lauantai 31. heinäkuuta 2010

Seita misseilemässä

Tänään Seita oli missikisoissa Alajärvellä. Se oli sille aika jännä juttu, kun ne oli vasta sen toiset kilpailut. Me ei oo koskaan semmosta harjoteltu, eikä sillä ollu nyt muakaan henkisenä tukena. Hyvin se kumminkin homman selvitti. EH, eli erittäin hyvä tuli arvosteluksi ja nuorten luokassa toinen sija.
Isot koirat oli sen mielestä vähän pelottavia, mutta ihmisistähän se kyllä tykkää.
Se tuomarin sanelema arvostelu ei mitään kovin kummallista sisältäny: "Kermanvärinen, keskikokoinen, mittasuhteiltaan oikea narttu, jolla kevytpiirteinen, pitkänomainen pää, hieman kookkaat korvat, hyvä runko ja raajat, keskentekoinen turkki, hyvä häntä. Normaali liike ja luonne.", saneli Teuvo Kangas.

Sen se kyllä unohti siihen kirjottaa, että Seita on hirmu ihana, suloinen ja meille kaikille kauheen rakas.
HEI, NÄYTTÄÄKS MUN PEPPU TÄLLEE ISOLTA?

Ei sentään sanonu terhakaksi tämä tuomari, niinku edellinen. Se saattoi tietysti johtua siitä, että tapansa mukaan Seita pisti kaiken hälinän keskelle maate keskelle sitä isoa näyttelykenttää. Siinä asennossa se vietti melkein puolet näyttelypäivästä. Mitäs sitä turhaan hötkyilemään. Tassuja kannattaa säästää silloon, kun voi.

Punaisen ja sinisen nauhan kanssa ne sieltä kotiin siis tuli ja kyllä nää taisi nyt olla Seitan viimeiset näyttelyt. Meillä on nyt kummallakin plakkarissa kaks EH:tä, eikä meistä mitään muotovalioita oo ikinä aiottukaan. Ei semmosia oo nuo meidän ihmisetkään, vaikka ihmeen hyvin toi korkeempi siellä kehässä tänään selvis, vaikkei se ymmärrä koko näyttelytouhusta mitään.

torstai 29. heinäkuuta 2010

Ikinä en syö lauantaimakkaraa

Ikinä enää en syö lauantaimakkaraa. Yök. Tänään tuli molempien ihmisten kanssa semmonen tahtojen taistelu, ettei oo ikinä vielä ollu. Ne änkes jonkun pahanmakuisen pillerin Seitan ja mun makkaranpalaan, jota me tietysti pahaa aavistamatta haukattiin.

Kyllä Seitakin hoksas, että nyt ei oo mausteet ihan kohdallaan, mutta se kumminkin nielas, kun matalampi käski. Mä sylkäsin sen pillerin kaaressa menemään ja, kun se yritti pakottaa, mä juoksin kellariin piiloon. Se haki mut pois ja yllättävän sitkeesti yritti tukehduttaa mut sillä aineella, mut mä pistin hanttiin. Harkitsin jo murraamista tai puremistakin, mutta en mä ny sentään..Lopulta matalampi oli yltä päältä siinä matolääkkeessä ja mä mökötin sängyn alla.

Se sano sit sillai pahaenteisesti, että ootas, ku korkeempi tulee kotiin ja ootinhan mä. Ajattelin että kerron heti sille, kuinka mua on täällä rääkätty, mutta se olikin matalamman kanssa samassa juonessa. Ei auttanu pyristely, eikä hampaiden yhteen puristelu, kun se tukki sen liettyneen mötikän mun suuhun ja piti kuonosta kiinni niin kauan, että mä nielasin.

Kyllä on koiran elämä joskus kovaa.

