torstai 26. joulukuuta 2013

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

tiistai 7. toukokuuta 2013

Kaikki hyvin

 Meillä Ainun ja Seitan kanssa on kaikki hyvin. Mun kadonneen vyötärön metsästys etenee reippaasti, enkä oo saanu yhtään epilepsialta näyttävää kohtausta niiden alkuvuodesta ilmaantuneiden jälkeen.

Matalammalla ihmisellä ei sen sijaan ole kaikki hyvin. Siitä johtuu tää blogihiljaisuus ja mahdollisesti ne mun epilepsiakohtaukset myös.

Meidän koti on nimittäin ihan semmosen kännykkämaston vieressä. Mä sain ne kohtaukset pian sen jälkeen, kun sitä mastoa vahvistettiin ja nyt on matalampi tullu sähkölle ja kännykkäaalloille niin allergiseks, että se ei voi olla muutamaa minuuttia kauempaa edes meidän pihalla tai tietokoneen lähellä.
Kevät on kivaa aikaa. Saadaan olla paljon pihalla ja joka paikassa tapahtuu jotain jännää.Kura olkkarin matossa ei kuulemma oo kivaa, eikä kissojen ja koirien karvanlähtö, mut ei se kyllä meitä haittaa.

Oikeen aurinkoista ja mukavan vauhdikasta kevättä teillekin! Me kuulemma etsitään nyt uutta kotia jostain, missä ei oo kännykkäpömpeleitä vieressä niin, että seuraava postaus tulee sit varmaan uudesta osoitteesta.

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Onnenpäivä ja melujäätä

 Tänään oli Ainulla ja mulla onnenpäivä. Seitalla ei niinkään..

Kävi nimittäin silleen, että meidän aamulenkki järven jäällä loppui lyhyeen, kun Seita päätti, ettei se suostu kävelemään semmosella jäällä, jota pakkanen paukuttaa ja rätisyttää. Se juoksi rantaan ja ilmotti, ettei se tahdo hukkua, eikä suostu tulemaan melujäälle. Ei meidän muiden sit muu auttanu kuin palata takas autolle kans.
 Vähä meitä kotiin palatessa harmitti, mutta ei sit enää, kun Iran ja Eetun ihmiset haki Ainun ja mut uudestaan jäälle leikkimään. Mun mielestä onnenpäivä on just semmonen, kun pääsee monta kertaa samana päivänä lenkille.


keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Pyryssä

Meidät  yllätti tänään järvellä niin hirmunen tuisku ja pyry, että meinas tuuli viedä koko lauman. Onneks meillon turkki lujasti kiinni päällä (paitsi Seitalla, jollon just kaamee karvanlähtö). Tuuli ois muuten vieny senkin.

Kotiin ku tultiin, matalampi halas meitä ihan liikaa ja tiristeli itkua. Soli kuulemma just kattonu jonkun ohjelman pentutehtailusta.  Ainulla on just valeraskaus, mutta sekin saa tyytyä hoitamaan pehmoleluja. Näin pahaan maailmaan meillä ei kuulemma tehtailla enää yhtään koirulapsia lisää.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

lauantai 23. helmikuuta 2013

Kissanhännänvetoa

 Järven päällä on vielä toi kiva kansi. Korkeemman kanssa ollaan päästy juoksenteleen sen päällä (korkeempi on kyllä suksitellu) joka päivä. Nyt siihen hupiin tulee viikon paussi, kun korkeempi kuulemma lähtee viikoks työreissulle. Mä kyllä vielä vähän toivon, että pääsisin mukaan, mutta ei oo toistaseks luvattu..

Ihmiset, ja mä ittekkin, ollaan onnellisia, kun en mä oo saanu yhtään uutta kohtausta tässä kuussa. Dieettikin etenee hitaasti, mutta varmasti, koska kellarissa odottelee vielä yks säkki sitä pahaa kuninkaallisen kaniinin sapuskaa..
Mä oon kyllä haistanu, että sillä aikaa, kun me käydään maailmalla, Muska leikkii meidän tavaroilla. Eilen se ei kumminkaan meinannu antaa enää ollenkaan takas tota meidän luuta.  Ainu vinku ja puhisi sille, mutta katti vaan tuijotti happamana, kunnes oli ottanu kiusanteosta kaiken ilon irti...No, eihän se meistäkään tietenkään enää hauska kapine ollu sitten, kun sitä ei enää kissakaan halunnu..

On hauskaa, kun tästä talosta löytyy aina kaveri pieneen kissanhännänvetoon, jos semmonen sattuu huvittaan.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Parempaa ruokaa, kiitos!

