tiistai 30. marraskuuta 2010

Siivouskoira

Tiäsittekö, että koirat on joskus oikein näppäriä siivousvälineitä. Ihan tommoset vanhat ja hitaanpuoleiset puolilapinkoiratkin.

Meidän matalampi oli just vaihtamassa kissojen ruokintapöydälle joulusempaa liinaa, kun sattu piäni vahinko ja kissanruuat levis pitkin lattiaa. Essi oli heti avuliaana asialla niin, että matalamman piti pistää ihan töpinäksi harjan ja kihvelin etsinnässä, kun ei kissanruoka oikein oo hyväksi vanhojen koirien munuaisille.

Me Seitan kans satuttiin just , harmi kyllä, oleen ulkona. Meissä onkin imutehot vielä niin kohdallaan, että mitään harjoja ja kihveleitä ei ois tarvittu.

Ostoksilla

Meidän matalampi käy ostoksilla olohuoneen sohvalla. Se näpyttelee koneelle jotain ja sit muutaman päivän kuluttua auto ajaa pihaan ja yks täti tuo meille ison paketin. Aika usein siellä on meille koirillekin jotain.

Viimeks tuli kyllä semmosia tavaroita, joista mä en pahemmin perusta. Ton kissanhiekan pitäis olla semmosta, jonka voi laittaa kompostiin. Ennenku kissat pissii sen pilalle, se tuoksuu samalta kuin Hanhikankaan metsässä. (Siellä me ollaan usein yhen meidän ihmiskaverin kanssa tekemässä polttopuita).

Meidän ihminen oli kumminkin ihan innoissaan tuosta hiekasta, kun se on kuulemma niin hyvää käyttää: ei pölyä, on kevyttä, ekologista, paakkuuntuu hyvin, eikä maksakaan ihan kauheesti. Saatais vaan kissatkin innostuun siitä. Eräät niistä kun tuppaa olemaan joskus vähän ennakkoluuloisia uusien asioiden suhteen...
Tuli meille tämmönen joulukalenterikin ja se näyttää ja tuoksuu ihan siltä, että se vois olla koirille. Se mua vaan vähä askarruttaa, että mitäs nyt, kun on yks kalenteri ja kolme koiraa. Sen verran suomenlapinkoirakin matikkaa taitaa, että osaa ennustaa, että tästä koituu vielä ongelmia..

Ongelmia mulle tuottaa myös tuo musta härpäke. Sen pitäis olla joku hirmu hyvä ja lempeä karvanrapsutin eli harja, mutta mä INHOON kaikkea harjaamista ihan vehkeestä riippumatta. Kun toi kaivetaan esille, mä syöksyn sängyn alle piiloon nopeammin kuin kynsisaksia karkuun..Seita kyllä tykkää ja Piiskukissakin. Onneks mun turkki on niin hyvä, ettei sitä tarvi paljon harjailla.

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Jalkarättejä

Tänään rupes taivaalta tuleen tommosia isoja, valkosia lumihiutaleita. Ihminen sanoi, että ne on jalkarättejä. Muskan mielestä ne oli merkillisiä. Se pyys mutkin kattoon, mutta oonhan mä tommosia nähny ja monesti maistanukkin.
Muska ei oo, kun se on sisäkissa, mutta se näytti olevan sitä mieltä, että ei oo väliksikään - varsinkin, kun ulkona paukkuu hirmupakkanen.

lauantai 27. marraskuuta 2010

Kissat silittää

Matalampi sanoi, että joulu tulee ja sovitti eilen salin pöydälle uutta liinaa. Se oli ihan ryppynen (se liina. Ei toi matalampi kauheesti vielä..) ja se piti kuulemma vielä silittää.
Piisku ja Vinski lupas auliisti hoitaa sen homman. Tommonen samettipinta tuntuu kuulemma mukavalta tassun alla.
En tiedä mitä tässä huushollissa joulupöydässä syödään. Kissankarvoja ainakin.

torstai 18. marraskuuta 2010

Petokoira

Seita on ihan hirvee peto. Tänään se löys metsälenkillä tommosen entisen bambin ja päätti syödä sen siinä heti paikalla ja ihan yksin. Mullekin se murras ku karhu, kun vaan katsoinkin sen päälle, vaikka mä en edes yrittäny maistaa. Se on vähä ahne kakkiainen.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Sumussa

Oltiin tosi hienolla retkellä tänään. Kun lähdettiin kotoa, aurinko paistoi, mutta suolla alkoi nousta sankka sumu.
Puro oli vielä keskeltä sula, vaikka lunta on jo ihan tarpeeksi talvileikkeihin.
Mentiin lujaa ja oli kivaa. Tonttuja tai peikkoja ei näkyny, mutta oli vähän semmonen fiilis, että jotain satumaisia olioita siellä sumussa liikkui. Seitakin oli selvästi varuillaan.

tiistai 9. marraskuuta 2010

Hemmoteltu prinsessa

Nyt kypsyttää. Mulle on tänään huudettu ihan aamusta alkaen. Okei, sen vessan roskiksen tyhjäyksen mä olsin tietysti voinu jättää väliin, kun se on ihan selvästi kielletty, mutta sitä en tajuu, miks matalampi vimmastu, kun otin ite leipäpussin pöydältä, vaikka se tapaa antaa mulle siitä samasta pussista palasen aina, kun tekee itselleenkin aamulla leivän.

