torstai 24. kesäkuuta 2010

Mä tulin kotiin

Meilloli taas korkeemman ihmisen kanssa työntäyteinen viikko Lapissa. Mulla oli kumminkin nyt paljo helpompaa, kun jo osasin homman. Viime kesänähän mä olin vasta yks vuotta ja otin nää paimennushommat hirmuisen vakavasti. Nyt vuotta vanhempana osaan jo ottaa rennommin ja pitää taukojakin ihan ittekseni, aina kun siltä tuntuu.
Kyllä mä silti yritin pitää huolta, että kaikki pysyi porukassa mukana ja kävin lohduttaas, jos joku näytti siltä, että sillä on kipee rakko kantapäässä tai äitiä ikävä.
Oli tosi kiva reissu, mutta kyllä oli kivaa tulla kotiinkin. Seita oli mennä ihan solmuun ilosta, kun se näki mut. Sitten se yritti kiskoo multa hännän irti. Se kai on sen tapa sanoo, että hyvä kun tulit, mulloli sua kauhee ikävä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti