lauantai 26. tammikuuta 2013

Suksittelua

Tänään mentiin erimoiselle retkelle ku tavallisesti. Korkeempi ja sen kaveri kiskas jalkaan jotkut laudanpätkät (suksiksi kai niitä sanottiin. En meinaa muistaa, kun en ollu ennen korkeemman jalassa semmosia nähny). Sitten mentiin umpihangessa suon yli ja metsään.

Ladulla kannattaa kulkee tollee peräkanaa niin säästyy energiaa. Paitsi Ainun ei tartte, kun sillon energiaa ihan yllin kyllin. Se kulki taas ihan omia polkujaan, kun sillon vissiin joku itsenäistymisvaihe ja niin pitkät kintut, ettei lumi haittaa sitä juur ollenkaan.

Oli kyllä kivaa. Pelastettiin yksi autolla hankeen juuttunu ihminenkin...tai korkeempi ja sen kaveri pelasti. Me kauheesti vaan kannustettiin.

                             

lauantai 19. tammikuuta 2013

10 sekuntia Itsehillintää

 Matalammalla oli vissiin huvista puutetta tai sit se vaan oli ilkeellä tuulella, kun se laitto pöydälle tommosia palloja ja sanoi Muskalle, ettei niitä saa ottaa. Miten niin ei muka saa ottaa!!?? Vähä niinku laittais rommipalloja sen oman nokan eteen ja sanois, ettei saa ottaa..
Muska kyllä yritti parhaansa. Joskus auttaa, kun kattelee toiseen suuntaan. .. Nyt se auttoi jotakuinkin 10 sekkaa..

 Lopulta herää kumminkin aina se perimmäinen kysymys MIKSI, miks pitäis totella, kun vois olla tottelemattakin ja pitää hauskaa..

 
 Kovin pitkäks aikaa Muska ei  jääny filosofeeraamaan, vaan ryhtyi tuumasta toiseen. Pallon se vippas  lattialle ja siihen loppui matalamman kuvaussessio, kun tuli kiire pelastamaan noi koristukset.



lauantai 12. tammikuuta 2013

Arvonta suoritettu

(Tällä kertaa puhuu Millan, ei Usma ;) :

Arvontaa julistaessani taisin söheltää päivämäärän, kun puhuin 12. päivästä ja sunnuntaista. Sunnuntai on tietenkin 13. päivä. No, tänään voittaja kuitenkin arvottiin, kun ei Seitalle pentuja tällä kertaa ilmaantunut (harmittaa kovasti). Onnettaria  sen sijaan ilmaantui tungokseksi asti.

Tavallisesti arpomassa on ollut Muska. Kun olen piilottanut kulhon pohjalle pari herkkuraksua, se on kauhaissut tassullaan välittömästi itselleen namin ja samalla muutaman lappusen. Lappuja on tosiaan tupannut tulemaan epälukuinen määrä, yleensä enemmän kuin on ollut tarkoitus. 

Johtuneeko Muskan ja Mimmin tassujen kokoerosta vai mistä (Muskallahan on kuusi varvasta ja tosi isot tassut, Mimmillä puolestaan pikkiriikkiset ja sirot käpälät), mutta lappuja nousi yksi ainoa, vaikka kaikki kolme antaumuksella kulhoa kaivelivat.

Olin valmistautunut jakamaan useamman palkinnon, mutta ehkä järjestämme sitten uuden arvonnan, jos Unni ja ihmisensä suostuvat vielä uuteen pentujenhankintayritykseen myöhemmin keväällä, kun Seitalle tulee uusi juoksu.
 Voittajalapussa luki nyt ANNA. Siis onnea voittajalle ja kiitos kaikille osallistujille mukanaolosta. Ole kiltti Anna ja kerro vaikka sähköpostitse (millan.backwoods@gmail.com) haluatko voittopaketin kissalle, koiralle vai ihmiselle ja samalla postiosoitteesi, niin pistän paketin tulemaan.

perjantai 11. tammikuuta 2013

Ihanaa olla koira!



Tänään oli vaihteeksi ihanaa olla koira. Kolmeen päivään ei oo niin kivaa ollukaan, kun  korkeempi oli taas jossain reissussa ilman meitä. Tänään päästiin järvelle riehuun ja kyllä me mentiinkin sit lujaa! Oli meinaan päässy vähän riehuenergiaa patoutuun.