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Minka ja Tosca

Eilen meidän ihmiset unohti kokonaan käytöstavat ja lähti ilman meitä ajelulle jonnekin. Takas ne tuli tuoksuen noilta kissoilta, joita me tavataan aina ajaa puuhun ton matalamman siskon luona.
Toi mustavalkonen, suurikitainen, pantteri on Minka. Se kuulemma asui ton ihmisensä kanssa näitten meidän ihmisten kanssa silloon, kun se oli pikkupentu. Me ei sitä kyllä muisteta, kun ei meitä ollu silloon vielä olemassakaan.
Toi kuusivarpainen jellona on sit Tosca, meidän Muskan velipoika. Sekin asui meillä vähän aikaa enneku pääsi omaan kotiin ton Minkan kaveriksi. Se me voitais kyllä muistaa, jos ei meillä olis just silloon ollu niin paljon omia juttuja ja jos me oltais saatu maistaa sitä, mutta kun matalampi varmaankin kielsi. Yleensä se ei anna purra tai ees imeskellä lapasen kokoisia kissoja..
Tasan ei käy onnenlahjat kissoillakaan. Siinä missä Muska on pikkuinen, mutta hurjan rohkea ja topakka kissatyttö, toi Tosca on mahdottoman säikky otus. Siksi sitä onkin niin kiva kiusata ja jahdata puuhun.
Saas nähdä leppyykö se meidän ihmisille ikinä, kun se muistaa, että ne on just niitä, joitten kanssa me tavataan tulla sitä hätyyttelemään. Aika epäluulosesti se tossa kuvassakin näyttää niitä tuijottavan.

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Sulhasmiäs

Se on nyt sillä lailla, että Seita saa mennä missikisoihin viikonloppuna ihan ilman mua. Mullon tärkeämpää puuhaa, kun mullon treffit. Tossa on kuva siitä mun sulhasmiähestä, jota meinaan mennä kattoon viikonloppuna. Saas ny sitte nähdä tykätäänkö toisistamme. Matalampi on kyllä luvannu, että ei tupata, jos ei tykätä, eikä mun oo mikään pakko äitikoiraks ruveta, vaikka pennut olis kyllä sen miälestä kivoja.

Mä oon tavannu ton poikakoiran jo viime kesänä yhen kerran. Meillä synkkas heti ja se vaikutti oikeen symppikseltä. Sen kutsumanimi on Sakke, mutta se hianompi nimi Finnmira's Adonis ja se on saanu jo aika monta kaunista pentuetta, kun se on jo aika iäkäs koiraherra. Se asuu siellä samassa paikassa, missä muakin hoidettiin pikkupentuna, eli Mopedimuorin kennelissä, mutta sen toinen omistaja on Ikimuiston kennelin Jankerin Kaisa, eli tuttuja ollaan kaikin, vaikken mä niin vanhoja juttuja hyvin muistakaan.

Meidän ihmisille on kuulemma kaikkein tärkeintä, että mun sulhasmiäs on terve ja hyväluontonen ja semmonen toi Sakke ilman muuta on. Katotaan ny kuinka tässä käy..

lauantai 24. heinäkuuta 2010

Korvien tuuletusta

Kun ajetaan autolla sopivaa vauhtia, Seita tykkää tuulettaa korviaan ja nuuhkia ikkunasta, miltä maailmalla haisee. Tänään kävi kumminkin vähä surkeesti kun sen pää juuttui hetkeksi tuohon ikkunanrakoon ja se säikähti kovasti. Tais se saada kipeetäkin, mutta pahinta oli kumminkin pelästys. Me kaikki muutkin pelästyttiin ja yritettiin lohduttaa sitä, kun se oli niin surkeena pitkään sen tapauksen jälkeen. Kyllä se sit tokeni, mutta ihmiset ei enää avannu sille ikkunaa niin paljo, että muuta kuin kuonon kärki olis mahtunu ulkoileen.

