Jos meiltä puuttuis kissoja..

Toi punanen puuhkahäntä ei oo meidän, vaikka se tossa kuvassa siellä uuden kodin pihalla korkeemman auton päällä omistajan elkein köllötteleekin. Jos meiltä puuttuis kissoja niin sieltä niitä kuulemma helposti sais (mut ei onneksi puutu - yhtäkään). Viimeksikin, kun korkeempi tyhjäs muuttokuormaa pakettiautosta ja kävi viemässä tavaroita sisälle niin, että auton ovi jäi auki, sinne oli heti luikahtanu kaks pitkäkarvaista pörrökissaa.

Saapa nähdä, mitä ne katit tuumaa, kun me Seitan kanssa ilmaannutaan sinne vahtikoiriks. Meidän vahtivuorolla ei sitten vieraat kissat auton päällä hyppele (ainakaan ennenkuin me on pesty niiden korvat ja nuuhkittu kunnolla. Matalampi on opettanu, että kissoja pitää hoitaa, ei jahdata ja mehän tietysti uskotaan, mitä se sanoo).

Kiva nappi

Saatiin Hunajahelmi-blogin Marikalta tuommoinen söpö nappi. Me kiitetään oikeen nätisti. Säännöt menee näin:

Anna tämä tunnustus blogeille, jotka tuovat sinulle iloa ja innostusta syksyn harmauteen.

1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.
2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen.
3. Nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa)joille haluat tunnustuksen antaa ja linkitä heidän bloginsa.
4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä

Matalampi on nyt kuulemma jonkinlaisella blogidieetillä ja yrittää muka vähän himmata netissä viettämäänsä aikaa. Edelleen se kumminkin lukee muun muassa kaikkia noita sivupalkkiin linkitettyjä blogeja, joten jos nyt tällä kertaa tehtäis niin, että nappi on kaikille niille, joiden blogi siihen on listattu ja jotka vaan tahtoo napata sen mukaansa.


̈́

Ihmisten juttuja

Nää on just semmosia ihmisten juttuja, joista me koirat ei ymmärretä mitään. Siks meidän omien ihmisten pitäiskin huolehtia niistä meidän puolesta.

Se me kumminkin käsitetään, että on kurjaa, jos pian ei talvisin voi enää leikkiä lumileikkejä. Puhdas vesi ja ruokakin on aika tärkeitä juttuja. Seita tossa muistuttaa, että ruoka on just erityisen tärkee pointti. Se on aika tarkka näissä syömäasioissa.

Se kuulemma tykkää myös enemmän ehjästä metsästä kuin tommosista rumista ojista, joissa juuret törröttää maasta kuin suonet haavasta ja marjamättäät kuivaa.

Se on muuten kummallista, että vaikka maailmassa on niin paljon erilaisia otuksia, ihmiset elää niinku niiden asiat ja tahtomiset olis aina kaikkein tärkeimpiä, eikä muilla olis juuri mitään väliä. Vuh.

Hirvi parka

Toi matalampi löysi taas linkin, joka sai sen vetistelemään. Jostain syystä sitä itkettää kaikki tommoset jutut, joissa eläimiä tapetaan - varsinkin jos se tehdään ihan huvin ja urheilun vuoksi. Tässä tapauksessa se oli ihan ton hirven puolella, eikä näe mitään kummastelemista siinä, että se ressukka vielä viimeisillä voimillaan, kuolemankielissä, nuiji sen metsästäjän ketoon. Sen mielestä se oli ihan oikein ja surku, että sen hirven piti kuolla.

Mä en kumminkaan oo asiasta ihan samaa mieltä, mutta mä oonkin koira. Musta olis kyllä aika harmillista, jos joku myyrä nuijis mut ketoon, kun mä pyydystän sen pellon reunasta. Ihminen yrittää kyllä aina muistutella, että semmostakin voi vielä sattua ja väittää, että se olis mulle ihan oikein. En sitten tiedä..Tolla matalammalla on välillä niin kummallisia mielipiteitä.

Nättejä kettuja

Ihminen löysi tommosen linkin, josta voi käydä kattomassa tosi nättejä pentusia. Siellä ei nyt tällä kertaa näy meitä vaan ihan oikeita ketunpentuja. Niillä näytti olevan mukavasti pyöreät massut ja ihan koiramaiset leikit meneillään.

Känkkäränkkäkoiria ja ihmisiä

Ihmisen löysi nettilehdestä tommosen jutun, jossa väitetään, että känkkäränkkäkoiria olis muka enemmän ku ennen. Yks syy ton jutun mukaan on siinä, että ihmiset valitsee itselleen ihan sopimattomia koiruja ja toinen siinä, että korien jalostuksessa kiinnitetään liikaa huomiota ulkonäköön ja liian vähän hyvään luonteeseen. Onneksi siinä on sentään hoksattu sekin, että sekä ihmisiä että koiria voi kyllä kouluttaa, jos ne vaan itte tahtoo oppia.

On Seitakin oppinu vaikka mitä. Se hoitaa nykyään oikeen nätisti kissoja ja yrittää olla toisille koirillekin ihan sivistynesti, ainakin silloon ,kun ihminen komentaa. Vaikein homma taitaakin olla aina tossa ihmisten kouluttamisessa. Ne kun niin helposti aina luulee, että vika on jossain muualla kuin niissä ittessä ja meitä koiria on tietysti aina helppoa syyttää, kun ei me oikeen osata puolustautua muuta kuin puremalla, haukkumalla tai juoksemalla pois ja niistä mistäänhän ei yleensä hyvää seuraa..

