sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Retkeilyä

 Yks päivä, kun oltiin meidän marjastuskaverin kanssa retkellä, mäennyppylän takaa alko kuulua "murrr" ja "mörr". Se ei ollu koira, eikä hirvikään, sillä ne me kyllä tunnistetaan. Se meidän marjastajaihminen huus sille mörrästäjälle, että me jos me pysytään nyt täällä mäen toisella puolella, niin viittisiks sä pysyä siellä..ja niin me sit tehtiin. Edes Ainun ei tehny yhtään mieli käydä kurkkaamassa, mikä se siellä oikeen murras..

Muutenkin me ollaan päästy kaikenlaisille jännille retkille viime aikoina. Yhtenä päivänä oltiin ton Vilikoiran kanssa reuhuamassa ja aika monta kertaa Iran ja Eetun.
Syksy olis muuten ihan täydellistä aikaa lapinkoiralle, kun vaan ei olis noita hirmukärpäsiä. Niistä me ei tykätä yhtään, kun ne mönkii turkkiin ja puree. Hyh olkoon.

3 kommenttia:

  1. Hui! Onneksi ette murisijaa tavanneet. Täällä olis kyllä tullut pupu tai jotain muuta pöksyyn tommoisesta.

    VastaaPoista
  2. No huhhuh! Tämä olis varmaan juossut tosi kovaa kotia kohti. Mutta onneksi se mörri pysyi siellä mäen takana, aina ei tosiaan kannata lähteä edes kurkkaamaan.

    VastaaPoista
  3. Mukava löytää näitä kuvia meidän Vilistä ja sen koira- ja ihmiskavereista. Terveisiä Vilin emännältä!

    VastaaPoista