tiistai 14. helmikuuta 2012

Iloista ystävänpäivää


Iloista ystävänpäivää kaikille blogiystäville!

maanantai 13. helmikuuta 2012

Kuka kukin on

Mä aina kerron juttuja meidän laumasta, mutta meitä on niin paljo, ettei kukaan vieraampi varmaan oo perillä kuka kukin on . Siks me matalamman kanssa ajateltiin kerrankin esitellä kaikki samassa postauksessa.

Toi yläkuvan uninen katti on Piisku. Se on 9v, poika ja tosi kiltti. Sen syliin Muska aina menee, kun sillä on halipula ja Piisku hoitaa. Se on niin iso kissa, että vaikka se ei ollu noin paksu vielä silloon, kun mä tulin taloon kolme vuotta sitten, niin se pisti mut aika tehokkaasti kuriin näyttämällä tota valtavaa piikkikinnasta.


Vaikka Piisku on iso, niin oikeesti vaarallinen on vaan toi meidän vanhaneiti Villiminttu. Se on elämänsä aikana ottanu nirrin niin monelta kyykäärmeeltä, rotalta ja vesimyyrältä, että jos ne pistäis jonoon, se nauha taitais ulottuu Helsinkiin asti.

Villiminttu on meidän ainoo kisu, joka on eläny ulkokissana 11 ensimmäistä vuottaan. Kun me muutettiin tänne uuteen kotiin, siitä tuli sisäkissa ja se on sujunu paremmin kuin kukaan meistä osas odottaa. Se tuntuu nauttivan eläkepäivistään ja siitä, että aina on tarjolla joku lämmin, pehmoinen nukkumakaveri. Meitä koiria se hoitaa kuin emokissa.


Muska on pikkiriikkinen. Sillä on kaikissa tassuissaan kuusi varvasta ja pääkopassaan älliä enemmän kuin kissoilla kuuluis olla. Mä luulen, että siinä on vähän koiraa kans.
Toi on mun pentu Ainu. Sillä on viikon päästä synttäri. Se täyttää yks vuotta. Se on rakas, vekkuli ja lapinkoiratytöks hirmuisen iso. Se on kiltti ja tietysti fiksu myös. Kehenkäs siitä olis muuta tullu.
Seita on mun söpö pikkusisko ja täti myös. Se tuli taloon kaks kuukautta myöhemmin ku mä ja Seitan iskä oli mun isoisä. Me tullaan tosi hyvin juttuun, samoin Ainu ja Seita. Seita on meistä koirista rauhallisin ja tottelevaisin, mutta kyllä siitäkin temperamenttia löytyy, kunhan se vauhtiin pääsee.
Täs oon mä, Usma, eli Ikimuiston Dimantti Pönkeli. Mä leikisti kerron näitä juttuja, vaikka kyllä matalampi pistää väliin vähän omiaan.
Toi hassun värinen on Mimmi. Se on ton alemmassa kuvassa söpöstelevän Vinskin sisko. Mimmi on vissiin tiivistettä, kun se on niin hirveen topakka, vaikka onkin pikkuriikkinen. Se kiipee ja hyppää ihan minne vaan haluaa ja sillon kamala hinku pihalle leikkimään. Meidän ihmiset ei kumminkaan päästä, kun ne tykkää siitä, eikä haluu, et kukaan ajaa autolla sen päälle tai muuten satuttaa. Aina, kun se karkaa, me Ainun kanssa otetaan se kiinni. Me kun ollaan semmosia kissapaimenkoiria.
Vinski on ujo poika. Kesti neljä vuotta ennenku matalampi sai siitä kesytettyä sylikissan. Se tykkää hurjasti vedestä. Lempipuuhaa on lutrata vessan tai keittiön hanan alla, eikä vesi tartu sen turkkiin, kun se on niin kiiltävä ja vahapintainen. Saukkojen sukua toi Vinskipoika.
Ulkorakennuksessa asuu sit vielä toi kikkarakarvatyyppi. Se ei oo koira. Sen nimi on Pippin. Sillä oli sisko, Merri, mutta se kuoli. Me käydään joka päivä viemässä sille ruokaa ja vettä ja vähän rapsuttelemassa...tai ihmiset rapsuttelee, me vaan vähän nuuhkitaan nenästä. Se taitaa kantaa vähän kaunaa siitä, kun mä pentuna paimensin sitä ja sen siskoo ihan väsyksiin.

