maanantai 31. elokuuta 2009

Muutoksia


Nyt alkaa kyllä toi ihmisten touhu näyttää siltä, ettei siinä oo päätä eikä häntää. Ihan hämärää hommaa. Koko koti on mullistettu. Tavaroita on viety pois ja loput on kasoissa siellä ja täällä. Mikään ei oo niinku aina ennen. Tänään mä kuulin, kun ihmiset jutteli, että Seita jää sittenkin vielä toistaseks tänne vanhaan kotiin, mutta mä lähden korkeemman kanssa huomenna sinne uuteen. En kyllä tajuu tämmöstä yhtään. Miten Seita muka täällä pärjää ilman mua. Kuka sen kanssa sitten leikkii?

Tää blogikin jää nyt sitten Seitan ja matalamman ihmisen hoteisiin, kunnes ollaan taas kaikki samassa osoitteessa. Koittakaahan pärjäillä ilman mua siihen saakka.

sunnuntai 30. elokuuta 2009

Meitä vakoillaan




Seita kuule, musta tuntuu, että meitä vakoillaan...

perjantai 28. elokuuta 2009

Rapatassuja


Viime päivinä on sit ollu vähä märkää. Metsässä kastuu, pellolla kastuu ja tietty ojassa kastuu, eikä sieltä malta poissa pysyy, kun siellä on sammakoita ja kaikkee. Mahtaakohan siellä meidän uudessa kodissa olla tämmösiä juoksumetsiä. Ollaan me siellä Seitan kanssa kerran käyty kattomassa ja parin päivän päästä pitäis muuttaa ton korkeemman kanssa sinne kokonaan., mut en mä sieltä mitään metsiä muista. En kyllä ala, jos siellä ei pääse kunnolla lenkille juoksenteleen...

Mä oon vähä semmonen, että mun tassut ja pää kaipaa paljon toimintaa. (Seitan käpälät pärjää paljon vähemmällä. Se on matalamman mielestä semmosta ihanteellista sohvatyynymateriaalia). Jos ei mulle joku muu järjestä äksönii, mä keksin sitä ihan itte ja sen seurauksista ei ihmiset aina tykkää..

torstai 27. elokuuta 2009

Vauhtitassut


Korvankiskontaa


Tänään oli jo paljon parempi päivä. Lenkillä en muistanu kipeetä kankkua enää yhtään. Siskoo on kiva kiskoo korvasta. Ne on sillä niin pehmoiset ja pörröiset. Enkä mä lujaa vetäny. Näkeehän sen nyt tosta kuvastakin, että Seitaa melkeen naurattaa. Se ei kuitenkaan paljo vimmaansa säästele. Hampaat irveen ja kimppuun. Pikku petopallero..

keskiviikko 26. elokuuta 2009

Vintti pimeenä

Tänään ei kyllä ollu kovin kiva päivä. Ei vissiin matalammallakaan, kun se melkeen tihrustaa itkua heti, kun se kattoo tuota kuvaa, vaikkei mitään läheskään niin pahaa tapahtunu kuin siitä voisi päätellä.

Mut vietiin tänään autolla eläinlääkäriin. Siellä mä oon käyny kyllä ennenkin, mutta nyt se teki mulle jotain inhottavaa. Se pisti mua piikillä takajalkaan ja sit multa meni vintti pimeeks. Seuraavan kerran heräsin vasta kotona, omalla matolla. Oli paha olo ja takajalkoihin sattui.

Ihmiset yritti lohduttaa ja kertoi, että mun lonkista otettiin röntgenkuvia sillä aikaa kun mä olin kanttuvei. Meiltä lapinkoirilta kun pitää tarkkaan tutkia lonkat ja silmät, ennenkuin kannattaa ryhtyä toivomaan koiranpentuja. Kuulutaan kuulemma semmoseen PEVISA-jalostusohjelmaan, jonka tarkoitus on edistää vaan terveiden koirulaisten kasvatusta. Hyvähän se tietysti on, mutta kyllä mulla silti oli korvat lotjos ja kurja olo koko päivän. Emmä jaksanu leikkii Seitan kanssakaan ja se oli siitä selvästi hämmästyny ja huolissaan.

Toivottavasti huomenna on hauskempaa..

maanantai 24. elokuuta 2009

Maistuu elokuulta



Ilmassa on selvästi jotain uudenlaista. Sitä pitää välillä pysähtyä nuuhkimaan. Seita tänään vähän maistoikin. Toi matalampi sanoo, että se on syksy. Viime vuonna tähän aikaan Seita oli viikon vanha pikku mönkiäinen. Aika kuluu hurjaa vauhtia. Sitä kannattaa tarkkaan seurata, nuuhkia ja maistaa, jotta muistaa...

lauantai 22. elokuuta 2009

Villiminttu

Villiminttu on meidän toiseksvanhin kissa. Se on pieni, pörröinen, hyväntuoksuinen ja hurrrrja. Kesäisin se viettää aikansa ulkona ja huvittelee leikkimällä kyykäärmeiden kanssa ja metsästämällä valtavia vesimyyriä. Miisu ja se onkin meidän ainoat ulkokissat, koska niiden jälkeen ihmiset on vähä viisastunu, eikä ole päästäny myöhemmin taloon otettuja kisuja enää vapaina juoksentelemaan. On ne joskus yrittänyt Villiminttua ja Miisuakin totuttaa sisäkissailuun, mutta se oli kuulemma sillä kertaa mission impossible.

