No, mä pistin sitte heti toimeks, kun pihalla sattui sopivasti oleen kaks isoo kissanmötkälettä. Se punanen lähti ku ohjus, mutta tummanharmaa vaan katteli mua ku lehtopöllö puutarhatuolin karmilta ja oli sen näkönen, että ton kokoluokan piskejä mä tapaan pistellä sämpylän välissä aamupalaks.
Ihminen kumminkin jätti mut siihen narun päähän ja kohta se kuuli, kun mä pihalla kiljasin niinku olis ottanu kipeetä ja olsin kovasti säikähtäny.
Se haki mut äkkiä sisälle ja yritti kyllä kysellä, mitä oli oikeen tapahtunu, mutta emmä kertonu. Nolotti ja harmitti jonkin verran.. Sen vaan sanon, että kyllä kissat on arvaamattomia... Ei olis siitäkään kollista uskonu..
Näytät sitte sitte toiste :)
VastaaPoista