Nyt mua vähä masentaa - muukin ku epilepsia ja laihdutuskuuri. Meillon nimittäin kupissa nykyään aina pahaa ruokaa. Mä HALUUN jotain parempaa. Muuten en enää ikinä syö omasta kupista mitään, vaan kiipeen pöydälle ja syön kissojen ruokaa.

Pentuina saatiin Seitan kanssa usein itse keitettyy puuroo. Viime vuosina toi henkilökunta on törkeesti laiskistunu ja ruvennu syöttään meille Royal Caninin nappuloita. On jouduttu pupeltaan Medium adultii, sensibleä ja nyt sit vielä kaiken kurjuuden huipentumana sterilised-versiota, joka on jotain ällöö laihismuonaa koirille, joilta on vauvantekovehkeet viety.

Nyt matalampi on onneks ruvennu epäileen, että toi mun silmänympärystän punotus sekä Seitan että mun ihon kutina saattaa johtuu just tosta ruuasta, eikä esimerkiks Dentastickseistä, joita se joskus on kans epäilly syyksi.

Se on tähän asti kuulemma ajatellu, että täytyyhän "kuninkaallisen kaniinin" olla hyvää ruakaa, ensinnäkin, koska se on niin kallista. Toiseks siitä syystä, että sitä myydään eläinlääkäriasemilla ja kolmanneks siks, kun se on ainoo merkki, josta meidän kissat on ihastuksissaan.

Nyt on vaan isona pulmana se, mikä olis sit joku toinen nappulamerkki, jota me voitas kokeilla. Mun miälestä sen pitäis olla ennen muuta HYVÄÄ, mutta matalampi meinaa, että sen pitäis olla myös laadukasta ja saatavilla nettikaupasta, koska ei me täältä mettänperältä mihinkään koiranruokakauppoihin päästä. Mitä teillä syödään? Osaisitteks suositella jotain?

Laihiksella

No, joo, munhan siis pitäis olla laihiksella. Se tarkottaa sitä, että kotioloissa kattaus on entisestään huonontunu. Matalampikin on ruvennu nipottaan. Korkeemmalta ei mun suuhun oo lipsahtanu paljo mitään ennenkään.

Retkellä tarttee kumminkin koittaa, josko noi meidän ihmiskaverit heltyisi. Jos pelkkä tuijottaminen ei riitä, hivuttautumiskonstikin on aika hyvä. Ajatuksen voimalla siirtämisharjotukset on vielä vähän vaiheessa.

Yleensä tossa kohtaa tulee jo korkeemmalta noottia, mut nyt se keskittyi kuvaamiseen.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Epilepsia

Meillä ei oo nyt oikeen kivaa. Harmia on muustakin kuin noista tassukarvoihin kertyvistä lumipaakuista..
Tapaninpäivän aamuna mulle tuli yhtäkkiä kamalan huono olo. Matalampi kuuli, kun mä vinguin olkkarissa ja tuli äkkiä kattoon. Mun suusta tuli vaahtoo ja mä olin hetken ihan kanttuvei. Ihmiset säikähti hirveesti. Ne päätti kumminkin oottaa ja kattoo oliks se vaan yhden kerran juttu - varsinkin, kun joulunpyhinä on aika vaikee päästä tohtoriin.

Kuukauden kuluttua tuli toinen samanmoinen kohtaus. Sit ne kärräs mut eläinklinikalle. Siellä musta valutettiin verta pulloon, kopeloitiin  joka paikasta ja haukuttiin liian paksuksi. (Höh. Mun mielestä se on kyllä niitten oma vika. Rupesin lihomaan heti, kun ne siellä samassa paikassa vei multa vauvantekovehkeet).

Kun mitään muuta syytä ei löydetty, ne sanoi, että mulla on epilepsia. En oikeen tiedä mikä se semmonen on, mutta ihmiset tuli siitä hirveen surullisiks ja järkyttyneiks, joten ei kai se mitään hyvää voi olla..

Nyt me vaan kauheesti toivotaan, ettei se sama tauti tuu mun pennuille, eikä Seita tieteskään voi Unnin kanssa hankkia palleroita,  kun Unni kerran on mun poikanen..

Tämmöstä me ei kyllä osattu arvata siinä vaiheessa, kun mun pentuja suunniteltiin. Elämä on joskus aika paakkuista ja surullista..

perjantai 1. helmikuuta 2013

Mä piänenä

Kun ei niitä Seitanpoikasia nyt vielä tullukaan, matalammalla on vissiin vähä pentukuume. Se kävi sit kurkkaamassa yhen meidän ihmiskaverin blogiinkin, missä on semmosia kuvia musta ja Seitasta pentuna, joita ei oo täällä. Toi iso kissa, jota mä siellä pyydystän, on meidän Piisku. Siellä entisessä kotona (missä me kaikki asuttiin) se sai vielä ulkoilla (tarkasti valvottuna. Mä siis hoidan noissa kuvissa sitä valvontahommaa..). Täällä ei kisuja ulos päästetä, kun tie on ihan vieressä..

