Tää blogikin jää nyt sitten Seitan ja matalamman ihmisen hoteisiin, kunnes ollaan taas kaikki samassa osoitteessa. Koittakaahan pärjäillä ilman mua siihen saakka.
maanantai 31. elokuuta 2009
Muutoksia
Tää blogikin jää nyt sitten Seitan ja matalamman ihmisen hoteisiin, kunnes ollaan taas kaikki samassa osoitteessa. Koittakaahan pärjäillä ilman mua siihen saakka.
sunnuntai 30. elokuuta 2009
perjantai 28. elokuuta 2009
Rapatassuja
Mä oon vähä semmonen, että mun tassut ja pää kaipaa paljon toimintaa. (Seitan käpälät pärjää paljon vähemmällä. Se on matalamman mielestä semmosta ihanteellista sohvatyynymateriaalia). Jos ei mulle joku muu järjestä äksönii, mä keksin sitä ihan itte ja sen seurauksista ei ihmiset aina tykkää..
torstai 27. elokuuta 2009
Korvankiskontaa
keskiviikko 26. elokuuta 2009
Vintti pimeenä
Mut vietiin tänään autolla eläinlääkäriin. Siellä mä oon käyny kyllä ennenkin, mutta nyt se teki mulle jotain inhottavaa. Se pisti mua piikillä takajalkaan ja sit multa meni vintti pimeeks. Seuraavan kerran heräsin vasta kotona, omalla matolla. Oli paha olo ja takajalkoihin sattui.
Ihmiset yritti lohduttaa ja kertoi, että mun lonkista otettiin röntgenkuvia sillä aikaa kun mä olin kanttuvei. Meiltä lapinkoirilta kun pitää tarkkaan tutkia lonkat ja silmät, ennenkuin kannattaa ryhtyä toivomaan koiranpentuja. Kuulutaan kuulemma semmoseen PEVISA-jalostusohjelmaan, jonka tarkoitus on edistää vaan terveiden koirulaisten kasvatusta. Hyvähän se tietysti on, mutta kyllä mulla silti oli korvat lotjos ja kurja olo koko päivän. Emmä jaksanu leikkii Seitan kanssakaan ja se oli siitä selvästi hämmästyny ja huolissaan.
Toivottavasti huomenna on hauskempaa..
Ihmiset yritti lohduttaa ja kertoi, että mun lonkista otettiin röntgenkuvia sillä aikaa kun mä olin kanttuvei. Meiltä lapinkoirilta kun pitää tarkkaan tutkia lonkat ja silmät, ennenkuin kannattaa ryhtyä toivomaan koiranpentuja. Kuulutaan kuulemma semmoseen PEVISA-jalostusohjelmaan, jonka tarkoitus on edistää vaan terveiden koirulaisten kasvatusta. Hyvähän se tietysti on, mutta kyllä mulla silti oli korvat lotjos ja kurja olo koko päivän. Emmä jaksanu leikkii Seitan kanssakaan ja se oli siitä selvästi hämmästyny ja huolissaan.
Toivottavasti huomenna on hauskempaa..
maanantai 24. elokuuta 2009
Maistuu elokuulta
lauantai 22. elokuuta 2009
Villiminttu

