Kaikki vaan makaa

Meillä kaikki vaan makaa. Molemmat ihmiset on kipeenä. Korkeemman nenästä kuuluu törinää ja matalammalla on vissiin jotain vattasta rikki. Villiminttu nukkuu niitten kanssa ja antaa lämpöhoitoo matalamman kipeeseen selkään.

Vinskillä ja Piiskulla ei oo mitään rikki. Ne tykkää nukkuu vierekkäin muuten vaan olkkarin matolla tai saunassa.

Me Ainun ja Seitan  kanssa ollaan onneks kumminkin päästy joka päivä metsään, kun se meidän lemppari ihmiskaveri on hakenu meidät. 

Kyllä mä mieluummin oon pihalla, mut jos pitää olla sisällä ja maata, on sekin paljon hauskempaa seurassa kun yksin. Nyt taidan käydä kiskomassa Ainua vähän korvasta, jos sitä huvittais vaikka ottaa painimatsi olkkarin matolla..

Kissat huppelissa

Piisku ja Vinski huppelissa

 Meille tuli eilen taas Zooplussan paketti. Sitä me Ainun ja Seitan kanssa aina innokkaasti ootetaan. Oli siellä meillekin puruluita ja nameja, mutta kissat sai jotain spesiaalia, mistä ne meni tommosiks ihan höppänöiks.

Piiskun leuan alla, tossa ylemmässä kuvassa on semmonen tyyny, joka haisee ihan omituiselta. Musta se ei oo mikään lumoava tuoksu, mutta kissat innostu siitä ihan kauheesti. Ne ravisteli sitä, nuuhkutteli ja kieriskeli karvamatona sen päällä niinku Muska just tossa alakuvassa.

Kaikki meidän kissat ei ollenkaan tykkää kissanmintusta, mutta valeriaana on näköjään kaikkien viiden mieleen. Onneks niitä tyynyjä tuli kaks, niin ei tuu riitaa. Hiukan pitää odotella vuoroaan kumminkin.

Muska karvamato

Köllöttelyä sikin sokin

 Iltaisin tulee taas aikasemmin pimeetä..ja se väsyttää.

Enää ei voida viettää kuutta tuntia päivässä korkeemman ihmisen kanssa metsäretkillä niinku kesällä usein tehtiin. Nyt sen pitää lähtee joka päivä jonnekin, kuulemma tienaamaan koiranruokarahaa. Me matalamman ja kissojen kanssa jäädään sit kotiin köllöttelemään.

Kissat on kyllä ihan kivoja. Vaiks kaikki ne on ihan erilaisia. Muskan ja Mimmin kanssa on kiva leikkii takaa-ajoleikkejä, kun ne on niin pieniä ja ketteriä. Noita isoja poikakisuja ei tee mieli juoksuttaa. On ne ihan kilttejä, mutta Ainukaan ei uskalla ottaa sitä riskiä, että Piisku suuttuis ja mättäis sitä tolla puutarhalapion kokosella piikkikintaalla otsikkoon.

Niin me sit vaan köllötellään ja leikitään meidän pehmoleluilla ihan sovussa, kaikki sikin sokin.

Villikissana vintillä ja hirveetä hiirestystä

Meille on muuttanu kutsumattomia vieraita. Ihmiset ei tykkää semmosesta yhtään, mutta kissoille se passaa.Viikkokausia ollaan kuunneltu vikinää ja rapinaa seinälevyn takaa.

Ensin kaksjalkaset hankki talon täyteen semmosia sähköisiä piipittimiä, joiden piti muka karkottaa ne siimahännät. Ei ne mitään karkottanu. Hiiret tais pistää sen musiikin tahdissa lattialautojen alla tanssiks ja rouskutti seinän välissä entistä äänekkäämmin.

Seuraavaks ne viritti komeroon tappovälineitä, joiden oli tarkotus ottaa ottaa hiireltä nirri pois. Sit matalampi huusi aina ihan kamalasti, kun me meinattiin mennä sinne kaappiin. Se kai pelkäs, että meiltäkin lähtee nirri pois tai ainaskin joku tassu. Ykskään hiiri ei suvainnu mennä niitten loukkuihin, mutta matalampi sai sellasen napsauttimen sukanvarpaaseen kerran.

Lopulta ne hoksas päästää kissat vinttiin ja sinne, missä se turhanaikainen murhaväline oli ollu. Silloon alko kaamea verilöyly. Kissat sai kiinni ainaskin viis hiirtä yhen päivän aikana, eikä matalampi tällä kertaa yrittäny pelastaa niitä, niinku tavallisesti.

