Lumessa

Lumessa telmiminen on kivaa. Siitä voi tehdä vaikka tuommoisia kasvonaamioita. Mitäs muuten luulette, että toi pieni blondihirviö olis tehny mulle, jos olis saanu kiinni? ;-)

Rosvoa ja poliisia

Eilen meillä oli tosi kivaa. Ensimmäistä kertaa häkkiulkoilulla Essikoirakin tuli Seitan ja mun mukana leikkimään. Me keksittiin semmonen juttu, että ne molemmat yritti mua kiinni ja mä juoksin lujaa karkuun (matalampi ihminen sanoi, että sillai se ittekki leikki pentuna rosvoo ja poliisii). Ei niillä ollu mitään mahkuja pysyy mun perässä. kun mä oon niin nopee, mutta oli se tosi hauskaa! Essikin juostakipitti kankeilla, vanhoilla tassuillaan ja mua ihan nauratti. Ihmistäkin nauratti, kun sen mielestä mä oon niin hassun näkönen, kun mä hymyilen. Tältä se näytti.

Oikea suora

Tyttökisut on sitte hurjia - ainakin täällä meillä. Pojat on paljo kiltimpiä ja ne hoitaa pentujakin paremmin. Mimmi ja Muska ottaa matsia vähän väliä, vaikka Muska on vielä noin pienikin. Kaikkien muiden kanssa Muska tuleekin ihan hyvin juttuun. Taitaa noilla kilpparitytöillä olla temperamenttia enemmän kuin muilla yhteensä. Mimmillä on muuten aika napakka oikea suora.

Kissoja lellitään

Saako teillä syödä sohvalla? Meillä ei koirat saa edes mennä sohvalle, mutta noille katinryökäleille tarjoillaan tonnikalaa vaikka minne. Varsinkin toi kintaankokoinen saa nykyään ihan mitä vaan kuusvarpaisella tassullaan keksii viisoa. Siinä pääse sitten vanhemmatkin kissat samalla osingolle. Tossa alemmassa kuvassa on muuten Muskan kanssa Villiminttu. Sitä ei oo vielä tän blogin kuvissa nähtykään. Se on semmoinen seikkailijatar, jota me kaikki ihaillaan. Kesällä se kantelee pihalla vesimyyriä ja rottia, jotka on melkein yhtä isoja kuin se itse. Silti sillä on aina puhtaanvalkoiset ja pehmoiset tassut.

Ei ehditty edes säikähtää

Hitsi, kun meidät eilen yllätettiin. Korkeempi ihminen nappas ensin mut, ihan varottamatta, sohvalle viereensä ja naksutteli kynnet jollain kapineella poikki. Seita kattoi tarkasti vierestä, muttei varmasti arvannu, että sillekin tehdään niin. Ei sekään kumminkaan ehtiny edes säikähtää, kun tuli sen vuoro. Korkeempi ihminen on sillai taitava. Sen verran Seita kumminkin jälkeenpäin asiaa tuumas, ettei enää pariin tuntiin menny korkeemman ihmisen lähelle ilman, että kurkkas ensin kulman takaa ja kattoi sitte vielä tarkasti lähempää, ettei sillä vaan oo niitä kynsinaksuttimia kädessä.

Mut noin Seitan kanssa vissiin on paras hommat hoitaakin, ettei ruveta hirveesti arpomaan ja neuvottelemaan. Se nimittäin nostaa kaikesta hillittömän äläkän, jos siihen vaan annetaan mahdollisuus. Mut kai se on söpöjen blondien etuoikeus. Me brunetet ollaan sitte vähä hillitympää sorttia.

Pakkanen paukkuu

Nyt paukkuu vaihteeks pakkanen (vaikka naapureilla piisas raketteja ihan eiliseen saakka), niin, että Mimmikissakin kiipesi tommoseen styroksiin lämmittelemään. Eilen mä ja Seita oltiin ihmisten kanssa reissussa. Sillä aikaa Essi ja kisut oli vissiin pitäny täällä kotibileet. Siltä huusholli ainakin näytti, kun me yöllä tultiin takas. Joulukoristeet oli otettu luovasti uudenlaiseen käyttöön ja pari koristelintuukin oli kokenu karmean lopun. Pehmotontun parta oli ihan kissankuolassa. Mitä lie olivat senkin kanssa puuhanneet. Nyt on koko sakki sitte autuaan väsynyt. Ihmisille se passaa vissiin oikeen hyvin. Ei ne nimittäin näytä kovin vetreiltä itsekään..

Se pissi mun lautasliinaan

Uudeksi vuodeksi noi ihmiset levitti meille lattialle pitkän, paksun, punaisen maton. Mä tykkäsin kovasti pyyhkiä siihen kuonon aina sen jälkeen, kun oltiin syöty ja oli sen päällä hyvä kieriä ja köllötelläkin. Tänä aamuna siinä oli kumminkin märkä läntti. Joku ryökäle oli taas pissiny väärään paikkaan (mä se EN ollu. Muistaisin kyllä, jos niin olis päässy käymään). Niin se sitten käärittiin pois ja meillä on taas vaan paljaat kylmät lattiat. Taidan kostoks tästä lähtien pyyhkiä nenuni Seitaan, sillä luulenpa, että se siihen lurautti. On tää laumaelämä vaan joskus rankkaa, kun kaikki joutuu kärsiin yhden torveiluista.