Eilen oli tuolla vähä kauempana joku iso paloharjoitus. Punaisia letkuautoja huristeli tietä pitkin isona letkana ja perässä kaahasi jono lippalakkipäisiä juntteja (mitähän ne mahtaa olla. Mä nimittäin kuulin ton ilmaisun tolta matalammalta ihmiseltä) kattomaan missä palaa.

Siinä ruuhkassa Villiminttu meinas jäädä auton alle ja niin noi ihmiset sitten haki sen väkisin sisälle. Se ei ollu siitä ollenkaan ilonen ja nosti aika pahan märinän. Niin korkeempi päästi sen sit sinne kisujen ulkoiluhäkiin, jossa on vähän kattoa kans, eikä sieltä tähän mennessä ole kukaan muu katti karkuun päässyt.

Villimintulle kaksmetrinen aita kanaverkkokattoineen oli vaan pieni hidaste. Siltä meni tilanteen kartottamiseen suurin piirtein kakskyt sekkaa ja saman verran siihen, kun se kiipes seinää ylös ja keplotteli itsensä verkon yli vapauteen. Muut kissat istui maassa silmät ihailusta ymmyrkäisinä ja kattoi tarkasti mallia. Ainaskin Mimmi ja Muska oppi varmasti kertakatsomalla kuinka se tehdään. Joten hyvä on, että kohta häkki puretaan ja kuljetetaan uuteen kotiin.

Ehkä siellä onnistutaan sit kehittään joku Villimintunpitävä systeemi, kun ei se voi enää uudessa kotona kuleksia vapaasti pihakissana. Panssarilasit ja kolmen metrin muuri vaikka... Kissapaimenkoiraks ja Villimintunvahdiksi mä en ainakaan lupaa ruveta. Siinä on kyllä liian kova pähkinä purtavaks jopa mulle.


keskiviikko 19. elokuuta 2009

Pellossa





Tänään käytiin taas leikkimässä Lempin kanssa. Pellavapellossa oli kivaa juoksennella ja leikkii isoo pahaa sutta (arvatkaas vaan, kuka oli se muka iso paha susi). Oikeesti Lempi on kyllä ihan kiltti lupsukorva, vaikkei Seita ookkaan siitä vielä ihan vakuuttunut.

Saavutetut edut täytyy säilyttää



Meidän kisut on saanu pitää koko kesän ikkunaa yöt ja päivät auki. Siitä ne kulkee omaan ulkoiluhäkkiin ja takaisin sisälle just niinku ite haluaa. (Matalampi ihminen käski mainita, että just siks noi ikkunalasit on taas noin saastaset, kun kärpäset kakkii ne ihan harmaiks ja kisut läiskii niitä hyönteisiä rapasilla tassuilla. Mua henkilökohtasesti se ei kyllä häiritse yhtään, mut me koirat ei joudutakaan peseen ikkunoita..)

Siitä me ollaan nyt kumminkin jouduttu kärsiin, kun syksy tulee, yöt kylmenee ja ihmiset on ruvennu iltaisin sulkeen ikkunat. Kisut ei tykkää siitä yhtään ja ilmaisee mielipiteensä äänekkäästi. Kun pelkkä melu ei auta, ne saattaa järjestää kunnon riehujaiset. Siinä voi silloon heiveröisempi koirakin jäädä jalkoihin.Essin ne on jo parina iltana juossu kumoon.

Saavutetuista eduista ei oo kenenkään helppoa luopua. Saapa nähdä kuinka Miisu ja Villiminttu sopeutuu ensimmäistä kertaa elämässään sisäkissoiksi, kun me parin viikon päästä muutetaan. Mä luulen, ettei siitä tuu ihan helppoo...

lauantai 15. elokuuta 2009

Vinskipoika

Kisut on mun miälestä kyllä kaikki järjestään aika erikoisia. Kahta samanmoista ei oo vissiin tehtykään. Niistä on joskus vähä vaikeeta saada selvää. Me koirat ollaan paljon suorempia ja yksinkertasempia.

Toi Vinski on oikeen tyyppiesimerkki katista, josta ei ota mitään selkoo. Kaikki muut kisut meillä esimerkiks tukkii meidän koirien kans samaan jonoon silityksiä kerjäämään, mutta Vinski ei tuu ihmisten syliin, eikä suostu aina edes silitettäväks, vaan vetäytyy ujostellen pois. Öisin se saa sit semmosia äkillisiä kohtauksia, et se kiipasee ton matalamman ihmisen viereen tai päälle tassuttamaan, surraa, pörrää ja kerjää kovasti rapsutuksia. Kello kolmelta yöllä!