Haaste

Saatiin Lumekselta ja Leilalta tuommoinen kiva nappi ja haaste, jonka säännöt menee näin:

HAASTE KUULUU NÄIN:

1. Laita tunnustus blogiisi.

2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.

3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.

4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.

5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti.


Meillon nyt just Seitan kanssa muuta puuhaa, joten annetaan ton matalamman ihmisen vastata noihin sillä aikaa, kun me hoidetaan tää vääntö rengasluusta loppuun....

Siis matalamman ihmisen vastaukset:

1. Hajuaisti: on koirille kuulemma tärkein, mutta minulla on sen kanssa ongelmia. Allergia on vaivannut lapsesta saakka, eikä tämä iso karvattilauma ja siivoton koti mitenkään helpota nenän tukkoisuutta. No, joidenkin haisujen kohdalla olen ihan tyytyväinen, että ne tuntuvat tukkoisen nenän läpi vaimeampina. Tulikin tästä mieleen, että pitäisi taas siivota kissanvessat...

2. Tunto: Taitaa olla kuulon ohella meikäläiselle tärkein aisti. Moninaisista sairauksista johtuen elämäni on täynnä kipua ja esimerkiksi kuuma ja kylmä vaikuttavat voimakkaasti. Sitäkin enemmän nautin sitten pehmoisten turkkien silittelystä, samettikorvien hypistelystä ja lämpimänkosteista nuolaisuista kämmenselässä.

3.Myös makuaisti toimii minulla ajoittain epänormaalisti. Siihenkin on syynä erinäiset sairaudet. Niinä päivinä, kun se toimii, nautin kyllä kovasti hyvin valmistetusta ruuasta.

4.Kuuloaisti on minulle tärkein. Hahmotan ympäristöä, ihmisten tunnetiloja ja tilanteita äänien avulla. Fibromyalgian myötä olen myös tullut yliherkäksi kovalle, pitkäkestoiselle melulle. Enää ei taitaisi onnistua työskenteleminen päiväkodissa..

5. Näköaistini on kovin valikoiva. Pystyn lähes loputtomasti häivyttämään näkökentästäni kaikki kiusalliset ärsykkeet, kuten viikkaamista odottavat pyykkikasat. Toisaalta nautin kovasti kauniista esineistä, maisemista, muodoista ja väreistä. Olen silti Pikku Prinssin kanssa vahvasti samaa mieltä siitä, että tärkeimmät asiat näkee vain sydämellään.

Haastetta eteenpäin halutaan heittää Ailalle, Jussille, Tainalle, Bamiellalle ja Arjaannelille .

Hahaa, ja kerta kiellon päälle, eli haastamme sääntöjä venyttäen myös kuudennen, kun ensin kävin kurkkaamassa, enkä ainakaan pikakurkistuksella nähnyt Ofelian vielä vastanneen tähän haasteeseen.

Kissakahvia

Meilläpäs saakin sekä kisuja siliteltäväksi että kahvia aina, kun mieli tekee. Aika vekkuli idea silti, tämä tämmöinen japanilaisten kissakahvila.

Uudelleenjärjestelyjä

Ai niin, se mun piti vielä tulla sanomaan, että me ollaan nyt ton matalamman ihmisen kanssa tehty semmonen diili, että se saa tästä lähtien vähän enemmän tilaa tässä blogissa, kun se meni räppäämään kaikki omat bloginsa kiinni.

Niin kauan kuin se pysyy asiassa, eli kertoo meille (siis mulle, Seitalle, kisuille ja meidän muille eläimille) tärkeistä jutuista, se voi välillä käyttää semmostakin kieltä, jota mä en ymmärrä. Jotain tolkkuu nyt kumminkin. On tää silti edelleen mun ja Seitan oma blogi!

Eläinten viikko

Tällä viikolla vietetään kansainvälistä eläinten viikkoa. Käytännössä se varmaan tarkottaa sitä, että kaikenmoiset eläinsuojeluyhdistykset järjestää tapahtumia ja yrittää muistutella ihmisiä siitä, että eläimistä pitäis pitää parempaa huolta.

Täällä Suomessakin ihmiset ottaa edelleen ihan liian hepposin perustein lemmikkejä ja jättää ne sitten huonolle hoidolle tai hylkää kokonaan , kun niille itselle tulee vaikeuksia tai söpöstä pienestä koiranpennusta onkin kasvanu vaativa, tuhojaan tekevä, huonosti käyttäytyvät rotkale.

Olis hyvä, jos semmoset ihmiset, joilla on varaa ,antais aikaa, rahaa tai muuta apua yhdistyksille, jotka yrittää pitää huolta niistä eläimistä, joista ei enää kukaan muu välitä. Ei me koirat, kisut ja muut lemmikit oikein omin avuin täällä Suomen oloissa pärjätä, vaikka kasvihuoneilmiöstä puhutaankin - tai sitten tulee muita ongelmia, niinku nyt ne citypuput siellä pääkaupunkiseudulla.

Tärkeä on tietenkin myös villieläinten, tuotantoeläinten ja koe-eläinten tilanne, mutta ne on niin surullisia juttuja, etten mä viitti tässä enempää semmosista puhua. Lukekaa muualta, kun toi matalampi on näissä asioissa semmoinen itkupilli...

Joka tapauksessa hyvää eläinten viikkoa kaikille eläimille ja ihmisille. Pidetään huolta toisistamme.