Ihanan viileetä

On ollu kauniita, aurinkoisia pakkaspäiviä.Valo lisääntyy kaiken aikaa ja lunta on just sopivasti kaikenlaisiiin kaivauksiin..(myyrän metsästys tossa taitaa olla meneillään, mut myyrä sattui vissiin just olemaan kyläreissulla).
Ainun aikuistumiskausi jatkuu. Sehän täyttää nyt maaliskuussa 2v ja viimeinkin se on tajunnu olevansa iso koira. Se kulkee lenkillä omia polkujaan ja soittaa joskus Seitalle ja mulle suutaan. On se kumminkin niin pehmosen luontoinen, että Seita pistää sen ojennukseen alta aikayksikön, jos se tosissaan rupee isottelemaan.
Me ollaan pidetty hauskaa metsässä ja järven jäällä. Lumesta tarttee nyt ottaa ilo irti, sillä matalampi on ruvennu rapistelemaan siemenpussejaan ja lappamaan multaa ruukkuihin, niin että kai tää riemu pian muuttuu räpäskäks, sitten rapaseks ja lopulta kesähelteiksi. Sitten on lapinkoiralle taas paras paikka meidän huushollissa kellarissa. Siellä on ihanan viileetä.



lauantai 26. tammikuuta 2013

Suksittelua

Tänään mentiin erimoiselle retkelle ku tavallisesti. Korkeempi ja sen kaveri kiskas jalkaan jotkut laudanpätkät (suksiksi kai niitä sanottiin. En meinaa muistaa, kun en ollu ennen korkeemman jalassa semmosia nähny). Sitten mentiin umpihangessa suon yli ja metsään.

Ladulla kannattaa kulkee tollee peräkanaa niin säästyy energiaa. Paitsi Ainun ei tartte, kun sillon energiaa ihan yllin kyllin. Se kulki taas ihan omia polkujaan, kun sillon vissiin joku itsenäistymisvaihe ja niin pitkät kintut, ettei lumi haittaa sitä juur ollenkaan.

Oli kyllä kivaa. Pelastettiin yksi autolla hankeen juuttunu ihminenkin...tai korkeempi ja sen kaveri pelasti. Me kauheesti vaan kannustettiin.

                             

lauantai 19. tammikuuta 2013

10 sekuntia Itsehillintää

 Matalammalla oli vissiin huvista puutetta tai sit se vaan oli ilkeellä tuulella, kun se laitto pöydälle tommosia palloja ja sanoi Muskalle, ettei niitä saa ottaa. Miten niin ei muka saa ottaa!!?? Vähä niinku laittais rommipalloja sen oman nokan eteen ja sanois, ettei saa ottaa..
Muska kyllä yritti parhaansa. Joskus auttaa, kun kattelee toiseen suuntaan. .. Nyt se auttoi jotakuinkin 10 sekkaa..

 Lopulta herää kumminkin aina se perimmäinen kysymys MIKSI, miks pitäis totella, kun vois olla tottelemattakin ja pitää hauskaa..

 
 Kovin pitkäks aikaa Muska ei  jääny filosofeeraamaan, vaan ryhtyi tuumasta toiseen. Pallon se vippas  lattialle ja siihen loppui matalamman kuvaussessio, kun tuli kiire pelastamaan noi koristukset.



lauantai 12. tammikuuta 2013

Arvonta suoritettu

(Tällä kertaa puhuu Millan, ei Usma ;) :

Arvontaa julistaessani taisin söheltää päivämäärän, kun puhuin 12. päivästä ja sunnuntaista. Sunnuntai on tietenkin 13. päivä. No, tänään voittaja kuitenkin arvottiin, kun ei Seitalle pentuja tällä kertaa ilmaantunut (harmittaa kovasti). Onnettaria  sen sijaan ilmaantui tungokseksi asti.

Tavallisesti arpomassa on ollut Muska. Kun olen piilottanut kulhon pohjalle pari herkkuraksua, se on kauhaissut tassullaan välittömästi itselleen namin ja samalla muutaman lappusen. Lappuja on tosiaan tupannut tulemaan epälukuinen määrä, yleensä enemmän kuin on ollut tarkoitus. 

Johtuneeko Muskan ja Mimmin tassujen kokoerosta vai mistä (Muskallahan on kuusi varvasta ja tosi isot tassut, Mimmillä puolestaan pikkiriikkiset ja sirot käpälät), mutta lappuja nousi yksi ainoa, vaikka kaikki kolme antaumuksella kulhoa kaivelivat.

