Ne vei joulun pois

Eilen ne vei olkkarista sen joulupuun pois. Kissoja se harmitti erityisesti. Ne niin tykkäs lekotella sen alla ja pelata joulupalloo (se on semmosta, että napataan siitä puusesta tai kulhosta kiiltävä pallo ja sit lähetään kuljettaan sitä mahdollisimman nopeesti jonnekin ahtaaseen paikkaan turvaan samaan aikaan, kun matalampi juoksee huutaen perässä)
Kaikki kiiltävät nauhat ja valotkin kerätiin pois, Mimmiä meinas ihan ruveta masentaan ja se meni tonne kukan alle köllöttään. Eihän tuo ihan puusta käy, mutta on sekin jotain.

Iloinen päivällinen.

Hirmuinen hunajapupususi paljastaa valkeina hohtavat hampaansa ja iskee ne saaliin niskaan.
Suklaamurususi ehättää osingolle möyhentamään salmiakkipastillin massukarvat. Valtava murina kaikuu lumisella metsäaukealla, kun Ainu leikisti syödään.

Matalampi ihminen väittää, ettei se ikinä ennen ole nähnyt niin iloisen näköistä päivällistä.

Luminaama

Mulla on tällä hetkellä tosi pehmeä turkki. Johtuu vissiin vähän siitä viime keväisestä pentusessiosta. Tuntuu kuulemma käteen mukavalta, mutta pihkura, kun tähän tarttuu tällä tavalla lumi.

Ainulla on semmonen vahapintainen hylkeenkarva, ettei siihen tartu kunnolla vesikään ja Seitalla on tällä hetkellä talviturkki vasta tekeillä.. Ne ei paakkuunnu ollenkaan näin paljon. No, kaikkea ei voi saada samalla kertaa.

Näin se olis voinut mennä..

-Hei, leikittäiskö vaikka semmosta, että mä meen piiloon ja te etsitte?
-On ne noloja, kun eivät löydä.

-Tässä se äsken oli..

-Tuolla hangella se pötköttää. Ei kannata enää etsiä.


- Tässä mä oon ollu jo vaikka kuinka kauan. Kyllä lumi on IHANAA. Kokeilkaa vaikka upottaa tänne tassut näin.

Kuva-arvoitus

Kolme koiraa siinä on. Missä on se kolmas?

Iso pentu

Meidän Ainupentu on niin iso jo, että kai sitä pitäis lakata sanomasta pennuksi.

Se on niin lempeä, tottelevainen ja rauhallinen koira, että vähän harmittaa, kun se on lapinkoiratytöksi aivan liian iso (ei oo nyt just mitattu, mutta varmasti ainaskin 49 senttii korkee)

Eilen me kaikki kolme tavattiin ekaa kertaa elämässämme ihan pieni ihmisenpentu. Mä arvasin heti, mikä se oli ja kutitin viiksillä varovasti poskesta ja nuukaisin toisesta päästä, mut siihen matalampi sanoi, että sillon vaipat, eikä siitä asiasta siks kannata kantaa huolta.

Seita kävi kurkkaamassa myös ja tavalliseen tapaansa vetäytyi sit kauempaa katselemaan. Ainu oli kuitenkin ihan häkeltyny ihastuksesta, muttei oikein tienny kuinka olis pitäny olla. Se varmaan tykkäis omasta ihmisenpennusta, niinku meidän ihmisten entinen koira Seri. Se oli ihan hulluna pikkulapsiin ja katseli niitä henkeään pidätellen jopa telkkarista.

Rakettien räiskeessä

Pihalla paukkuu ja rytisee, mutta meillä otetaan rennosti...

Onnellista ja toiveet täyttävää vuotta 2012 kaikille tämän blogin lukijoille!