Sillai se on kyllä kiva tyyppi kissaksi, että sillä on aika vekkuli huumorintaju ja se tykkää leikkii meidän kans takaa-ajoleikkejä, eikä se mee edes niin helposti rikki ku pienemmät kisut, kun se on tommonen iso, vahva, mutta sutjakka poikakisu.

Kyllä musta on ihan kivaa, että meidän laumassa on muitaki ku koiria ja ihmisiä. Jotkut kisut on ihan hyviä tyyppejä, kun ne vaan oppii tunteen.

perjantai 14. elokuuta 2009

Sisko ja sen veli

Mimmi ja Vinski on sisarukset, vaikkei ihan heti uskois. Vinski on iso, kiltti, ujo, leikkisä, mutta tottelevainen ja pidättyväinen poikakissa. Mimmi puolestaan on terhakka, rohkea, omapäinen ja nykyään velipoikaa kohtaan aika ärhäkkä kissaneiti.

Pari viikkoa sitten Vinskipoika unohtui vahingossa muutamaksi tunniksi eteiseen ja vessaan, kun ihmiset lähtivät pois kotoa. Tuli hätä ja hiekkalaatikko oli ihan väärällä puolella lukittua ovea. Hätä kuitenkin keinot keksii, samoin meidän Vinski. Se oli kiivennyt vessan käsienpesualtaaseen ja kakkinut sinne. Mimmi tuskin olisi vaivautunut.

Meillä kaikki tyttökissat, Muskaa lukuunottamatta, tuntuu olevan vähän huumorintajutonta sorttia. Villiminttu länttää turpaan ihan kyselemättä, jos rahvas heittäytyy vähänkään poikkipuoliseksi ja viime aikoina Mimmikin on ruvennut aika nuivaksi. Onneksi se sentään on vielä meille koirille ja ihmisillekin kiltti. Toisia kissoja se kyllä aika helposti kurmoottaa.



keskiviikko 12. elokuuta 2009

Sadepäivä


Sadepäivinä on vähä tylsää, kun ulkona kastuu, eikä sisällä mahdu kunnolla riehumaan. Tänään me saatiin kumminkin pitkästä aikaa omat nukkumatot ja se oli kivaa. Ne on pehmeet ja niihin voi kuivata turkin, kun se on kastunut tai pyyhkii kuonon, kun on syöny. Mut matalampi sanoi, että pissii niihin ei saa, muuten joudutaan nukkuu taas paljaalla lattialla, kun ei se jaksa koko ajan pestä niitä, eikä ne enää kuivakaan missään.

Miksei muka omaan mattoon saa pissiä? Mistä muka muut sitten tietää, että se on mun matto? Kissatkin pissii joskus mattoihin, mut melkeen aina meitä syytetään. Ihmiset on joskus ihan pikkumaisia.

perjantai 7. elokuuta 2009

Samaan suuntaan


"Katse oikeaan PÄIN!""Tääkö on oikee?"

Ufokoira

Matalampi ihminen väittää, että mä näytän tossa kuvassa siltä kuin olisin muuttumassa lentäväksi lautaseksi. Höh. Mullahan on vaan minihame päällä..

torstai 6. elokuuta 2009

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Tikusta asiaa


Ei lopu jutut kesken, kun osaa tehdä tikusta asiaa ja sehän me osataan. Seitan kanssa meillä ei oo koskaan tylsää, kun ollaan yhessä. Aina jompikumpi keksii jotain hauskaa. Lelujenkaan ei tarvi olla kovin hienoja tai monimutkaisia. Keppikin riittää.

tiistai 4. elokuuta 2009

Koiratanssia

Onks tää nyt sit valssia vai foxirottia? En muista, mutta kivaa meillä oli.

maanantai 3. elokuuta 2009

Kiltti naama

Lempillä on tosi kiltti naama, vaika se on tommonen iso rottis. Me käydään Seitan kans leikkiis sen kanssa monta kertaa viikossa, tai oikeestaan mä leikin ja sillä aikaa Seita jyrsii sen poronluita. Mut ei Lempi välitä. Sillon semmosia luita kuulemma vaikka kuinka paljon, mutta ei paljo muita koirakavereita.


Aluks se vähän pelkäs meitä, mutta nyt me jo juostaan lujaa ja leikitään riahuleikkejäkin. Sit kun vierailu on Lempin mielestä kestäny tarpeeks pitkään, se lähtee muitta mutkitta sisälle. Siitä me sit tiedetään, että nyt sopis jatkaa lenkkiä ja lähtee kotiin.

Iltalenkillä kolmestaan

Tänään Essi pääsi meidän kanssa lenkille, vaikkei sitä tavallisesti enää oteta, kun sillon jo niin vanhat tassut. Me poseerattiin Seitan kans tollee hienosti, kun ollaan paljon tätä valokuvamallina oloo harjoteltu, mutta Essistä näkyy tos nyt toi huanompi puali. Kivaa oli ja Essinkin mielestä kannatti, vaikka sillä oli sit jälkeenpäin tassut aika kipeet. On se kurjaa, kun koirujenkin pitää tulla vanhaks. Me Seitan kans meinataan olla nuoria oikeen kauan..