Retkeilyä

 Yks päivä, kun oltiin meidän marjastuskaverin kanssa retkellä, mäennyppylän takaa alko kuulua "murrr" ja "mörr". Se ei ollu koira, eikä hirvikään, sillä ne me kyllä tunnistetaan. Se meidän marjastajaihminen huus sille mörrästäjälle, että me jos me pysytään nyt täällä mäen toisella puolella, niin viittisiks sä pysyä siellä..ja niin me sit tehtiin. Edes Ainun ei tehny yhtään mieli käydä kurkkaamassa, mikä se siellä oikeen murras..

Muutenkin me ollaan päästy kaikenlaisille jännille retkille viime aikoina. Yhtenä päivänä oltiin ton Vilikoiran kanssa reuhuamassa ja aika monta kertaa Iran ja Eetun.

Syksy olis muuten ihan täydellistä aikaa lapinkoiralle, kun vaan ei olis noita hirmukärpäsiä. Niistä me ei tykätä yhtään, kun ne mönkii turkkiin ja puree. Hyh olkoon.

Vili

 

Toissapäivänä oli kivaa, kun me tavattiin uus koirakaveri. Toi on Vili. Siinä on puolet australian karjakoiraa ja puolet bordercollieta, vaikka mä en kyllä yhtään erota muualta ku etutassuista kumpi puoli on kumpaa..Se on tosi älykäs koirapoika ja tykkää kovasti kepeistä niinku meidän Ainukin.

Muutenkin niillä synkkas Ainun kans aika hyvin. Korvatkin asettui molemmilla tollee yhtä villiin asentoon..

Seitalla on juoksenteluaika alkamassa ja pian mennään sulhon luo visiitille. Toi Vili ei kummiskaan oo se sulho. Ihan kaveri vaan.