Seita misseilemässä

Tänään Seita oli missikisoissa Alajärvellä. Se oli sille aika jännä juttu, kun ne oli vasta sen toiset kilpailut. Me ei oo koskaan semmosta harjoteltu, eikä sillä ollu nyt muakaan henkisenä tukena. Hyvin se kumminkin homman selvitti. EH, eli erittäin hyvä tuli arvosteluksi ja nuorten luokassa toinen sija.

Isot koirat oli sen mielestä vähän pelottavia, mutta ihmisistähän se kyllä tykkää.

Se tuomarin sanelema arvostelu ei mitään kovin kummallista sisältäny: "Kermanvärinen, keskikokoinen, mittasuhteiltaan oikea narttu, jolla kevytpiirteinen, pitkänomainen pää, hieman kookkaat korvat, hyvä runko ja raajat, keskentekoinen turkki, hyvä häntä. Normaali liike ja luonne.", saneli Teuvo Kangas.

Sen se kyllä unohti siihen kirjottaa, että Seita on hirmu ihana, suloinen ja meille kaikille kauheen rakas.

HEI, NÄYTTÄÄKS MUN PEPPU TÄLLEE ISOLTA?

Ei sentään sanonu terhakaksi tämä tuomari, niinku edellinen. Se saattoi tietysti johtua siitä, että tapansa mukaan Seita pisti kaiken hälinän keskelle maate keskelle sitä isoa näyttelykenttää. Siinä asennossa se vietti melkein puolet näyttelypäivästä. Mitäs sitä turhaan hötkyilemään. Tassuja kannattaa säästää silloon, kun voi.

Punaisen ja sinisen nauhan kanssa ne sieltä kotiin siis tuli ja kyllä nää taisi nyt olla Seitan viimeiset näyttelyt. Meillä on nyt kummallakin plakkarissa kaks EH:tä, eikä meistä mitään muotovalioita oo ikinä aiottukaan. Ei semmosia oo nuo meidän ihmisetkään, vaikka ihmeen hyvin toi korkeempi siellä kehässä tänään selvis, vaikkei se ymmärrä koko näyttelytouhusta mitään.