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Ei olla hillopurkkeja


Ei me olla hillopurkkeja, ei mörköjä, eikä vampyyreitakaan vaikka on vietetty viime aikoina paljon aikaa kellarissa. On vaan ollu niin kuuma, että ihmiset on aukassu meille karvatassuille kellarin oven, että päästään välillä vilvotteleen. Siellä me sit nukutaan hyllyjen alla joskus tuntikausia ja kömmitään kutsuttaessa ihmisten ilmoille ihanan viileetä ilmaa turkissa.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Reissupäivä

Eilen meiltä kului melkeen koko päivä autossa ja kyläpaikoissa. Ensteks käytiin siellä, missä Viivikoira ennen asui. Siellä oli nyt tyhjää, kun se on menny koirien taivaaseen. Onneks ne ihmiset hemmotteli meitä niinku ennenkin. Jäätiin sinne hoitoon pariks tunniks, kun omat ihmiset lähti asioille ja sinä aikana saatiin kaikenmoisia herkkuja, joista ei kerrota omille ihmisille mitään..
Kun tultiin kotiin, Seita ja matalampi ihminen oli jo ihan väsyneitä, mut me lähdettiin korkeemman ihmisen kanssa toiseen kyläpaikkaan. Siellä mä leikin ton Ressukoiran kanssa. Se on tosi iso ja kiva koirapoika. Ihmiset aina vaan pelkää, että se satuttaa mua, kun leikitään niin raisusti, mutta ei se ainakaan tahallaan ja mä oon niin ketterä, että kerkeen kyllä karkuun, jos tahdon. Oli kiva päivä eilen.

perjantai 16. heinäkuuta 2010

Kuin kissat ja koirat

Onni on joskus pehmoinen, lämpöinen nukkumakaveri. Lajista ja rodusta riippumatta..

torstai 15. heinäkuuta 2010

Festarikoirana

Eilen mä pääsin ihmisten mukaan musiikkifestareille. Oli siellä muitakin koiria. Mä leikinkin ainaskin kolmen kanssa.

Enimmäkseen se musiikki oli ihan kivaa ja me oltiin aina vähän kauempana sieltä, missä soitettiin, ettei mun ottais korviin. Viulut vielä menettelee, mutta säkkipillistä en kyllä tykkää.

Mua kävi rapsuttaas ainaski miljuuna ihmistä ja mun omia ihmisiä nauratti, kun ne yritti arvailla, mitä rotua mä oon. Villakoiraks ei sentään kukaan luullu, vaikka sanoivatkin, että mä oon pehmee.

Pehmoleluna oleminen ja vieraiden ihmisten kanssa seurusteleminen on vaan yllättävän rankkaa. Välillä piti ottaa torkut puun alla.


keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Hotdoggeja ja jyrinää




Tänään päivällä me oltiin aivan hotdoggeja. Ensin lötkötettiin siellä uudessa häkissä, jonka korkeempi meille tonne pihalle pykäs, mutta kun aurinko siirtyi kurkkimaan sinne, tultiin sisälle paistumaan. Ei tossa helteessä kukaan jaksanu meidän kanssa edes lenkille.


Vasta yöllä päästiin järvelle ja sitten alkoi jyristä. Seitaa vähä hirvitti, mut kun se huomas, ettei me kauheesti korkeemman kanssa hötkyilty, ei sekään sitten viittiny.


maanantai 12. heinäkuuta 2010

Rötköpörriäinen

Sanotaan, että kissat tykkää lämpimästä, mutta kyllä tää helle näyttää olevan vähä liikaa meidän kisuillekin.
Varsinkin noi pitkäkarvaiset on selvästi ihan purjeissa. Sitä mä vaan ihmettelen, miks pitää ruveta kasvattaan pitkää talvikarvaa tähän aikaan vuodesta. Toi Muska, joka tossa kuvassa rötköttää oli pitkään ihan lyhytkarvakissa, mutta on taas ruvennu pörhistyyn ku lamppuharja.

Hitsi vieköön!

