Leikitään!

Ira on täällä vielä muutaman päivän, että sen velikoira Eetu ehtii kunnolla parantua ennenku Ira menee sille riehukaveriksi. On kivaa, kun se tulee usein Seitan ja mun kanssa järvelle juoksenteleen.
Seitan kanssa me usein kiskotaan toisiamme hännästä, mutta semmosesta Ira ei yhtään tykkää. Jos me kiskotaan, se istuu häntänsä päälle ja toivottaa meidät hevonkuuseen.
Pari päivää sitten me keksittiin Seitan kanssa uusi strategia, millä pärjätään sille takaa-ajoleikeissä, kun se on meitä nopeempi, kun sillä on niin pitkät jalatkin.

Me keksittiin, että Seita voi ajaa sitä takaa ja mä hyökkään sit sivustasta ja sitten möyhitään. Kaks yhtä vastaan ei tietenkään oo ihan reiluu, mutta ei me ketään lujaa purra. Leikitään vaan.

Jälkijoulu

Tänä vuonna meni tolla matalammalla tontulla ajoitus meidän joululahjojen suhteen ihan pepulleen. Kyllä se väitti tilanneensa ne ihan ajoissa, mutta ei ne vaan tullu ja niin me jouduttiin tyytymään kaikki kolme yhteen ainoaan yhteiseen pakettiin. Onneks oli sentään kinkkua ihan meitä varten, kun eihän nuo ihmiset ymmärrä kunnon ruuan päälle. Mussuttavat jotain pupunruokaa vaan..

No, tänään tuli sit yks paketti ja siellä oli meille possunkorvia.

Essillä on vanhat tavat tallella, vaikka sillä taitaa olla jo vähän dementiaa (tossa kuvassakin se näyttää vähän siltä kuin tuumais, mitä mahtoikaan juuri olla tekemässä. Kyllä se sit lopulta hoksas, että ai niin, jyrsimässä tota possunkorvaa).

Essillä on semmonen tapa, että se säästää tommoset herkut just niin kauan, että muut koirat on syöny omansa loppuun. Sitten se tassuttelee ympäriinsä esittelemässä meille muille, että mullapas onkin tämmönen, eikä teillä oo.

Vesi kielellä me sit asetutaan lähistölle odottamaan, josko se hetkeks lähtis jonnekin ja unohtais sen naminsa vartioimatta lattialle. Harvoin semmosta tapahtuu. Se on loppujen lopuks aika terävä koiramuori vieläkin. Maistuukohan herkut tavallista paremmilta silloon, kun joku vieressä kadehtii?

Lumikuonojen joulua

Järvellä paukkuu pakkanen. Se ei haittaa meitä. Lumi kuonolla on kivaa ja juokseminen Seitasiskon kanssa. Välillä voi kääriytyä kerälle hankeen. Sitten pysyy taas tassut hetken lämpiminä.
Oikein mukavaa, lämmintä ja iloista joulua teillekin ja onnellista vuotta 2011! Toivottelee Usma, Seita ja koko muu lauma.

Tuleeko niitä pentuja vai ei?

Eilen ajeltiin hirmupakkasessa pitkä matka sinne, mistä mut pentuna haettiin. Essikin oli mukana autossa, kun ei se enää jaksa pissimättä sisällä koko päivää.

Matalampi sanoi, että me mennään hakemaan sieltä mulle pentuja, mutta ei siellä mitään pentuja ollu. Paljon isoja koiruja vaan ja se Sakkeherra, jonka noi ihmiset on valinnu mulle sulhasmiäheks kysymättä multa yhtään mitään.

Se Sakke oli nyt vähän oudolla tuulella, eikä yhtään niin kiva ku silloin, kun me kerran näyttelyssä tavattiin. Mua rupes ihan hirvittään, kun se oli niin tykötuleva, että mä menin tuolin alle piiloon ja murrasin sille.

Matalampi sit tuli mulle selittämään, että ei me saada pentuja, jos en mä tuu pois sieltä. No, mä sit tulin, kun pennut on ihan kivoja, mutta ei meille mitään pentuja tullu sittenkään. Ihminen yritti selittää, että helmikuun lopulla voi nyt sitten tulla, mutta en mä kyllä tajuu, miksi niitä nyt jo piti käydä hakemassa.

Ulkona on hirvee pakkanen ja ihmisillä on kiire. Mullon vähän tylsää, kun ei kukaan kerkee, eikä tarkene viedä meitä järvelle juoksenteleen.

Meinaatko syödä kaiken ite?

-Kuule, mitä sä syöt? Onko hyvää? Saanko mä maistaa kans?

Laatikkoaamu

Tänään oli taas laatikkoaamu. Siitä me tykätään. Tällä kertaa paketissa oli isoja säkkejä kissoille, vähän puruherkkuja meille koirille ja sit yks hurjan mehukas, lihainen luu.
Siitä tuli sit tietysti pieni pulma, kun luita oli vaan yks (se oli kuulemma lahjus sieltä kaupasta) ja koiria kolme. Se ratkastiin tällä kertaa näin. Eli mä sain pureskella sitä ensin.

Sillä aikaa Seita sai vaikka mitä muuta, jopa tyhjän kananmunalootan revittäväks, mutta enimmäkseen se vaan huokaili ja yritti surkeella ilmeellään muistuttaa, että tässä nyt kohdellaan perheenjäseniä epäoikeudenmukaisesti (eli hänellehän se luu olis pitänyt antaa, koska hän on kaikkein söpöin, vai?).

Essin selässä ei muuten oo jouluhilettä vaan lunta, joka on sulamassa turkkiin, kun se oli just pihalla..ja juu, meillä tosiaan on noin karvanen matto ja kissanhiekkaa lattialla. Meidän kaikilla karvateilla (paitsi mulla) on nyt karvanlähtö, eikä matalampi jaksa siivota niin paljo ku tarttis.

Kuuraparta karvanuttu

Eilen, järvellä, mulle kasvoi parta. Oli kuulemma hassun näköstä, vaikken mä itte mitään huomannu.

Tänään kävi sit semmonen juttu, että mä unohduin useammaks tunniksi kellariin, kun livahdin sinne luvatta ennenku ihmiset lähti asioille, eikä ketään ollu kotona päästämässä mua pois.

Siellä kellarissa oli ihan pimeetä ja kylmää, eikä edes mitään hyvää syötävää. Omppuja ja jotain punaisia marjoja vaan. Mä kiljuin kovasti. Seita ja kisut oli toisella puolella ihan huolissaan. Kyllä oli suuri helpotus, kun ihmiset lopulta palas ja pelasti mut pulasta. Ihan heti en mee uudestaan.