Eilen oli tuolla vähä kauempana joku iso paloharjoitus. Punaisia letkuautoja huristeli tietä pitkin isona letkana ja perässä kaahasi jono lippalakkipäisiä juntteja (mitähän ne mahtaa olla. Mä nimittäin kuulin ton ilmaisun tolta matalammalta ihmiseltä) kattomaan missä palaa.
Siinä ruuhkassa Villiminttu meinas jäädä auton alle ja niin noi ihmiset sitten haki sen väkisin sisälle. Se ei ollu siitä ollenkaan ilonen ja nosti aika pahan märinän. Niin korkeempi päästi sen sit sinne kisujen ulkoiluhäkiin, jossa on vähän kattoa kans, eikä sieltä tähän mennessä ole kukaan muu katti karkuun päässyt.
Villimintulle kaksmetrinen aita kanaverkkokattoineen oli vaan pieni hidaste. Siltä meni tilanteen kartottamiseen suurin piirtein kakskyt sekkaa ja saman verran siihen, kun se kiipes seinää ylös ja keplotteli itsensä verkon yli vapauteen. Muut kissat istui maassa silmät ihailusta ymmyrkäisinä ja kattoi tarkasti mallia. Ainaskin Mimmi ja Muska oppi varmasti kertakatsomalla kuinka se tehdään. Joten hyvä on, että kohta häkki puretaan ja kuljetetaan uuteen kotiin.
Ehkä siellä onnistutaan sit kehittään joku Villimintunpitävä systeemi, kun ei se voi enää uudessa kotona kuleksia vapaasti pihakissana. Panssarilasit ja kolmen metrin muuri vaikka... Kissapaimenkoiraks ja Villimintunvahdiksi mä en ainakaan lupaa ruveta. Siinä on kyllä liian kova pähkinä purtavaks jopa mulle.
keskiviikko 19. elokuuta 2009
Pellossa
Saavutetut edut täytyy säilyttää
Meidän kisut on saanu pitää koko kesän ikkunaa yöt ja päivät auki. Siitä ne kulkee omaan ulkoiluhäkkiin ja takaisin sisälle just niinku ite haluaa. (Matalampi ihminen käski mainita, että just siks noi ikkunalasit on taas noin saastaset, kun kärpäset kakkii ne ihan harmaiks ja kisut läiskii niitä hyönteisiä rapasilla tassuilla. Mua henkilökohtasesti se ei kyllä häiritse yhtään, mut me koirat ei joudutakaan peseen ikkunoita..)
Siitä me ollaan nyt kumminkin jouduttu kärsiin, kun syksy tulee, yöt kylmenee ja ihmiset on ruvennu iltaisin sulkeen ikkunat. Kisut ei tykkää siitä yhtään ja ilmaisee mielipiteensä äänekkäästi. Kun pelkkä melu ei auta, ne saattaa järjestää kunnon riehujaiset. Siinä voi silloon heiveröisempi koirakin jäädä jalkoihin.Essin ne on jo parina iltana juossu kumoon.
Saavutetuista eduista ei oo kenenkään helppoa luopua. Saapa nähdä kuinka Miisu ja Villiminttu sopeutuu ensimmäistä kertaa elämässään sisäkissoiksi, kun me parin viikon päästä muutetaan. Mä luulen, ettei siitä tuu ihan helppoo...
Siitä me ollaan nyt kumminkin jouduttu kärsiin, kun syksy tulee, yöt kylmenee ja ihmiset on ruvennu iltaisin sulkeen ikkunat. Kisut ei tykkää siitä yhtään ja ilmaisee mielipiteensä äänekkäästi. Kun pelkkä melu ei auta, ne saattaa järjestää kunnon riehujaiset. Siinä voi silloon heiveröisempi koirakin jäädä jalkoihin.Essin ne on jo parina iltana juossu kumoon.
Saavutetuista eduista ei oo kenenkään helppoa luopua. Saapa nähdä kuinka Miisu ja Villiminttu sopeutuu ensimmäistä kertaa elämässään sisäkissoiksi, kun me parin viikon päästä muutetaan. Mä luulen, ettei siitä tuu ihan helppoo...
lauantai 15. elokuuta 2009
Vinskipoika
Toi Vinski on oikeen tyyppiesimerkki katista, josta ei ota mitään selkoo. Kaikki muut kisut meillä esimerkiks tukkii meidän koirien kans samaan jonoon silityksiä kerjäämään, mutta Vinski ei tuu ihmisten syliin, eikä suostu aina edes silitettäväks, vaan vetäytyy ujostellen pois. Öisin se saa sit semmosia äkillisiä kohtauksia, et se kiipasee ton matalamman ihmisen viereen tai päälle tassuttamaan, surraa, pörrää ja kerjää kovasti rapsutuksia. Kello kolmelta yöllä!
Sillai se on kyllä kiva tyyppi kissaksi, että sillä on aika vekkuli huumorintaju ja se tykkää leikkii meidän kans takaa-ajoleikkejä, eikä se mee edes niin helposti rikki ku pienemmät kisut, kun se on tommonen iso, vahva, mutta sutjakka poikakisu.
Kyllä musta on ihan kivaa, että meidän laumassa on muitaki ku koiria ja ihmisiä. Jotkut kisut on ihan hyviä tyyppejä, kun ne vaan oppii tunteen.
Sillai se on kyllä kiva tyyppi kissaksi, että sillä on aika vekkuli huumorintaju ja se tykkää leikkii meidän kans takaa-ajoleikkejä, eikä se mee edes niin helposti rikki ku pienemmät kisut, kun se on tommonen iso, vahva, mutta sutjakka poikakisu.
Kyllä musta on ihan kivaa, että meidän laumassa on muitaki ku koiria ja ihmisiä. Jotkut kisut on ihan hyviä tyyppejä, kun ne vaan oppii tunteen.
perjantai 14. elokuuta 2009
Sisko ja sen veli
Pari viikkoa sitten Vinskipoika unohtui vahingossa muutamaksi tunniksi eteiseen ja vessaan, kun ihmiset lähtivät pois kotoa. Tuli hätä ja hiekkalaatikko oli ihan väärällä puolella lukittua ovea. Hätä kuitenkin keinot keksii, samoin meidän Vinski. Se oli kiivennyt vessan käsienpesualtaaseen ja kakkinut sinne. Mimmi tuskin olisi vaivautunut.
Meillä kaikki tyttökissat, Muskaa lukuunottamatta, tuntuu olevan vähän huumorintajutonta sorttia. Villiminttu länttää turpaan ihan kyselemättä, jos rahvas heittäytyy vähänkään poikkipuoliseksi ja viime aikoina Mimmikin on ruvennut aika nuivaksi. Onneksi se sentään on vielä meille koirille ja ihmisillekin kiltti. Toisia kissoja se kyllä aika helposti kurmoottaa.
keskiviikko 12. elokuuta 2009
Sadepäivä


Miksei muka omaan mattoon saa pissiä? Mistä muka muut sitten tietää, että se on mun matto? Kissatkin pissii joskus mattoihin, mut melkeen aina meitä syytetään. Ihmiset on joskus ihan pikkumaisia.
perjantai 7. elokuuta 2009
Ufokoira
torstai 6. elokuuta 2009
keskiviikko 5. elokuuta 2009
tiistai 4. elokuuta 2009
maanantai 3. elokuuta 2009
Kiltti naama

Aluks se vähän pelkäs meitä, mutta nyt me jo juostaan lujaa ja leikitään riahuleikkejäkin. Sit kun vierailu on Lempin mielestä kestäny tarpeeks pitkään, se lähtee muitta mutkitta sisälle. Siitä me sit tiedetään, että nyt sopis jatkaa lenkkiä ja lähtee kotiin.
Iltalenkillä kolmestaan
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)