Vaikka meillä on ton korkeemman ihmisen kanssa samalla tavoin valikoivat korvat, niin hajujen suhteen meillä ei tosiaankaan oo yhteinen maku. Tänään saaressa mä löysin jonkun muhevan läjän ja kävin vähän piehtaroimassa siinä. Kun tulin esitteleen mun uutta parfyymia, jouduin suorinta tietä järveen perusteelliselle pesulle.
Kahlailu ja uiminenkin on ihan kivaa, kunhan veteen saa mennä vapaaehtoisesti, mutta voi hitsi, että mua riehutti ja otti pannuun, kun pestiin väkisin.

Mä juoksin niin, että hiekka pöllys ja pyörin ku linkousohjelmassa, kunnes en enää jaksanu ja heittäydyin rannalle ihan littanaks. Seita yritti olla empaattinen, vaikkei se siltä kovin vaivattomasti onnistukaan.
No, oli meillä ihan hauska veneretki kummiskin. On kivaa päästä välillä veden päälle viilentymään, kun on näin kuuma.

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Kissapaimen

Siis meillähän ei ketään otuksia kouluteta lainkaan. Nää taitaa olla liian laiskoja semmoseen. Korkeempaa toi matalampi vähä yrittää, mut eipä onnistu siinäkään. Mun kohdalla se ei kumminkaan haittaa, kun mä oon luonnostaan niin fiksu ja filmaattinen. Viime päivinä oon taas saanu osottaa, millaiset taidot mulla ihan luonnostaan on.

Eilenkin esimerkiks, kun matalampi pyysi, et korkeempi vahtis ikkunaa, ettei siitä karkais kissoja sillä aikaa kun se kävi jossain, korkeempi ei tieteskään kuunnellu (meillä on sen kanssa vähän samanmoiset korvat: niillä kuulee vaan kivoja asioita). Niitä kissoja pääs sit karkuun sysimustaan yöhön peräti kolme ennenku matalampi palas ja hoksas sen apposen avoimen ikkunan.

Hätä ei ollu alkuunkaan sen näkönen, kun talossa on oivallinen kissapaimenkoira. Korkeempi otti mut fleksissä pihalle ja käski etsiä kissat. Muska löyty ensin, sitten Villiminttu. Mimmiä etsimään ilmaantui sitten matalampikin, kun se on vähä vaikeemmin löytyvää sorttia. Kun me bongattiin se, ihmiset käski ottaa sen kiinni ja niin mä sitten pyydystin ja pidin sen paikoillaan niin kauan, että matalampi sai sen syliin.

Tänään kävi sit päivänvalolla ihan samoin: Mimmi karkas, mut matalampi pisti mut asialle ja mä otin sen kiinni ja linttasin maata vasten, kunnes ihminen kerkes hakee sen. Emmä sille tieteskään kipeetä tee, enkä pure, kun se kerran on mun kaverikissa, mut kyllä mä sen ihan mielelläni pyydystän ja torunkin vähän, kun se on niin vallaton.

Villiminttu on tänään kattellu mua vähän pahalla silmällä, eikä oo kertaakaan pessy mun naamaakaan, mutta eiköhän se tosta pian lepy. Kissapaimenkoiran täytyy tehdä se, mikä sen hommaan kuuluu..

torstai 8. heinäkuuta 2010

Vahtivuoro

-Seita, voisiksä pitää nyt vähän vahtia, kun noi siivekkäät meinaa syödä kaikki vihannekset meidän kasvimaasta.
-Ai mää vai? Ai, nää ötökät vai?
-Hehee, menitpäs halpaan.
-Juu, ei oo räkäteillä, harakoilla, eikä muilla nokkaeläimillä asiaa tontille mun vahtivuorolla. Noitten naapureitten kissojen kanssa suostun ehkä kulkuoikeuksista neuvottelemaan, jos ne lupaa olla koskematta meidän kurpitsoihin. Vuh.

