Rennosti lötkötellen

Vinski näyttää kuvassa mallia, kuinka me ollaan tämä päivä vietetty. Korkeempi juoksee tuli hännän alla töissä ja me muut ollaan sit tolleen.

Taivaalta sataa vuorotellen lunta ja räntää, mut kyllä meille on luvattu, että päästään viimeistään iltapimeällä yhden kerran pitemmälle lenkille.

Loppuviikosta en sit tiedä, kuinka meidän oikeen käy, kun matalampi kuulemma lähtee muutamaks päiväks siivoomaan sitä meidän vanhaa kotia. Saas nähdä muistaako toi korkeempi ruokkia meitä, kun se ei muista aina ruokkia itteensäkään. Onneks me ollaan aika hyviä muistuttamaan semmosista asioista.

Yksinäinen kukko

Nyt on Jooseppi yksinäinen kukko. Matruuna, meidän viimeinen kananen, löytyi eilen kuolleena. Olihan se jo tosi vanha, kun oli meilläkin asunut vähintään kymmenen vuotta, eikä ollut enää mikään tipunen tullessaankaan.

On se silti surullista ja Jooseppi kaipaisi kaveria, mutta kun kukoista on yleensä ylitarjontaa, niin ei sille taida olla helppoa uutta kotiakaan löytää. Meillekään ei oikein uutta kanalaumaa kannata hankkia, kun on aina pelko, ettei matalampi pysty niitä kunnolla hoitamaan silloon, kun korkeempi on töissä. Meillä ollaan siis nyt vähän surullisia ja siks kai matalampi etsi itselleen lohdukseen yhden meidän pentukuvan. Sitä katsoessa se kuulemma muistaa kuinka äkkiä me kasvetaan ja kuinka tärkeää on rakastaa meitä kauheestipaljon joka hetki, kun me kumminkin niin äkkiä tullaan vanhoiks ja kuollaan pois.

Tästä kandeekin varmaan nyt yrittää ottaa ilo irti. Jos vaikka erikoisherkkuja ja muuta ylimääräistä paapomista..

Kiirettä pitää valokuvamallina

Jos viimeks oli vähän tylsää, kun kaikki vaan nukkui ja niiskutti, niin tänään on sitten oltu menossa niin, että vilauksen häntää on vaan ehtiny näkemään.

Päästiin taas korkeemman ihmisen töihin mukaan, kun se lähti rakennushommiin tommoseen punaseen taloon. Siellä oli paljon muitakin ja semmoinen lehtinainen, joka otti valokuvia. Korkeempi selitti kotona matalammalle, että sen oli kyllä tarkotus kuvata lähinnä sitä rakennusta, mutta kummasti sen kamera kääntyi monta kymmentä kertaa Seitan ja mun suuntaan. Meissä on kai sitten jotain magneettista. Ollaanhan me tätä valokuvamallina oloa jo harjoiteltukin.

Uneliasta porukkaa

Harmittavan uneliasta porukkaa meillä täällä tänään. Molemmat kaksjalkaiset on kipeenä ja kissat on muutenkin kovia nukkumaan. Seitan kanssa päästiin taas lenkille sen kivan tädin kanssa, joka meitä aina joskus hakee järvelle. Seitan se riitti uuvuttamaan koko loppuillaksi, mutta Essissä ja mussa olis vielä virtaa. Eiks joku nyt vois leikkii meidän kanssa? Toi Essimuori on kyllä kovasti asialla, mutta se on tällä hetkellä vähän päästään sekasin, kun silläkin on juoksuaika.

Miksköhän toisilla on aina pattereissa niin paljon enemmän virtaa ja toiset tarvii latausta vähän väliä? Essi on kuulemma nuorempana ollu ihan yhtä energinen ja fiksu ku minäkin. Nyt sen tassut on kyllä jo vähä kankeet, eikä silmät ja korvatkaan enää ihan pelitä. On se silti melkeen 17 vuotiaaksi koiruksi aika täpäkkä tapaus.