Se vaan tuhersi itkua, piti käsiä korvilla ja yritti kestää, kun me kissojen kanssa hoidettiin sen likanen työ. Kissat tosin ei tykänny, kun mä otin niiltä ne hiiret ja kytkin niistä saman tien äänen pois. 

Piisku innostui olemaan villikissana vintillä niin, ettei meinannu enää tulla alas ollenkaan. Ihmiset ihmetteli, kun ei sille tullu edes nälkä tai jano, mutta ehkä sillä oli siellä luomueväät.

Yöelämää

Meillä vieteään vilkasta yöelämää. Korkeempi ihminen ja kissat on semmosia yökukkujia. Me koirat matalamman kanssa mentäis mieluummin vähä aikaisemmin nukkuun..

Nää kaikki kuvat korkeempi otti viime yönä. Tämmösiä ne siis meidän nukkumaanmenoajan jälkeen puuhailee.
Muska on saanu tommosen pallonkuljetusradan. Tai on se kyllä vissiin kaikille kissoille, mutta Muska on leikkiny sillä niin ahkerasti, ettei muut oo päässy kokeileen.
Matalammalle tuli postissa eilen puukissa. Sen korva oli rikki. Ehkä se on kollikissa, joka on näin kevään korvalla tapellu...tai siis omalla korvalla.. nojoo, Muskan mielestä aito asia on kumminkin parempi kuin tommonen puinen.
Vinskiä pelotteli kissanmuotoinen varjo seinällä..

Villiminttu oli vissiin syöny jonku mustaturkkisen. Karvatupsu vaan oli jääny alaleukaan roikkumaan (Onks muuten Ainu tallella?)..

Oikeesti nykyään meillä on hurja saalistaja enää toi Mimmi (koiperhosia ja kevään tullen suurriistaa, eli hämähäkkejä ja kärpäsiä), josta on kuitenkin viime aikoina alkanu löytyy myös pehmeempi puoli. Se tykkää kaikesta pehmeestä, kuten nyt tosta viltistä, ja tuli siitä sylikissakin, kun neljä vuotta ajatukseen ensteks totutteli.

Semmosta siis sillä aikaa, kun kaikki kunnon koirat on nukkumassa, mutta kissat vissiin onkin enempi yöotuksia.

Omia ja yhteisiä juttuja

Lenkillä käyminen ja lumessa pelmuaminen on meidän koirien oma juttu..
On meillä kyllä kissojen kanssa ihan yhteisiäkin juttuja..Niinku takaa-ajoleikit, yhteiset palloleikit ja etsimisleikit, selät vastakkain nukkuminen, naaman peseminen ja joskus vähän pusuttelukin.
Imuri on Muskan privaattijuttu..

Silloon, kun me ollaan lenkillä, kissoilla on kuulemma kissojen juttuja. Ne vallottaa koko talon, köllöttelee semmosissa paikoissa, missä ne ei muuten viittis, kun Ainu vois vaikka jyrätä ne vahingossa lyttyyn (se saa vieläkin joskus semmosia pentumaisia riehukohtauksia)

On kivaa, kun on paljo kavereita, mutta sekin on kivaa, kun on tilaa ja sokkeloita, minne mennä olemaan ihan itsekseen, jos ei huvita leikkii toisten kanssa.

Kuka kukin on

Mä aina kerron juttuja meidän laumasta, mutta meitä on niin paljo, ettei kukaan vieraampi varmaan oo perillä kuka kukin on . Siks me matalamman kanssa ajateltiin kerrankin esitellä kaikki samassa postauksessa.

Toi yläkuvan uninen katti on Piisku. Se on 9v, poika ja tosi kiltti. Sen syliin Muska aina menee, kun sillä on halipula ja Piisku hoitaa. Se on niin iso kissa, että vaikka se ei ollu noin paksu vielä silloon, kun mä tulin taloon kolme vuotta sitten, niin se pisti mut aika tehokkaasti kuriin näyttämällä tota valtavaa piikkikinnasta.


Vaikka Piisku on iso, niin oikeesti vaarallinen on vaan toi meidän vanhaneiti Villiminttu. Se on elämänsä aikana ottanu nirrin niin monelta kyykäärmeeltä, rotalta ja vesimyyrältä, että jos ne pistäis jonoon, se nauha taitais ulottuu Helsinkiin asti.

Villiminttu on meidän ainoo kisu, joka on eläny ulkokissana 11 ensimmäistä vuottaan. Kun me muutettiin tänne uuteen kotiin, siitä tuli sisäkissa ja se on sujunu paremmin kuin kukaan meistä osas odottaa. Se tuntuu nauttivan eläkepäivistään ja siitä, että aina on tarjolla joku lämmin, pehmoinen nukkumakaveri. Meitä koiria se hoitaa kuin emokissa.