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Viileetä, kiitos

Nyt ei oo kyllä mikään lapinkoiranilma. On meinaan aika hirmuinen hiki. Mun puolesta sais tulla jo vähä viileempää. Olkkarissa noi takaneduslaatat on paras paikka, kun ei ne koskaan tuu oikeen lämpimiks. Ulkona mä teen sit kuopan tai ryömin ruusupuskan alle varjoon.

Meidän matalampi ihminenkin odottaa syksyä ja höpisee jostain pennuista. Yks yö se kirjotteli paperille pitkän rivin uulla alkavia koirannimiä, kun se aikoo kuulemma antaa pennuille nimet, jotka alkaa samalla kirjaimella kuin niiden äidilläkin. Kukahan Ulla meillä meinaa pentuja syksyllä hankkii. Ei meillä mun mielestä oo tällä hetkellä ketään muuta ku mä, jonka nimi alkaa uulla..

Tajuukohan se edes ettei niitä pentuja noin vaan hankita. Voi olla, ettei semmosia edes tuu, vaikka tilattais, eikä vielä oo edes tilattu..

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Noita-akan kissa

Meidän matalampi ihminen väittää, että Mimmi on ihan mahdoton ja, että se sopis olemaan jonkun noita-akan kissa.
Mimmi on aina ollu kova karkailemaan ja nyt sitä ei pitele enää mikään, kun se on keksiny miten eteisen ovi avataan. Se vaan hyppää korkeelle ja painaa kahvan alas. Sitten se tuuppaa tassulla oven auki ja piiloutuu tuulikaappiin kenkien taa odottelemaan seuraavaa ovenavaajaa, jonka jalkojen välistä se livahtaa pihalle
Sisäkissalle se vaan on pahempi paikka, kun ei se oo tottunu varomaan autoja, vieraita koiria tai naapurin reviiriään puolustavia kollikissoja.

Ylipäätäänkin Mimmillä on kova hinku kaikkialle, mistä sitä yritetään pidellä poissa. Tänään se livahti rakennustarvikekomeroon, ylimmälle hyllylle, mistä matalampi ei millään ylettyny hakemaan sitä. Siellä se sitten tyynesti köllötteli ja laiskasti venytellen kuunteli kun matalampi marmatti ja rähisi saadakseen sen sieltä pois.

Kissat nyt yleensäkin on vähä tommosia ja Mimmi vielä keskimääräistä enemmän. Ehkä siitä tosiaan olis voinu tulla noita-akan kissa...vaikka voihan siitä vielä tullakin, jos toi matalampi tuosta vielä vähän rähjääntyy ja opettelee muutamia loitsuja.

Huh hellettä

Sisällä talossa on nyt hirmu kuuma. Siks me päästään aina välillä vuorotellen pihalle vilvoitteleen.
Yhtä aikaa meitä ei voi kuulemma sinne päästää, kun meillä on heti liian hauskaa ja silloon meistä lähtee kova ääni.
Naapurin täti just kävi rapsuttelees Seitaa ja ihmettelemässä kuinka se ei yhtään hauku sille ja sen vieraille, vaikka ne istuskelee ihan muutaman metrin päässä. Silloon matalampi ihminen oli Seitasta hyvin ylpee
On kiva köllötellä ruusupuskassa, tai omppupuun alla, mutta jos rapsutuksia on tarjolla niin niitä tullaan kyllä aina hakemaan, vaikka oltais vielä vähän unenpöpperössäkin.
Saas muuten nähdä kuinka meidän karvan käy. Matalampi ilmotti meidät missikisoihin, jotka on 31.7 Alajärvellä, mutta pahasti näyttää siltä, että meidän osalta tulee taas pelkkää uimapukukierrosta koko näytelmistä.. No, ei kai sille sit mitään voi, eikä me semmosia kisoja niin vakavasti oteta. Kun on kuuma niin karva tippuu ja sillä hyvä.