Mimmiä kevättää

Herneen blogissa oli tänään herttainen piirros. Se muistutti kovasti Mimmiä, joka tänään makuuhuoneen ikkunasta tähyili kuusiaidassa kisailevia talitinttejä ja teki selvästi suunnitelmia..

Ei ollenkaan tavallista

Meidän kisut tykkää kaikista uusista jutuista. Tohon uudelle tuolillekin ne oikein jonotti heti, kun se kannettiin ovesta sisään. Piisku siinä nyt enimmäkseen röhnöttää, eikä siihen sitten juuri muita mahdukaan.

Seita ei oo mitenkään hirveen innostunu uusista jutuista, kun se on vähän arka. Yks päivä se kumminkin pääsi korkeemman ihmisen kanssa käymään hevostallilla ILMAN MUA. Mä olin vähä järkyttyny. Niin oli muuten Seitakin. Se kuulemma yritti olla siellä hevosten seassa ku pissi sukassa niinku ei olis ollukaan, kun ne oli niin suuria ja jotkut tömistelikin sille.

No, eilen me Essin kanssa vuorostaan päästiin reissuun ilman Seitaa. Olis kai sekin otettu mukaan, jos vaan pakettiauton koppiin olis mahtunut, mutta kun meilläkin oli jo ahdasta niin piti jättää yks koira kotiin ja arpa lankes blondille, kun se on niin hyvä olemaan pissimättä lattialle.

Me ajettiin tosi pitkä matka sillä vieraalla autolla ja päädyttiin ihan tuttuun paikkaan. Mä hoksasin sen jo monta kilometriä ennenku tultiin perille. Kattelin ulos ja rupesin haukotteleen. Musta oli niin hämmentävä juttu olla siellä pitkästä aikaa..

Viivikoiran ja ton matalamman vanhempien kotona oli ihan samanlaista kuin ennen, mutta siellä meidän entisessä kodissa oli ihan kamala sotku, eikä mikään ollu enää niinku olis pitäny. Käytiin me kattoos meidän entisiä naapureitakin ja se oli kivaa, mutta kyllä oli mukava tulla taas tänne uuteen kotiin.

Seita oli hirmu ilonen, eikä se ollu tehny täällä mitään pahaa. Se oli varmaan vaan hoitanu semmosta punasta leluhiirtä, jota se nykyään kuljettelee, kun sillä on vähä pentukuume ja olihan sillä täällä kaverina kissat.

Matkustaminen on aika rankkaa. Essiä se hirvittää ihan erityisesti. Se tärisi melkeen puolet menomatkasta. Takaisin tullessa se ei kai enää jaksanu ja kyllä meille sitten uni maittoi kun lopulta nukkumaan päästiin.

Miks se ei pissaa!?!

Nyt on matalampi ihminen kehittäny itselleen ison ongelman Seitan pissaamisista. Seita on nimittäin aina juonu tosi vähän, eikä toisestakaan päästä sit paljon mitään nestemäistä tuu (sitä toista kyllä). Lisäksi se pissiminen on sille niin herkkä toimitus ettei meitä voi samalla kertaa asialle viedä ollenkaan. Kaikki pitää olla rauhallista ja häiriötöntä, jotta se voi pitkään ja hartaasti etsiä sopivan paikan ja hoitaa homman.

Viime aikoina niitä paikkoja ei oo aamuisin löytyny enää ollenkaan. Lenkillä se sentään yleensä pissii, mut ei kai kukaan koira voi vaan kerran päivässä liriä? Ei se mitenkään kipeeltä vaikuta,eikä meilloo täällä paikkakunnalla eläinlääkäriäkään, että voitais käydä kysyys sen mielipidettä.

Kai se Seita sit jotenkin ilmasee, jos sillon siellä joku tulppa tai jotain. Jos se vaan on vähä kuivempi tyyppi..