Noita-akan kissa

Meidän matalampi ihminen väittää, että Mimmi on ihan mahdoton ja, että se sopis olemaan jonkun noita-akan kissa.

Mimmi on aina ollu kova karkailemaan ja nyt sitä ei pitele enää mikään, kun se on keksiny miten eteisen ovi avataan. Se vaan hyppää korkeelle ja painaa kahvan alas. Sitten se tuuppaa tassulla oven auki ja piiloutuu tuulikaappiin kenkien taa odottelemaan seuraavaa ovenavaajaa, jonka jalkojen välistä se livahtaa pihalle

Sisäkissalle se vaan on pahempi paikka, kun ei se oo tottunu varomaan autoja, vieraita koiria tai naapurin reviiriään puolustavia kollikissoja.

Ylipäätäänkin Mimmillä on kova hinku kaikkialle, mistä sitä yritetään pidellä poissa. Tänään se livahti rakennustarvikekomeroon, ylimmälle hyllylle, mistä matalampi ei millään ylettyny hakemaan sitä. Siellä se sitten tyynesti köllötteli ja laiskasti venytellen kuunteli kun matalampi marmatti ja rähisi saadakseen sen sieltä pois.

Kissat nyt yleensäkin on vähä tommosia ja Mimmi vielä keskimääräistä enemmän. Ehkä siitä tosiaan olis voinu tulla noita-akan kissa...vaikka voihan siitä vielä tullakin, jos toi matalampi tuosta vielä vähän rähjääntyy ja opettelee muutamia loitsuja.