Muska on pikkiriikkinen. Sillä on kaikissa tassuissaan kuusi varvasta ja pääkopassaan älliä enemmän kuin kissoilla kuuluis olla. Mä luulen, että siinä on vähän koiraa kans.
Toi on mun pentu Ainu. Sillä on viikon päästä synttäri. Se täyttää yks vuotta. Se on rakas, vekkuli ja lapinkoiratytöks hirmuisen iso. Se on kiltti ja tietysti fiksu myös. Kehenkäs siitä olis muuta tullu.
Seita on mun söpö pikkusisko ja täti myös. Se tuli taloon kaks kuukautta myöhemmin ku mä ja Seitan iskä oli mun isoisä. Me tullaan tosi hyvin juttuun, samoin Ainu ja Seita. Seita on meistä koirista rauhallisin ja tottelevaisin, mutta kyllä siitäkin temperamenttia löytyy, kunhan se vauhtiin pääsee.
Täs oon mä, Usma, eli Ikimuiston Dimantti Pönkeli. Mä leikisti kerron näitä juttuja, vaikka kyllä matalampi pistää väliin vähän omiaan.
Toi hassun värinen on Mimmi. Se on ton alemmassa kuvassa söpöstelevän Vinskin sisko. Mimmi on vissiin tiivistettä, kun se on niin hirveen topakka, vaikka onkin pikkuriikkinen. Se kiipee ja hyppää ihan minne vaan haluaa ja sillon kamala hinku pihalle leikkimään. Meidän ihmiset ei kumminkaan päästä, kun ne tykkää siitä, eikä haluu, et kukaan ajaa autolla sen päälle tai muuten satuttaa. Aina, kun se karkaa, me Ainun kanssa otetaan se kiinni. Me kun ollaan semmosia kissapaimenkoiria.
Vinski on ujo poika. Kesti neljä vuotta ennenku matalampi sai siitä kesytettyä sylikissan. Se tykkää hurjasti vedestä. Lempipuuhaa on lutrata vessan tai keittiön hanan alla, eikä vesi tartu sen turkkiin, kun se on niin kiiltävä ja vahapintainen. Saukkojen sukua toi Vinskipoika.

Ulkorakennuksessa asuu sit vielä toi kikkarakarvatyyppi. Se ei oo koira. Sen nimi on Pippin. Sillä oli sisko, Merri, mutta se kuoli. Me käydään joka päivä viemässä sille ruokaa ja vettä ja vähän rapsuttelemassa...tai ihmiset rapsuttelee, me vaan vähän nuuhkitaan nenästä. Se taitaa kantaa vähän kaunaa siitä, kun mä pentuna paimensin sitä ja sen siskoo ihan väsyksiin.

Tämmönen on tää meidän sakki. Minkälaista porukkaa teillä asuu?

Rakettien räiskeessä

Pihalla paukkuu ja rytisee, mutta meillä otetaan rennosti...

Onnellista ja toiveet täyttävää vuotta 2012 kaikille tämän blogin lukijoille!

Onko se kissa?

Vinskikissa on kiiltäväturkkinen, kookas, nuorena leikattu kolli, jonka ääniala on heleä sopraano. Äsken kuuntelin kummissani, mikä sitä mahtoi laulattaa, kun se kulki toisessa päässä taloa maukuen kirkkaalla äänellä. Kuten muutkin otuksemme, se vastaa, kun sille puhutaan ja niin se lähti tullatassuttamaan olohuoneeseen, kun huutelin sille kysymyksen: "Mikä Vinskillä on hätänä?"

Parin muun kissan saattelemana se tassutteli viereeni ja pudotti lattialle PUNAISEN CHILIPAPRIKAN. Nappasin kameran pöydältä ja aloin räiskiä kuvia, kun paikalle ehti myös Vinskin Mimmisisko ja Muskakissa. Varjellen aarrettaan, Vinski nappasi tulisen herkkunsa takaisin suuhun ja lätkäisi varmemmaksi vakuudeksi siskoaan käpälällä otsaan.

Kun seurue viimein kaikkosi takaisin keittiöön, hoksasin harmikseni, että kamerasta puuttui muistikortti.

