Ostoksilla

Meidän matalampi käy ostoksilla olohuoneen sohvalla. Se näpyttelee koneelle jotain ja sit muutaman päivän kuluttua auto ajaa pihaan ja yks täti tuo meille ison paketin. Aika usein siellä on meille koirillekin jotain.

Viimeks tuli kyllä semmosia tavaroita, joista mä en pahemmin perusta. Ton kissanhiekan pitäis olla semmosta, jonka voi laittaa kompostiin. Ennenku kissat pissii sen pilalle, se tuoksuu samalta kuin Hanhikankaan metsässä. (Siellä me ollaan usein yhen meidän ihmiskaverin kanssa tekemässä polttopuita).

Meidän ihminen oli kumminkin ihan innoissaan tuosta hiekasta, kun se on kuulemma niin hyvää käyttää: ei pölyä, on kevyttä, ekologista, paakkuuntuu hyvin, eikä maksakaan ihan kauheesti. Saatais vaan kissatkin innostuun siitä. Eräät niistä kun tuppaa olemaan joskus vähän ennakkoluuloisia uusien asioiden suhteen...

Tuli meille tämmönen joulukalenterikin ja se näyttää ja tuoksuu ihan siltä, että se vois olla koirille. Se mua vaan vähä askarruttaa, että mitäs nyt, kun on yks kalenteri ja kolme koiraa. Sen verran suomenlapinkoirakin matikkaa taitaa, että osaa ennustaa, että tästä koituu vielä ongelmia..

Ongelmia mulle tuottaa myös tuo musta härpäke. Sen pitäis olla joku hirmu hyvä ja lempeä karvanrapsutin eli harja, mutta mä INHOON kaikkea harjaamista ihan vehkeestä riippumatta. Kun toi kaivetaan esille, mä syöksyn sängyn alle piiloon nopeammin kuin kynsisaksia karkuun..Seita kyllä tykkää ja Piiskukissakin. Onneks mun turkki on niin hyvä, ettei sitä tarvi paljon harjailla.