Jippii, se suostui!

Muistattekos vielä tuon pienen, ruskean pojan? Enää se ei ole yhtä pikkuinen...

Yhtenä iltana, tuolla kylällä, me ajeltiin korkeemman ihmisen kanssa autolla tosi komean, ruskean lapinkoirapojan ohi. Sen taluttajakin näytti aika tutulta. Unnihan se siinä oli oman ihmisensä kanssa.

Kun korkeempi kertoi matalammalle kotona, mitä se oli nähny, matalamman päähän iski villi idea. Se ryntäs tietokoneelle tutkimaan jotain, tuumas niin, että savu nousi päästä ja sitten kirjoitti sähköpostia. Tänään tuli vastaus, joka sai sen pomppimaan ilosta. Seitalle on viimeinkin löytynyt sopiva sulhanen ja se on toi mun isoksi kasvanut pieni UNNI!

Meidän ihmiset on useinkin naureskellu vähän hölmölle ajatukselle, että Seitan ja mun vahvuudet ja heikkoudet on niin erilaiset, että meidät yhteen länttämällä vois tulla maailman täydellisin koira. Unni on aika pitkälti samanlainen ku mä, ja hassua kyllä ne ei Seitan kanssa ole ollenkaan liian läheisiä sukulaisia, vaikka Seita onkin mun täti. Ei vaan oo hoksattu aiemmin edes tarkistaa.

Vielä pitää tietysti tarkastaa Unnin lonkat ja silmät, mutta sen suhteen ollaan optimistisia. Jos kaikki menee, niinku toivotaan, ens kesänä saattaa meillä sitten olla pieniä Seitanpoikasia. Tarkkaa ajankohtaa on vaikea ennustaa, kun Seitan juoksut on aina olleet vähän epämääräiset, mutta nyt näyttää sentään jo lupaavalta!

Ulkoleikkejä

Musta on kivaa, kun meillä on monta koiraa. Pystyy leikkimään kaikkia laumajuttuja niinku vaikka tommosta saalistusleikkiä kuin tossa yläkuvassa. Ainu on siinä saaliseläin ja huomaatteks kuka just on kiskasemassa sen takakintusta kumoon..


Seita on hyvä esittämään kauhistunutta..
On mullakin aika vaikuttava purukalusto, mutta taitaa tuo kersa jo näyttää vähän pelottavammalta suurine kitoineen.
Osataan me leikkiä kiltistikin, siis ilman mitään petoilujuttuja. Tossa me kiskotaan keppiä kilpaa Irakoiran kanssa. Semmonenkin on hauskaa.

Tuulee

Tänään myrskys niin, että tuuli meinas viedä korvat ja hännän. Järvikin näytti pahantuuliselta.

Me ei piitattu. Leikittiin vaan. Aallokko oli heittäny rannalla tommosen keppipallon. Se oli kiva.
Meidän pihassa ei oo lunta enää missään. Järven rannalla oli vähäsen. Noissa kasoissa oli kiva tehdä kaivauksia, vaikkei saatukaan yhtään vesimyyrää kiinni.

Iloista joulua

Tämmönen hieno joulukortti saatiin Elisalta. Tultiin siitä kovasti iloisiksi. Iloista joulua teillekin!

Kutittaa

Seitasessu kävi tänään lääkärissä, kun sitä on pitkään kutittanu kainalosta niin, että se on raapinu sinne reiän. Ei löytyny mitään öttiäisiä, vaikka eläinlääkäritäti yritti pyydystää semmosia teipillä ja kammalla. Todennäköisintä on, että Seitaa on haukannu loppusyksystä hirmukärpänen, eikä se purema oo parantunu, vaan tulehtunu, kun sitä jatkuvasti rapsutellaan. Nyt sille syötetään jotain pillereitä, joiden pitäis parantaa se tulehdus ja sit jotain tököttiä, jota ripotellaan ruuan päälle. Sen pitäis parantaa ihon kuntoa, vaikkei Seitalla ihottumaa muualla oo, ku siinä yhessä paikassa.

Semmosen tärkeän asian se lääkäri meidän ihmisille kertoi, jonka ne haluaa tässä nyt kirjottaa muillekin, että netissä ja muualla leviävä tieto, jonka mukaan vehnä aiheuttais monille koirille allergiaa, on täyttä humpuukia. Kuulemma vilja-allergisia koira on tosi vähän. Todennäköisempää on esimerkiksi vaikkapa naudanliha-allergia. Ei siis kannata heti rynnätä vaihtamaan koiran ruokaa viljattomaan, jos sille tulee ihottumaa..

Me oltais kyllä tykätty, jos se tohtori olis määränny meidät kaikki vaikka kinkkudieetille, mutta samoja tylsiä nappuloita ne meidän kuppiin sen eläinlääkärireissun jälkeen kippas. Höh.

Mitäs me odotellaankaan?

Ne toi tommosen puun sisälle. Se tuoksuu samalta kuin metsässä...
Matalampi sanoo, että pitää olla kiltisti, koska kohta se jokin tulee. Mulle ei oo ihan vielä selvinny, mitä me odotetaan..
Villiminttua se ei kuitenkaan näytä huolestuttavan ja se on nähny jo monta semmosta, kun se on jo kolmetoistavuotias.

Korvan takaa kans

Matalammalla on meneillään joku omituinen kohtaus, jota se nimittää joulusiivoukseksi. Mun korvan taustat ei oo yhtään likaset, kun viimeksi kaks päivää sitten suihkussa pestiin (olisin kyllä tykänny siitä karhunkakan hajusta enemmän, ku persikkashamppoosta, mutta ihmiset oli eri mieltä).

Villiminttu tahtoo kumminkin pelata varman päälle, ja pesee uudestaan - tai sit mä vaan maistun hyvälle. En mä silti usko, että se joulupukki mun korvien taakse kattoo... (tohon piti tulla video, mut ei se suostunu latautumaan, joten tyydytään nyt sitten kehnoon kuvaan)