Lellipentu

Aurinko paistaa, mutta tuuli puhaltaa kovasti. Me lapinkoirat ei säitä säikytä, mutta nuo kisut on vähän krantumpia. Ne nauttis mieluiten sekä ulkohäkin jännittävistä näkymistä että sisätilojen lämmöstä yhtä aikaa. Toisia kissoja matalampi ihminen helpommin komentaa, mutta tota Muskaa se selvästi lellii. Tänäänkin se sai nuuhkia tuulta avoimesta ikkunasta, kun kerran halus ja ihminen kiltisti vaan paleli, kun kisu tahtoi ulkoilla sisällä. Mäkin haluun tommosen hännän, jos sillä saa tehdä kaikkee sellastakin, mitä muut ei saa.

Jonossa

Väitätteks tekin, ettette muka nää minne me jonotetaan? No, nakkikiskalle tietysti. Myyjä lähti vaan hakeen lisää sinappia... Ei vaiskaan, mut kaikkee voi kuvitella, jos on hyvä mielikuvitus ;-)

Nukuksä?

Hei, nukuksä? Kuule, aioksä vielä kauanki nukkuu?? Ei sua kiinnostais leikkiä mun kans?

Pahankuriset

Tänään me on jouduttu Muskan kans vähän epäsuosioon. Mut minkäs sille voi, että aina joskus sattuu ja tapahtuu.

On ollu niin sateista, ettei me oo voitu olla paljon pihalla. Sitten on pitänyt keksii sisätiloissa omaa kivaa. Multa meni heti aamulla rikki yks lasikippo ja Muska pudotti tosta piirongin päältä ison kukkaruukun. Siitä vasta kiva sotku tuli, kun päällimmäinenkin purkki meni rikki ja palasia ja multaa oli yltympäriinsä.

Mua hävetti sit vähän Muskankin puolesta, kun kissanpennut ei vissiin ite osaa. Siltä se ainaki näyttää. Tossa kuvassa mä sit yritän olla oikeen kiltin näkönen meidän molempien edestä, ettei ihminen enää huutais meille, mut Muska vaan koukkii viimeisiä multakokkareita piirongin alta. Hohhoijaa. Loppuis jo tää sade.

Noi pölykoirat tuolla takkavälinesetin takana alkaa muuten olla sitä kokoluokkaa, että ne varmaan syö pian Muskan, jos ei joku tee pian niille jotain. Meillon kaikilla yhtäaikaa karvanlähtö ja toi matalampi väittää, että meidän irtokarvoista sais koottua vaikka yhden ylimääräisen kissakoiran. Mä haluisin kyllä nähdä, minkä näköisen se sais aikaan..

Ahkerana pienestä pitäen

Mä oon muuten ollu ahkera ihan alusta asti. Kattokaa ny vaikka, kuinka mä autoin puutarhatöissä viime kesänä heti, kun mä pääsin pihalle.

Kaverikoiria

Tänään mä pääsin taas korkeemman ihmisen kanssa töihin. Siellä mun piti vahtii narun päässä autoo sillä aikaa, kun se teki talossa sisällä töitä. Yks täti tuli mua rapsuttaan, enkä mä viittiny haukkuu sitä, kun ei se varmaan ollu mikään rosmo, kun ei se vieny autoo, eikä muakaan, vaikka mä oon kuulemma rakas ja kallis.

Kotimatkalla me käytiin kattoos yksiä mun kaverikoiria ja niitten agilityrataa. Agilityt jäi kumminkin toistaseks kokeilematta, kun oli niin kivaa juosta kilpaa, mutta ehkä mä vielä joskus kokeilen, miltä tuntuu hypätä tommosesta renkaasta.

Hirveetä

Hui hirveetä, mitä me nähtiin korkeemman ihmisen kanssa eilen metsälenkillä! Me just mentiin semmosta pientä hiekkatietä ja tultiin mutkan takaa. (Meidän pitää nykyään kulkee aina remmissä, kun kaikki eläimet tekee nyt pesiä ja monilla on jo poikasiakin, eikä me kuulemma saada häiritä tai syödä niitä)

No, ne ei kyllä just silloon pesiny, mitkä siellä mutkan takana odotti, vaan seisoi ja toljotti ku jättiläislehmät uutta veräjää. Lehmiä ne ei kumminkaan ollu, eikä hevosiakaan. Semmosia mä oon nimittäin jo nähny ja haistanu. Nää oli vielä korkeempia ku toi meidän korkeempi ihminen ja sekin on tooosi korkee. Niitä oli siinä kolme.

Ne kattoi meitä aika pahasti, eikä liikkunu minnekään ja mä tunsin, että ihminen fleksin päässä tiukensi vähän otettaan. Mäkin salaa toivoin, ettei Seita nyt ihan tyystin ratkeis liitoksistaan ja onhan se onneks vähä järkiintyny. Se sanoi vaan ihan hiljaa "puh, puh", kun me liikuttiin lähemmäs.

Lopulta ne hirviöt päätti ettei ne viitsi syödä tai talloo meitä ja lähti jatkaan matkaa ihmeen äänettömästi siinä ryteikössä. Kun ne oli menny pois me päästiin haistelemaan sitä paikkaa, missä ne oli ollu ja se homma me hoidettiinkiin tarkkaan. Tästä lähtien mä muistan aina, miltä hirvet haisee!