Tämmönen on tää meidän sakki. Minkälaista porukkaa teillä asuu?

torstai 9. helmikuuta 2012

Tää on ainaski MUN

Ainu on ruvennu kauheesti omimaan kaikkee. On tainnu tulla siinä suhteessa enemmän Seitatätiinsä ku muhun. Vaikka ei Seitakaan leluja ja rapsutuksia omi, ruokaa vaan, mutta Ainu omii ihan kaikkee. Se tunkee väliin silloonkin, kun mua rapsutetaan, enkä mä tietenkään viitsi sille suuttua, kun se on mun piäni kakara...Olis se silti kiva, jos se tosta aikuistuis ja oppis odottamaan omaa vuoroansa.

tiistai 7. helmikuuta 2012

Pikkutiikeli

-Soot Muska ihan pikkutiikeli.
-Mitä?! Ai, mää vai?
-Emmä ny tiärä..
-No, ainaskin mun oma kulta.
-No, semmonen kyllä joo..hurrr hurr.

maanantai 6. helmikuuta 2012

Pentujuttuja

Seita on viime päivinä ollu vähä haaveksivalla tuulella. Tommosena siitä ei oo edes riehukaveriks Ainulle. Sillä on juoksenteluaika ja sulhokandidaatteja päivystää pihalla yöt ja päivät. Matalampi on kummiskin niin tylsä, että hätyyttää niitä pois. Pentuja saa tulla kuulemma vasta sitten, kun se oikee sulho on käytettävissä, eli näillä näkymin Seita saa palleroita hoidettavakseen joskus elokuussa. Seita itse on kyllä sitä mieltä, ettei se oikein jaksais odottaa..


Mä oon sitte yrittäny leikkii ton oman, ison, pentuni kanssa. Tänään tutkittiin yhden talon perustukset ja yritettiin huhuilla niitä siimahäntiä näkösälle, jotka siellä alla asuu. Kokeiltiin tommostakin taktiikkaa, että näytettiin niille kieltä ja lälläteltiin, mut ei ne tullu. Kumma juttu..

perjantai 3. helmikuuta 2012

Ramasee

-Voi, että osaakin ramasta. Nyt taitaa tulla haaaaaaukotus.


-Oho, olipas se iso. Ihan meinas leuka nyrjähtää.

maanantai 30. tammikuuta 2012

Kissanhiekkatesti

Meidän kisut pissii hiekkalaatikkoon. En kyllä ymmärrä miks. Pihalla se kävis niin paljon näppärämmin, eikä matalammankaan tarttis karjua, kun lattialla on aina kissanhiekkaa.

Meillon melkeen aina imuri lattialla ja Muska on edelleen ihan rakastunu siihen (jossain aiemmassa postauksessa taitaa olla samantapaisia kuvia). Korkeempi on aina poissa ja matalampi on niin kipee ja laiska, että sen kaikki voimat menis kuulemma siihen, että se hakis imurin kaapista, joten se odottelee Muskan ilona lattialla emännän siivousinspiraatioita.

Viime aikoina matalampi on tehny eläinkokeita kissoilla. Se on laittanu kaikkiin neljään vessaan erilaista hiekkaa ja kokeillu, mikä leviää vähiten tassuissa ja mistä kisut tykkää eniten. Meidän kisut ei onneks oo kauheen kranttuja hiekan suhteen, kunhan se on puhdasta. Mitään ei boikotoitu täysin, mutta suosikiksi nousi valitettavasti se ainoo, mikä pitää viedä roskikseen. Muut voi vedä pihan perälle kompostiin. Se sama hiekka levis myös kaikkein vähiten tassuissa vessan ulkopuolelle, mutta matalampi sanoo, että se on kyllä valmis kestään ja siivoon sotkuja, jos se hiekka vaan on ekologista, eli ei jää kökkiin kaatopaikalle, vaan hajoaa meidän kompostissa maanparannusaineeksi.

Ne meidän testihiekat oli:

1.Cat's Best Ökö Plus (paakkuuntuva)
+Kuusipuuta. Ekologinen.
+Paakkuuntuu hyvin.
+Pitää haisut kurissa.
-Pölyää ihan kamalasti ja leviää kovasti ympäriinsä

2.Cat's Best Nature Gold (pellettihiekka, mäntyä)
+ekologinen
-Lentää ainaskin metrin laatikon ympärille, kun Piisku kaivaa kuoppaa Kiinaan.
- Haisee nopeesti pahalle
-Ei ole riittoisaa
-Paakut liimaantuu helposti vessan pohjaan ja pysyy huonosti siivotessa kasassa.
-+Kisut kyllä tykkäs, mutta harvemmin ne joutuu niitä siivoomaankaan.

3.Tigerino Crystals (paakkuuntumaton silikaattihiekka)
-+ Pussissa väitetään, että sen voi kompostoida, mutta matalampi epäröi vähäsen laittaa sitä kompostilootaan, kun siinä on semmosia sinisiä rakeitakin seassa. Mitä lie myrkyllistä väriainetta..
+Imee hyvin haisut
-Kissoilla kesti kauan tottua, kun ne rakeet rapisee niin kamalasti ja tuntuu vissiin teräviltä tassuissa

4.Tigerino Canada (talkintuoksuinen paakkuuntuva mikrohiekka. Savea)
+Kisut tykkäs eniten
+helppo siivota ja tuoksuu pitkään hyvälle
+riittoisaa
+kulkeutuu tassuissa vähemmän kuin nuo muut (tai sit vaan näyttää siltä, kun rakeet on pienempiä)
-Ei voi kompostoida

Kaikki noi hiekat on meille ostettu ZooPlussasta.