Hammasmiekkailu on aina hauskaa..

Ja kaivauksia kannattaa tehdä, vaikkei Kiinaan asti pääsiskään. Koskaan ei tiedä, mitä löytyy.

Keppileikit on Ainun suosikkeja..Se jaksaa kieppuu vielä sittenkin, kun meitä Seitan kanssa jo väsyttää..


-Ooksä ihan sippi jo? Onks kaikki kummiskin hyvin?
-Juu on. Joskus on vaan hyvä pysähtyä ihan rauhassa ihailemaan kaikkea.


tiistai 8. tammikuuta 2013

Supiturkki

Nyt kyllä meinas Ainusta ja musta tulla supiturkki. Nolottaa vähän kertookin, mutta näin se juttu meni: oltiin eilen lenkillä niin, että oli jo sysipimeetä, kun lähdettiin kotia kohti. 

Aika usein me näin talvella mennään tommosta rauhallista metsätietä semmoselle peltoaukealle, jossa meillä on lupa juoksennella. Nyt kävi kummiskin niin, että takasintulomatkalla me Ainun kans jouduttiin hetkeksi ..hmm..hukkaan. (. Onneks ei sentään susihukkaan.Joku vois tietysti sanoo, että me vähän niinku karattiin, mutta korkeempi on hienotunteinen ihminen, eikä puhunu semmosesta mitään).

Kun lähtee kolmen koiran kanssa, niin kotiin ei parane palata vaan yhden kanssa - ainakaan tässä huushollissa ja niin korkeempi sit kauheesti etti meitä, eikä mistään meinannu löytyä. Seita auttoi. Se kävi edeltä kattomas yhden paikan ja palas sitten kertomaan korkeemmalle, että siellä ne on.

Paksussa lumessa oli hankala tarpoa. Onneks korkeemmalla oli sentään taskulamppu mukana. Lähemmäs päästessä se sit jo kuulikin, kun me kamalasti inistiin - ahtaasti molemmat samassa supikoirahäkissä!!

Tottakai me oltiin haistettu ne herkut, jotka sen supin pyydykseen oli laitettu. Kummatkin ehdittiin samaan aikaan niitten kalojen kimppuun ja niin se loukku sit napsahti. Oli vähän ahdasta kahdella hyvän kokosella lapinkoiralla. Eväätkin loppu aika pian. Onneks Seita ja korkeempi ihminen tuli hakemaan meidät kotiin.

lauantai 5. tammikuuta 2013

Son loppu ny

Son loppu ny, joulu tällä erää. Ne silppus sen kivan kiipeilypuunkin tommoseen kassiin ja vei pois. Vähä tylsää.

Muska yritti pitää koristeista kaksin tassuin ja anovin ilmein kiinni, mutta ei se ehtinyt pureskella kuin yhden enkelin ennenku ihmiset sai tungettua ne laatikkoon turvaan.

Ens vuonna sitten taas..

perjantai 4. tammikuuta 2013

Utu


Tommonen se oli kaks vuotta sitten..

.. ja tämmönen siitä tuli isona. Nää kuvat on Utun oman ihmisen TK:n ottamia. Aateltiin vaan laittaa Seitalle malliks, että tämmösiä oli tarkotus saada lisää, vaikkei se nyt ihan lähiviikkoina taida onnistua.   Seitan vyötärönympärys kun ei ole sen kummemmin levinnyt ja lähipäivinähän niitten ois pitänyt syntyä. Matalampi on kuulemma kaaaaaameen pettyny.

Arvonta suoritetaan sit 12. pivä. Vielä ehtii osallistua tuolla pari postausta taaksepäin.


torstai 3. tammikuuta 2013

Hyvänmakuinen lapinkoira


 Mä vissiin maistun hyvälle, kun melkis kaikki meidän kissat tykkää pestä mun naamaa. Kyllä ne Seitaa ja Ainuakin putsaa, mutta mua kaikista eniten.

Ainaskin mä tuoksun hyvälle. Niin on matalampi sanonu. Mullon vissiin päässä niitä myskirauhasia, joita suomenlapinkoirilla ja joillakin muillakin koirilla on. Se tekee meidän turkista erityisen hyväntuoksuisen, varsinkin kun meitä silitellään.
-NAM