Seitakin sen jo huomaa, että nyt on maailmankirjat sekasin. Musta on veto poissa. En jaksa lenkillä niinku ennen. Tekee mieli pistää maate hankeen. Ruokakaan ei oikeen maistu ja joskus tulee oksu lattialle.
Äsken sattu huisi tapaus. Me Seitan kanssa huomattiin se ensin. Me kiljuttiin ja hypittiin tuoleilla ihan hirveesti, kuolattiin koko ikkuna märäks ja saatiin matalampi karjumaan, ennenku se viimein hoksas, mikä meitä kuohutti.
Tommonen iso koira oli tullu meidän pihalle omine lupinensa, vaikka meidän korkeempi ihminenkin oli pihalla luomassa lunta. Se koira oli ajanu naapurin kissan puuhun ja yrittänyt soittaa suutansa meidän korkeemmallekin (ilmiselvä nuorisogansta. Se ei selvästikään oo vielä kovin vanha ja viisas koira). Meidän korkeemmalla ihmisellä on kumminkin ollu joskus tommonen ja se ilmotti tollekin, että siitä tulee hyvä karvahattu, jos ei se heti lopeta sitä räkyttämistä.
No, se koira tuli sit kattoon meitä. Se oli niin korkee, että ylettyi ikkunalle, kun nousi kahdelle tassulle. Seita oli niin kuohuksissaan, että meinas saada astmakohtauksen.
Naapurin kissa ei tykänny yhtään. Kesti vaikka kuinka kauan ennenku se uskalsi tulla alas puusta. Kisut on oikeestaan aika söpöjä, kun niitä pännii - ainakin, jos niistä saa pysyteltyä tassunkantaman päässä.
Meillon olkkarissa tuoli, johon täytyy usein jonottaa. Tänään, sillä aikaa, kun me oltiin Seitan kanssa lenkillä, siihen oli pesiytyny Muska ja Piisku.
Ne katto meitä pahalla silmällä ja sanoi, että on ihan turha tulla norkoileen siihen viereen turkki märkänä. Ne oli kuulemma siinä ensin ja sillä selvä.
Meidän piti sit mennä kuivaamaan ittemme matalamman villatakkiin ja olkkarin mattoon..
Ihan oikeestihan Seita on, ihmisten ajattelutavan mukaan, mun täti, kun Ikimuiston Muuan Elvis oli Seitan isi ja mun emän isä. Mulle Seita on kumminkin enemmän pikkusisko. Onhan se sentään kaks kuukautta mua nuorempi ja mun silmissä aina vähä pieni.
-Voi kuulkaa, että mullon kaaaameen huono olo!
-Kuuluuks tän tosiaankin olla tämmöstä?!
-Mua oksettaa, väsyttää, heikottaa ja vatsaan sattuu. Tänään en päässy pitkälle lenkillekään, kun eilen en jaksanu edes täysillä riehua..
-Kestääkö tää vielä kauan? Tämmösestä mä en kyllä tykkää.
Matalampi väittää, että mä olen viime päivinä ollu hyvin mietteliäällä tuulella. Rapsutankkikin mulla on kaiken aikaa tyhjänä. Tahtoisin koko ajan olla oman ihmisen kainalossa hellittävänä.