Olin valmistautunut jakamaan useamman palkinnon, mutta ehkä järjestämme sitten uuden arvonnan, jos Unni ja ihmisensä suostuvat vielä uuteen pentujenhankintayritykseen myöhemmin keväällä, kun Seitalle tulee uusi juoksu.
 Voittajalapussa luki nyt ANNA. Siis onnea voittajalle ja kiitos kaikille osallistujille mukanaolosta. Ole kiltti Anna ja kerro vaikka sähköpostitse (millan.backwoods@gmail.com) haluatko voittopaketin kissalle, koiralle vai ihmiselle ja samalla postiosoitteesi, niin pistän paketin tulemaan.

perjantai 11. tammikuuta 2013

Ihanaa olla koira!



Tänään oli vaihteeksi ihanaa olla koira. Kolmeen päivään ei oo niin kivaa ollukaan, kun  korkeempi oli taas jossain reissussa ilman meitä. Tänään päästiin järvelle riehuun ja kyllä me mentiinkin sit lujaa! Oli meinaan päässy vähän riehuenergiaa patoutuun.

Hammasmiekkailu on aina hauskaa..

Ja kaivauksia kannattaa tehdä, vaikkei Kiinaan asti pääsiskään. Koskaan ei tiedä, mitä löytyy.

Keppileikit on Ainun suosikkeja..Se jaksaa kieppuu vielä sittenkin, kun meitä Seitan kanssa jo väsyttää..


-Ooksä ihan sippi jo? Onks kaikki kummiskin hyvin?
-Juu on. Joskus on vaan hyvä pysähtyä ihan rauhassa ihailemaan kaikkea.


tiistai 8. tammikuuta 2013

Supiturkki

Nyt kyllä meinas Ainusta ja musta tulla supiturkki. Nolottaa vähän kertookin, mutta näin se juttu meni: oltiin eilen lenkillä niin, että oli jo sysipimeetä, kun lähdettiin kotia kohti. 

Aika usein me näin talvella mennään tommosta rauhallista metsätietä semmoselle peltoaukealle, jossa meillä on lupa juoksennella. Nyt kävi kummiskin niin, että takasintulomatkalla me Ainun kans jouduttiin hetkeksi ..hmm..hukkaan. (. Onneks ei sentään susihukkaan.Joku vois tietysti sanoo, että me vähän niinku karattiin, mutta korkeempi on hienotunteinen ihminen, eikä puhunu semmosesta mitään).

Kun lähtee kolmen koiran kanssa, niin kotiin ei parane palata vaan yhden kanssa - ainakaan tässä huushollissa ja niin korkeempi sit kauheesti etti meitä, eikä mistään meinannu löytyä. Seita auttoi. Se kävi edeltä kattomas yhden paikan ja palas sitten kertomaan korkeemmalle, että siellä ne on.

Paksussa lumessa oli hankala tarpoa. Onneks korkeemmalla oli sentään taskulamppu mukana. Lähemmäs päästessä se sit jo kuulikin, kun me kamalasti inistiin - ahtaasti molemmat samassa supikoirahäkissä!!

Tottakai me oltiin haistettu ne herkut, jotka sen supin pyydykseen oli laitettu. Kummatkin ehdittiin samaan aikaan niitten kalojen kimppuun ja niin se loukku sit napsahti. Oli vähän ahdasta kahdella hyvän kokosella lapinkoiralla. Eväätkin loppu aika pian. Onneks Seita ja korkeempi ihminen tuli hakemaan meidät kotiin.

lauantai 5. tammikuuta 2013

Son loppu ny

Son loppu ny, joulu tällä erää. Ne silppus sen kivan kiipeilypuunkin tommoseen kassiin ja vei pois. Vähä tylsää.

Muska yritti pitää koristeista kaksin tassuin ja anovin ilmein kiinni, mutta ei se ehtinyt pureskella kuin yhden enkelin ennenku ihmiset sai tungettua ne laatikkoon turvaan.

Ens vuonna sitten taas..

perjantai 4. tammikuuta 2013

Utu


Tommonen se oli kaks vuotta sitten..

.. ja tämmönen siitä tuli isona. Nää kuvat on Utun oman ihmisen TK:n ottamia. Aateltiin vaan laittaa Seitalle malliks, että tämmösiä oli tarkotus saada lisää, vaikkei se nyt ihan lähiviikkoina taida onnistua.   Seitan vyötärönympärys kun ei ole sen kummemmin levinnyt ja lähipäivinähän niitten ois pitänyt syntyä. Matalampi on kuulemma kaaaaaameen pettyny.

Arvonta suoritetaan sit 12. pivä. Vielä ehtii osallistua tuolla pari postausta taaksepäin.