maanantai 13. helmikuuta 2012

Kuka kukin on

Mä aina kerron juttuja meidän laumasta, mutta meitä on niin paljo, ettei kukaan vieraampi varmaan oo perillä kuka kukin on . Siks me matalamman kanssa ajateltiin kerrankin esitellä kaikki samassa postauksessa.

Toi yläkuvan uninen katti on Piisku. Se on 9v, poika ja tosi kiltti. Sen syliin Muska aina menee, kun sillä on halipula ja Piisku hoitaa. Se on niin iso kissa, että vaikka se ei ollu noin paksu vielä silloon, kun mä tulin taloon kolme vuotta sitten, niin se pisti mut aika tehokkaasti kuriin näyttämällä tota valtavaa piikkikinnasta.


Vaikka Piisku on iso, niin oikeesti vaarallinen on vaan toi meidän vanhaneiti Villiminttu. Se on elämänsä aikana ottanu nirrin niin monelta kyykäärmeeltä, rotalta ja vesimyyrältä, että jos ne pistäis jonoon, se nauha taitais ulottuu Helsinkiin asti.

Villiminttu on meidän ainoo kisu, joka on eläny ulkokissana 11 ensimmäistä vuottaan. Kun me muutettiin tänne uuteen kotiin, siitä tuli sisäkissa ja se on sujunu paremmin kuin kukaan meistä osas odottaa. Se tuntuu nauttivan eläkepäivistään ja siitä, että aina on tarjolla joku lämmin, pehmoinen nukkumakaveri. Meitä koiria se hoitaa kuin emokissa.


Muska on pikkiriikkinen. Sillä on kaikissa tassuissaan kuusi varvasta ja pääkopassaan älliä enemmän kuin kissoilla kuuluis olla. Mä luulen, että siinä on vähän koiraa kans.
Toi on mun pentu Ainu. Sillä on viikon päästä synttäri. Se täyttää yks vuotta. Se on rakas, vekkuli ja lapinkoiratytöks hirmuisen iso. Se on kiltti ja tietysti fiksu myös. Kehenkäs siitä olis muuta tullu.
Seita on mun söpö pikkusisko ja täti myös. Se tuli taloon kaks kuukautta myöhemmin ku mä ja Seitan iskä oli mun isoisä. Me tullaan tosi hyvin juttuun, samoin Ainu ja Seita. Seita on meistä koirista rauhallisin ja tottelevaisin, mutta kyllä siitäkin temperamenttia löytyy, kunhan se vauhtiin pääsee.
Täs oon mä, Usma, eli Ikimuiston Dimantti Pönkeli. Mä leikisti kerron näitä juttuja, vaikka kyllä matalampi pistää väliin vähän omiaan.
Toi hassun värinen on Mimmi. Se on ton alemmassa kuvassa söpöstelevän Vinskin sisko. Mimmi on vissiin tiivistettä, kun se on niin hirveen topakka, vaikka onkin pikkuriikkinen. Se kiipee ja hyppää ihan minne vaan haluaa ja sillon kamala hinku pihalle leikkimään. Meidän ihmiset ei kumminkaan päästä, kun ne tykkää siitä, eikä haluu, et kukaan ajaa autolla sen päälle tai muuten satuttaa. Aina, kun se karkaa, me Ainun kanssa otetaan se kiinni. Me kun ollaan semmosia kissapaimenkoiria.
Vinski on ujo poika. Kesti neljä vuotta ennenku matalampi sai siitä kesytettyä sylikissan. Se tykkää hurjasti vedestä. Lempipuuhaa on lutrata vessan tai keittiön hanan alla, eikä vesi tartu sen turkkiin, kun se on niin kiiltävä ja vahapintainen. Saukkojen sukua toi Vinskipoika.
Ulkorakennuksessa asuu sit vielä toi kikkarakarvatyyppi. Se ei oo koira. Sen nimi on Pippin. Sillä oli sisko, Merri, mutta se kuoli. Me käydään joka päivä viemässä sille ruokaa ja vettä ja vähän rapsuttelemassa...tai ihmiset rapsuttelee, me vaan vähän nuuhkitaan nenästä. Se taitaa kantaa vähän kaunaa siitä, kun mä pentuna paimensin sitä ja sen siskoo ihan väsyksiin.

Tämmönen on tää meidän sakki. Minkälaista porukkaa teillä asuu?

6 kommenttia:

  1. Kivaa porukkaa teillä on. Käyn päivittäin lukemassa kuulumisenne.

    VastaaPoista
  2. Kiitos tästä kattavasta koosteesta. Meidän porukasta nyt ei ole juuri kertomista, kun väki vain vähenee samaa tahtia kuin teillä lisääntyy... Mutta meidänkin väki on aika karvaista, kun kukaan ei käy parturissa...

    VastaaPoista
  3. Pitkään blogia salaa seuranneena uskaltaudun nyt kommentoimaankin. :)

    Mimmi-kissasta nimittäin: meillä on samanvärinen kissaneiti, joka on myös pikkuinen ja tiivistettä (äärimmäisen kuvaava sana!). Oonkin vähitellen alkanut epäillä, että juuri tuo kilppariväritys tuo mukanaan myös ison luonteen. Mahtavaa, kun ottaa huomioon, että meille on kohta tulossa toinenkin kilpparineito...

    VastaaPoista
  4. Ihanat esittelyt teillä! Oikein hyvää ystävänpäivää koko poppoolle :)

    VastaaPoista
  5. Mukavaa, että jätit kommentin, Anonyymi :)

    Onkos teidän väkeä parturi joskus säikytellyt, Aila, vai mahtaako teidänkin väki kasvatella talveksi lämmikettä ;)

    Olen kuullut muutamalta kilpparikissan ihmiseltä niin samanlaisia arvailuja, Anne, että alan ihan tosissani uskoa, että kilpparitytöissä on tavallista enemmän ytyä.

    Toivottavasti teillä lähtee yhteiselo uuden pennun kanssa sujumaan kivasti, vaikka sitten ehkä onkin kaksi sähikäistä samassa taloudessa :)

    Kiitos samoin teille, Naukulan Mamma :)

    VastaaPoista
  6. Täälläkin yksi kilpparin muonittaja. Tiiviste! No siinäpä se sana jota olen hakenut vuoden verran. Neito on ollut meidän asukki nyt kolme ja puoli vuotta ja viimeisen vuoden aikana tuo Tiivistyneisyys on tullut esiin. On luovuttu siitä pelosta ja arkuudesta ja alettu oleman Topakka Tiiviste :D Asennemuija ennen muita.

    Mä uskon myös että noilla mustavalkoisilla Vinskeillä on joku vesipakkomielle :)
    Mun oma mustavalko-tyyppi on Vesikissa enemmän kuin mitään. Nyt, melkein eläkeiässä, jos on ite liian hidas avaamaan sitä hanaa niin tulee tassusta aika nopeaan. Mutta koskaan hän ei ole märkä, vaan kastelee noi kaks muuta ja virnistelee päälle.

    Paljon rapsutuksia noille ihanille Karvanaamoille.

    (joskus mulla vielä on omakotitalo ja tilaa lapinkoiralle....)

    VastaaPoista