Muska muuttaa

Eihän tämä muuttaminen nyt pelkästään kamalaa ole. Kun kaapit tyhjenee, sinne mahtuu enemmän kissoja ja tottahan vaihtelu virkistää (ellei sitten lopen uuvuta). Vähän vakavaksi tuon Muskan ilme on muuttunut ja tassutkin on kyynärpäitä myöten ristissä. Kannattaa kyllä ollakin ja peukut pystyssä, sillä huomenna lähdetään koko konkkaronkka kahdella autolla kohti uutta kotia. Voi olla pientä hässäkkää tiedossa kun yritetään tukkia kuus kissaa, kolme koiraa ja kaks ihmistä kahteen pieneen autoon...

Jos meiltä puuttuis kissoja..

Toi punanen puuhkahäntä ei oo meidän, vaikka se tossa kuvassa siellä uuden kodin pihalla korkeemman auton päällä omistajan elkein köllötteleekin. Jos meiltä puuttuis kissoja niin sieltä niitä kuulemma helposti sais (mut ei onneksi puutu - yhtäkään). Viimeksikin, kun korkeempi tyhjäs muuttokuormaa pakettiautosta ja kävi viemässä tavaroita sisälle niin, että auton ovi jäi auki, sinne oli heti luikahtanu kaks pitkäkarvaista pörrökissaa.

Saapa nähdä, mitä ne katit tuumaa, kun me Seitan kanssa ilmaannutaan sinne vahtikoiriks. Meidän vahtivuorolla ei sitten vieraat kissat auton päällä hyppele (ainakaan ennenkuin me on pesty niiden korvat ja nuuhkittu kunnolla. Matalampi on opettanu, että kissoja pitää hoitaa, ei jahdata ja mehän tietysti uskotaan, mitä se sanoo).

Viimeistä kertaa tutussa metsässä

Viikonloppuna oltiin korkeemman kanssa juoksentelemassa ja matalampi sanoi, että se taisi olla meidän viimeinen lenkki tutussa metsässä. Seuraavan kerran lenkkeillään uusissa maisemissa.

Mä huomaan, että meidän matalampi ihminen on surullinen ja vanhemmat eläimet hämmentyneitä ja huolissaan. Onneksi me Seitan kanssa ollaan niin nuoria ja tuoreita, ettei uusiin asioihin ja paikkoihin sopeutuminen oo meille mahdotonta.

Toista se on Essillä, joka on syntyny tässä talossa yläkerran portaiden alla, eikä kissoistakaan kukaan muu kuin Miisu oo koskaan asunu muualla kuin pentuna emon luona ennenkuin ne on muuttanu tänne.

Voi meitä parkoja

Yks koiranpoikasen tärkeimmistä avuista on osata näyttää säälittävältä tarvittaessa. Seita osaa sen tosi hyvin, mutta mun on tarvinnu vähän harjotella, kun innostun ja ilostun kaikesta niin herkästi, että surkea ilme ei kauan jaksa pysyä naamalla.

Tältä me kumminkin näytettiin eilen, kun matalampi jo toista päivää peräkkäin kaatoi meidän ruokakuppeihin kuivamuonaa. Toki se antoi kolmea eri sorttia, josta saa valita, mutta yhtä ällöttäviä ne on kaikki. Niin, että me ei sitte syöty mitään, mutta laitettiin naama tolleen. Saas nähdä kuinka kauan sillä kantti kestää. Kyllä mä luulen, että se aika pian lähtee kauppaan ostaan lihaa tai purkkiruokaa.

Ongelmia ja oliiviöljyä

Meidän matalampi ei nyt saa tänne kuvia, kun sillä on tietokone rikki ja ilmeisesti vähä muitakin ongelmia. Eikä kai edes ihan vähän - ainakaan desibeleistä päätellen. Osan niistä mäkin ymmärrän, mut en ihan kaikkee. Tänään esimerkiks korkeempi soitti mulle puhelimella ja mä olin vähä häkeltyny siitä kuinka se voi jutella mulle semmosesta pienestä vekottimesta, mutta kyllä mä tiesin kuka se on. Olsin kysyny, koska se tulee kotiin, jos olisin osannu. Olsin sanonu, että kannattais kyllä tulla aika pian. Täällä on nykyään jatkuva kriisi meneillään.

