Me ollaan terveellisiä

Tiesittekö muuten, että me koirat ja muut lemmikit ollaan terveellisiä. Matalampi ihminen luki meille siitä tommosen jutun. Sit me pohdittiin yhessä, että mahtaaks ihmiset olla yhtä terveellisiä korille.

Tai, nojoo, jos oikein rehellisiä ollaan niin ihminen pohti ja me otettiin Seitan kans sillä aikaa pienet painit. Mut voihan ne tietysti olla. Antaahan ne meille ruokaa, rapsuttaa, ulkoiluttaa, hoitaa ja kuulemma kauhesti rakastaa. Ei kai semmosta ilmankaan olis kivaa olla. Kai se ennen pitkää kävis terveydenkin päälle... vaikken mä kyllä matolääkkeestä pahemmin perusta. Tänä iltana on vissiin tiedossa vielä yks satsi. Onneks niissä pillereissä on sentään lihapullaa ympärillä.

Tassut kohti taivasta

Kyllä on tautinen talvi. Nyt on Seitakin sitten tassut kohti taivasta (vaikkei se noissa kuvissa vielä niin pahalta näytä). Sillon ollu pari päivää yskää ja eilen meitä roudattiin vielä pitkät matkat ympäri Pohjanmaata etsimässä uutta asuntoo koko laumalle. Autossa me ollaan aina tosi kiltisti. Yöllä se kuitenkin rupes entistä enemmän kröhimään ja aamulla ihmiset kiikutti sen kiiruusti lääkäriin. Mä menin kans henkiseks tueks mukaan.

Se on kuulemma kennelyskää, muttei vielä kovin paha. Tarttee ottaa rauhallisesti, ja levätä paljon. Kuumaa mehuu ne ei sentään suositellu, mutta sitte vasta annetaan antiobiitteja, jos se tulehdus muuttuu pahemmaks ja bakteeriperäiseks.

Kyllä tota karvattia harmitti, kun ei se aamulla päässy mukaan juoksulenkille. Lohdutukseks ihmiset on koittanu kovasti rapsutella sitä ja antaa paljo puruluita. On se ihan epistä, että pienten koirienkin pitää sairastuu..

Muska siivoo

Muskaan on iskeny siivousinto. Pölynimurin kanssa kaveeraaminen ei ketään haittaa, mutta kun se raivaa pöydätkin ja taktiikka on aika suoraviivainen. Se vetelee pienellä, kuusivarpaisella lapiotassullaan pöydät tyhjiksi kaikesta roinasta, mitä siinä kulloinkin sattuu olemaan... ja meillähän se ei lopu kesken. Siksi tossa ei oo kuvaakaan itse asiasta. Matalampi ihminen ei vissiin kehtaa näyttää, mitä kaikkee meillä on pöydillä.

Tänään se kisu kumminkin siivos lattialle ensin kaikki lehdet, kynät ja paperit ynnä muun ryönän. Sit se heitti perään puolitäyden kahvikupin ja päällimmäiseksi puhtaan pöytäliinan., jolla peitteli koko komeuden: sirpaleet, kahvin ja kaikki. Me sit Seitan kanssa järjestettiin sille sopivampaa siivottavaa järsimällä taas nurkasta yksi kissanhiekkapussi rikki. Siinä niillä riitti ihmisen kans molemmilla lakasemista hetkeks aikaa...

Unikisut

Muska kasvaa niin, että suhina käy. Piisku puolestaan on vähä kutistunut. Siltä putos paino ja paljo karvaa, kun silläkin oli hiljattain flunssa. Jäljellä oleva turkkikin meni takkuun. Häntä jäi onneks jäljelle. Siinä kelpaa pentusen nukkua. Taitaa Muska ottaa hännän kasvatukseen siitä myös mallia, vai mitä sanotte? Välillä näyttää, että Muskassa on vähintään kolmasosa häntää ja loput muuta kissaa...

Merkki

Jee, me saatiin Bamiellalta tämmönen kiva merkki. Kiitetään kauniisti ja laitetaan se myöhemmin hyllylle talteen ;-)

Me tahdotaan ojentaa se eteenpäin Jimin poppoolle, Minille ja Monnisway's blogeille, joissa me käydään usein kurkistelemassa muiden otusten elämää.

Jimin poppoon Doris on muuten mun serkkukoira, Mini muuten vaan nätti ja hauskan tuntuinen lappari ja Monnisway'sin porukkaan kuuluu vaikka minkälaisia otuksia :-)

Usma töissä

Mä kävin sit vähän töissä. Pidettiin ton korkeemman ihmisen ja Jussin kans yks nuortenleiri. Ihan kivaa, mutta aika rankkaa hommaa. Kotona mua oli kuulemma ikävöity. Seitaki oli niin iloinen, kun tulin takas, että se pesi mun korvat melkeen karvattomiks, eikä purru mua ainaskaan tuntiin. Tosta kuvasta näkyy, mitä mä olin siellä tekemässä. Ihminen hoiti sitte muut työt. Osasin kuulemma olla tosi fiksusti. Nyt kai saakin sitte vähä riehaantua. Pääs nimittäin kolmessa päivässä kertyyn vähä patoutumia..

Mullon tylsäääää...

Mullon tylsääää. Oon yrittäny leikkii ton pikkukisun kanssa. Aamulla meillä oli hetken ihan kivaa, kun ihminen näytti, miten revitään tapetteja. Mut se kisu menee helposti rikki, eikä kukaan osaa leikkiä niin hyvin kuin Usma. Meinasin tossa iltapäivällä jo ihan lannistuu, mutta sitten ihminen sanoi, että Usma tulee ensi yönä kotiin. Kai näätte, kuinka mun ilme kirkastui. Kyllä mä sitte ihan suosiolla luovutan sille tän bloginkin takas. Kun se vaan nyt tulis. Ilman omaa villisiskoo ei oo yhtään hauskaa. Toi Essi on niin vanha, ettei se jaksa mun kanssa enää kunnolla ulkonakaan riehua.