lauantai 15. elokuuta 2009

Vinskipoika

Kisut on mun miälestä kyllä kaikki järjestään aika erikoisia. Kahta samanmoista ei oo vissiin tehtykään. Niistä on joskus vähä vaikeeta saada selvää. Me koirat ollaan paljon suorempia ja yksinkertasempia.

Toi Vinski on oikeen tyyppiesimerkki katista, josta ei ota mitään selkoo. Kaikki muut kisut meillä esimerkiks tukkii meidän koirien kans samaan jonoon silityksiä kerjäämään, mutta Vinski ei tuu ihmisten syliin, eikä suostu aina edes silitettäväks, vaan vetäytyy ujostellen pois. Öisin se saa sit semmosia äkillisiä kohtauksia, et se kiipasee ton matalamman ihmisen viereen tai päälle tassuttamaan, surraa, pörrää ja kerjää kovasti rapsutuksia. Kello kolmelta yöllä!

Sillai se on kyllä kiva tyyppi kissaksi, että sillä on aika vekkuli huumorintaju ja se tykkää leikkii meidän kans takaa-ajoleikkejä, eikä se mee edes niin helposti rikki ku pienemmät kisut, kun se on tommonen iso, vahva, mutta sutjakka poikakisu.

Kyllä musta on ihan kivaa, että meidän laumassa on muitaki ku koiria ja ihmisiä. Jotkut kisut on ihan hyviä tyyppejä, kun ne vaan oppii tunteen.

4 kommenttia:

  1. Kannattaa opetella puhumaan kissaa niin pärjää vielä paremmin niiden kanssa. Ja jos opettelet puhumaan ihmistä, niin luulempa että saat mitä haluat ihan vaan pyytämällä :)

    VastaaPoista
  2. Eikös se kisujen yks ominaisuus ollu se, ettei niillä oo miellyttämisen tarvetta kuten koiruuksilla?
    Joku semmonen omanarvontunto vaimikäsenytoli?

    VastaaPoista
  3. Kissat on tosi omituisia tyyppejä, itse en ole vieläkään oikein oppinut tajuamaan niitä! :D

    VastaaPoista
  4. Ihana kuva! Kyllä nyt on taas mustavalkoiskuume huipussaan...

    Mutta joo, kyllä kissoissa on tyyppejä jos jonkin laisia. Yksikään ei ole täysin toisensa kaltainen. :)

    JA toisaalta kissalaumakin tarvitsee vähintään jonkun koirahahmon, että tuo monipuolisuus tarve toimii ehdottomasti molempiin suuntiin. Molempi parempi.

    VastaaPoista