Toi matalampi on on ollu jo jonkin aikaa tavallistakin räjähdysherkempi ja nyt vaikuttaa siltä, että se on menettämässä itsehillintänsä ihan kokonaan. Onhan se tietysti vähä tympeetä (ainakin jos ei satu tykkäämään kissanpissan hajusta), kun kissat lorottelee joka paikkaan: muuttolaatikoihin, keräyspaperikasoihin, puhtaisiin pyykkeihin ja kenkiin. Mut mä en tajuu, mitä se karjuminen siihen auttaa. Ne kissatkin on kai vaan stressaantuneita niinku me kaikki muutkin. Onhan se hiukan huolestuttavaa, kun tavarat huushollista hupenee kaiken aikaa ja mikään ei oo niinku ennen.

Semmonenkin pikku insidentti pääs tänään tapahtuun, että mä näin pöydällä kiinnostavan pullon ja ajattelin tarkastella sitä vähä lähempää. No, se sattu sit tipahtaan siitä ja korkkikin lensi jonnekin. Siinä vaiheessa, kun sieltä pullosta rupes kuuluun semmonen pluplup ja sen sisältö rupes tulviin pitkin keittiön lattiaa , mä otin jalat alleni ja kipaisin eteiseen makaamaan ja yritin näyttää siltä, että tullessani tähän se oli jo noin.

Matalampi ähräs just olkkarissa tietokonepöydän alla kissanpissoja pesemässä, joten sillä oli riepukin sopivasti kädessä. Mun mielestä siihen lattiaan tuli oikeestaan ihan hieno pinta, vaikka matalampi marmattikin, ettei puulattioita yleensä oliiviöljyllä hoideta. Nyt musta vähä tuntuu, että se mököttää mulle, mut onneks ei sentään huuda.

Kura ja kissanpissa aiheuttaa ryppyjä

Ootteks te ennen kuullu, että kurasta ja kissanpissasta tulee ryppyjä? Me Seitan kans ei sitä tiedetty enneku kuultiin eilen, kun toi matalampi vaahtos, että se vanhenee ennen aikojaan, kun elämä on aamusta iltaan yhtä kuratassujen jälkien ja kissanpissojen luuttuamista.

Me oltiin sit takapenkillä mukana, kun se kävi kaupassa ostaas lisää Tolua ja toi samalla tommosia pieniä purkkeja. Niissä on vissiin ryppyvoidetta, jonka pitäis torjuu sitä vanhenemista. Ne purkit se jätti yöksi sohvalle, joten tottakai me Seitan kans haluttiin kans kokeilla. Altistutaanhan mekin koko ajan raskaasti kuralle ja kissanpissalle (kattokaa vaikka mua tossa kuvassa ja tota mattoo, joka laitettiin puhtaana lattialle viime viikolla). Olishan se ankeeta, jos mekin vanhennuttais ennen aikojamme.

Harmi vaan, ettei me saatu lasipurkkeja auki, eikä matalampi luvannu auttaa. Rähisi vaan taas, kun aamulla tuli alakertaan ja löysi noi laatikot tolleen. Son ihan sen oma vika sit, jos sillä on kohta kaks kauheen ryppystä lapinkoiraa. Tulis ny jo lunta, niin loppuis edes toi kura.

Temppuja, kiitos

Älkää ny ymmärtäkö väärin. Kyllä me tykätään tosta meidän matalammasta ihmisestä. Se on ihan hyvä rapsuttaan ja aika tottelevainenkin, mutta on se kyllä vähän tylsä. Nyt se meni kumminkin ostamaan tommosen kirjan ja sitä se on parina iltana innokkaasti lukenu ja välillä hihitellykkin, niin että kai siellä lukee jotain hauskaa. Me nyt sit vaan odotellaan, että se pistäis ne opit käytäntöön ja rupeis esittään meille jotain temppuja. Kyllä tässä jo jotain viihdykettä kaivattaiskin, kun koko ajan sataa, eikä koskaan enää päästä lenkille (paitsi viikonloppuna, kun korkeempi otti ton kuvan)