Hiukan hämmästyttää tuon otuksen mieltymykset. Vinskihän on se sama kissa, joka useammassakin tämän blogin kuvassa leikkii vedellä. Se myös rakastaa tuoretta valkosipulia ja näköjään muitakin voimakkaita makuja. Olen kasvattanut nuo chilit itse ja yksikin hedelmä teki kattilallisesta kalasoppaa niin tujua, että keittoa piti laimentaa toiseenkin astiaan. Vinskiä maku ei tuntunut hirvittävän. Onkohan tuo otus kissa ollenkaan?

Kattinen kävi

Kattinen kävi meillä kylässä. Se on semmonen vieras, josta me otetaan aina perusteellisesti ilo irti. Ennenku se tuli, matalampi kuljetteli pölynimuria ympäri taloa ja hosui rätin kanssa ihan epätavallisissa paikoissa (yleensä vaan lattialla siivoilemassa Ainun pissuja).

Kun se vei hetkeks pöydältä pois kisujen ruokakipotkin, Vinskille tuli hätä ja huoli, kun sen vatsa alkoi heti kurnia. Tollee se esitti ihmiselle, kuinka kissa nääntyy tyhjän ruokintapöydän alla nälkään.


Kissoille Kattinen toi tommosen kivan häntälelun, mutta me ei saada sitä ottaa. Epistä mun mielestä, kun kissat kumminkin leikkii kaikialla meidän leluilla.

Paitsi, että lapinkoira on kyllä lapinkoiran paras lelu. Ainu ja Seita leikkii ahkerasti yhdessä tommosia petoiluleikkejä. Ainu alkaa kumminkin olla jo niin roteva tyttö, että Seita jää pian alakynteen.

Tänä iltana

Meillä asuu ananaskissa...
ja hapankvattipuun takana vaanii iso, harmaa, pörröhäntäinen jellona. Paljon muitakin eläimiä tästä viidakosta löytyy..

..mutta Ainu on nyt ainoa koiranpoikanen...ja se, joka on sitä mieltä, ettei koira ymmärrä sanaa EI, voi tulla kattoon kuinka meidän Ainu käyttäytyy nyt, kun ihmisillä on aikaa sanoa sille se kieltosana oikeaan aikaan . Se osaa myös tulla luo, kun kutsutaan (ainaskin, jos ei oo muuta tärkeempää meneillään) ja mennä pissulle paperille, mutta ei kai se mitään muuta voi ollakaan kuin maailman fiksuin pentu, kun sillä on näin briljantti äitikoirakin.

Monta tapaa nukkua

Mun ipanoilla piisaa virtaa vasta lyhkäsiksi sessioiksi kerrallaan. (Matalampi kai lisäis tuohon, että "ONNEKSI"). Kun hönkä loppuu, ne sammuu ku saunalyhdyt (mikähän se semmonen muuten on. Meillä on saunassa vaan siili). Joskus ne sippaa ihan hassuihin asentoihin. Unni nukahti eilen tohon portaisiin.

Pehmoinen, ihana, aina positiivinen ja rauhallinen Uula (matalampi on siis viimeinkin saanut siitä selkoa) nukkuu ihan niinku koiran olettaiskin..
Usvalla sen sijaan on aika erikoinen asento. Mahtaakohan se kattella korkealentoisia unia, kun kuono on kohti kattoa..

Vinski

Kisut on kyllä jännittäviä otuksia.Ei ne oo ollenkaan niinku me koirat. Silti niitten kanssa voi päästä hyväksi kaveriksi ja keksiä monenlaista hauskaa.

Vinski on meidän kissoista kaikkein ujoin. Kun meidän ihmiset meni kattoon sitä, kun se oli vielä vauva, se yritti koko ajan karkuun, eikä tykänny yhtään silityksistä, eikä sylityksistä. Meni melkeen neljä vuotta ennenku se kesyyntyi.

Nykyään se onkin sitten oikeen halinalle. Tulee syliin, tykkää silityksestä ja siinä on sopivasti, mitä rutistaa, kun sekään ei oo mikään ihan pieni kisu niinku ei meidän Piiskukaan..

Ei uskois, että Vinski on Mimmin veli. Siskoplikka on puolet pienempi ku velikissa ja kaikki rohkeuskin näyttää periytyneen Mimmille. Vinski on ennemmin semmonen ujo piimä, mutta kaikenlaisia tarvitaan..

Vesi vanhin voitehista

Vinski ei voi vastustaa vettä missään muodossa. Edellisessä kodissa se viihtyi ulkohäkissä jopa lumessa ja vesisateessa.
Nyt täytyy tyytyä tiskialtaan ja vessan vesihanaan ja silloin, kun emännän silmä välttää, pöydälle jätettyyn vesikannuun...
-Slurps ja nam!