Jälkijoulu

Tänä vuonna meni tolla matalammalla tontulla ajoitus meidän joululahjojen suhteen ihan pepulleen. Kyllä se väitti tilanneensa ne ihan ajoissa, mutta ei ne vaan tullu ja niin me jouduttiin tyytymään kaikki kolme yhteen ainoaan yhteiseen pakettiin. Onneks oli sentään kinkkua ihan meitä varten, kun eihän nuo ihmiset ymmärrä kunnon ruuan päälle. Mussuttavat jotain pupunruokaa vaan..

No, tänään tuli sit yks paketti ja siellä oli meille possunkorvia.

Essillä on vanhat tavat tallella, vaikka sillä taitaa olla jo vähän dementiaa (tossa kuvassakin se näyttää vähän siltä kuin tuumais, mitä mahtoikaan juuri olla tekemässä. Kyllä se sit lopulta hoksas, että ai niin, jyrsimässä tota possunkorvaa).

Essillä on semmonen tapa, että se säästää tommoset herkut just niin kauan, että muut koirat on syöny omansa loppuun. Sitten se tassuttelee ympäriinsä esittelemässä meille muille, että mullapas onkin tämmönen, eikä teillä oo.

Vesi kielellä me sit asetutaan lähistölle odottamaan, josko se hetkeks lähtis jonnekin ja unohtais sen naminsa vartioimatta lattialle. Harvoin semmosta tapahtuu. Se on loppujen lopuks aika terävä koiramuori vieläkin. Maistuukohan herkut tavallista paremmilta silloon, kun joku vieressä kadehtii?