissanhiekkatesti

Meidän kisut pissii hiekkalaatikkoon. En kyllä ymmärrä miks. Pihalla se kävis niin paljon näppärämmin, eikä matalammankaan tarttis karjua, kun lattialla on aina kissanhiekkaa.

Meillon melkeen aina imuri lattialla ja Muska on edelleen ihan rakastunu siihen (jossain aiemmassa postauksessa taitaa olla samantapaisia kuvia). Korkeempi on aina poissa ja matalampi on niin kipee ja laiska, että sen kaikki voimat menis kuulemma siihen, että se hakis imurin kaapista, joten se odottelee Muskan ilona lattialla emännän siivousinspiraatioita.

Viime aikoina matalampi on tehny eläinkokeita kissoilla. Se on laittanu kaikkiin neljään vessaan erilaista hiekkaa ja kokeillu, mikä leviää vähiten tassuissa ja mistä kisut tykkää eniten. Meidän kisut ei onneks oo kauheen kranttuja hiekan suhteen, kunhan se on puhdasta. Mitään ei boikotoitu täysin, mutta suosikiksi nousi valitettavasti se ainoo, mikä pitää viedä roskikseen. Muut voi vedä pihan perälle kompostiin. Se sama hiekka levis myös kaikkein vähiten tassuissa vessan ulkopuolelle, mutta matalampi sanoo, että se on kyllä valmis kestään ja siivoon sotkuja, jos se hiekka vaan on ekologista, eli ei jää kökkiin kaatopaikalle, vaan hajoaa meidän kompostissa maanparannusaineeksi.

Ne meidän testihiekat oli:

1.Cat's Best Ökö Plus (paakkuuntuva)
+Kuusipuuta. Ekologinen.
+Paakkuuntuu hyvin.
+Pitää haisut kurissa.
-Pölyää ihan kamalasti ja leviää kovasti ympäriinsä

2.Cat's Best Nature Gold (pellettihiekka, mäntyä)
+ekologinen
-Lentää ainaskin metrin laatikon ympärille, kun Piisku kaivaa kuoppaa Kiinaan.
- Haisee nopeesti pahalle
-Ei ole riittoisaa
-Paakut liimaantuu helposti vessan pohjaan ja pysyy huonosti siivotessa kasassa.
-+Kisut kyllä tykkäs, mutta harvemmin ne joutuu niitä siivoomaankaan.

3.Tigerino Crystals (paakkuuntumaton silikaattihiekka)
-+ Pussissa väitetään, että sen voi kompostoida, mutta matalampi epäröi vähäsen laittaa sitä kompostilootaan, kun siinä on semmosia sinisiä rakeitakin seassa. Mitä lie myrkyllistä väriainetta..
+Imee hyvin haisut

-Kissoilla kesti kauan tottua, kun ne rakeet rapisee niin kamalasti ja tuntuu vissiin teräviltä tassuissa

4.Tigerino Canada (talkintuoksuinen paakkuuntuva mikrohiekka. Savea)
+Kisut tykkäs eniten
+helppo siivota ja tuoksuu pitkään hyvälle
+riittoisaa
+kulkeutuu tassuissa vähemmän kuin nuo muut (tai sit vaan näyttää siltä, kun rakeet on pienempiä)
-Ei voi kompostoida

Kaikki noi hiekat on meille ostettu ZooPlussasta.

Rakettien räiskeessä

Pihalla paukkuu ja rytisee, mutta meillä otetaan rennosti...

Onnellista ja toiveet täyttävää vuotta 2012 kaikille tämän blogin lukijoille!