Miks en mä siis ois saanu ottaa sitä itse? Eiks omatoimisuus oo ihan kannatettava asia? Sitäpaitsi matalampi on viime päivinä paasannu turhan paljo siitä, että mä muka alan olla ku joku hemmoteltu prinsessa. Eiks prinsessat oo just semmosia, että ne teettää kaiken muilla. Mä tykkään kyllä tehä kaikenlaista ihan ite...


lauantai 6. marraskuuta 2010

Seitan punainen pentu

Meidän Seita on vähä höpsähtäny. Sillä on vissiin vauvakuume. Se hoitaa tommosta pientä, punaista, nyreän näköistä leluhiirtä, vahtii sitä, vinkuu ja nukkuu sen vieressä.
Jotkut sanoo, että koirilta pitäis kerätä ne leikkipennut pois, kun ne tollee vinksahtaa. Jotkut koirat voi kuulemma mennä niin pahasti sekasin, että voivat vaikka purra, jos joku yrittää viedä niiden lelupennut. Mua Seita jo puraisikin sängyn alla viime yönä, kun se luuli, että mulla on sen hiiri, vaikka mä vingutin mun omaa kumikanaa. Se ei vaan pimeessä huomannu.

Maitoakin tyttökoirien hanoista voi ruveta tulemaan, vaikkei tommoset vinkulelut taida sitä osata syödä. Meidän matalampi ei oo kumminkaan vielä hennonu viedä siltä pois tuota hiirtä. Jos sen vaikka pitää harjotella, että se osaa sit hoitaa oikeita koiranlapsia, jos sille joskus semmosia siunaantuu..

Mä oon kyllä ihan normaali vielä ja ihan tyytyväinen, etten oo tollee pyörähtäny.

torstai 4. marraskuuta 2010

Piisku mököttää

Meidän Piisku mököttää ja viime yönä se keksi siihen ihan uuden, oivallisen paikan. Se avas ensin vessan oven ja sitten vielä saunan oven, kiipes lauteille, eikä suostu tulemaan pois, vaikka ihminen sulki ovenkin hetkeksi, kun siellä on niin kylmä.
Piiskua vissiin pännii, kun sitä kohdellaan toisin ku muita. Se niin tykkäis märästä ruuasta, mutta joutuu syömään vaan kuivia nappuloita, kun sen vatsa menee siitä märästä ruuasta ihan sekaisin.

Muska etsii sitä nyt joka paikasta, kun sillä on vissiin halipula ja Piisku tapaa sitä hoitaa. Iso kisu ei hoida nyt ketään. Sitä harmittaa.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Massu kipeenä

Nyt on meidän Seitalla massu kipeenä. Se meni syömään ison joutsenensulan. Joku pala juuttui vissiin kiinni ja nyt se oksentaa, eikä oo ollenkaan onnellisen olonen.
Ei se vielä kai kumminkaan ihan kuolemaks oo, kun se jaksaa vahtii omia lelujaan ja ärmästellä , kun mä meen lähelle possunkorvaa, jonka sekin aamulla sai, vaikkei pystyny sitä syömään.

Kurjaa, kun sisko on kipee. Jos ei se tosta pian parane, ihmisten pitää vissiin viedä se jonnekin kauemmas lääkäriin, kun ei täällä oo semmosta laitetta, jolla vois läpivalaista koirien massun.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Sattuu ja tapahtuu

-Ken on maassa kaunehin. No, Seita tietysti.
Nyt on kyllä parin päivän aikana sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Matalampi ei vaan oikeen oo kondiksessa kirjottamaan. Se siristelee silmiään ja väittää, että valo sattuu ja sit se juoksee aina välillä oksentaan. Me kissojen kanssa oksennetaan yleensä eteisen matolle, mutta jostain syystä toi matalampi tykkää mennä vessaan.

Eilen kävi semmonen onnettomuus, että se poikakoira, jonka kanssa mulla oli tässä taannoin se pikaromanssi, jolla oli ikävät seuraukset, jäi traktorin alle ja sai kipeetä. Se pelästyi siitä niin, että lähti hurjasti juoksemaan tietä pitkin niin pitkälle ku tassut kantoi ja aika kauas se kerkeskin. Kukaan ei tiedä minne se reppana pyrki. Kotiin vissiinkin, kun ei se edes asu täällä paikkakunnalla.

Me Seitan ja korkeemman ihmisen kans lähdettiin etsintäpartioon mukaan ja kyllä se onneks lopulta löytyi ja saatiin lääkäriin. Se oli loukannut lonkkansa ja tasssun kannuskin oli revennyt. Onneks se on nuori ja vahva koirapoika, niin se voi siitä vielä hyvin parantuakin.

Tästä kannattaa nyt varmaan ottaa opikseen se, ettei koirien oo viisasta lähtee ollenkaan yksin tielle juoksentelemaan, mutta eihän sitä meinaa aina muistaa. Ei toi Seitakaan, joka meinaa kiskoa meidän matalamman ihmisen aina nurin, kun se näkee jalkakäytävällä yhen kääpiökoiran, jolla on vaaleenpunanen takki päällä. Voitteks kuvitella mitään niin kornia? Seita ei ainakaan voi ja se on sen aika epäystävällisesti muutamaan kertaan sille pikkukoiralle sanonukki. Mun huonotapainen pikkusisko..