Kissapaimen

Siis meillähän ei ketään otuksia kouluteta lainkaan. Nää taitaa olla liian laiskoja semmoseen. Korkeempaa toi matalampi vähä yrittää, mut eipä onnistu siinäkään. Mun kohdalla se ei kumminkaan haittaa, kun mä oon luonnostaan niin fiksu ja filmaattinen. Viime päivinä oon taas saanu osottaa, millaiset taidot mulla ihan luonnostaan on.

Eilenkin esimerkiks, kun matalampi pyysi, et korkeempi vahtis ikkunaa, ettei siitä karkais kissoja sillä aikaa kun se kävi jossain, korkeempi ei tieteskään kuunnellu (meillä on sen kanssa vähän samanmoiset korvat: niillä kuulee vaan kivoja asioita). Niitä kissoja pääs sit karkuun sysimustaan yöhön peräti kolme ennenku matalampi palas ja hoksas sen apposen avoimen ikkunan.

Hätä ei ollu alkuunkaan sen näkönen, kun talossa on oivallinen kissapaimenkoira. Korkeempi otti mut fleksissä pihalle ja käski etsiä kissat. Muska löyty ensin, sitten Villiminttu. Mimmiä etsimään ilmaantui sitten matalampikin, kun se on vähä vaikeemmin löytyvää sorttia. Kun me bongattiin se, ihmiset käski ottaa sen kiinni ja niin mä sitten pyydystin ja pidin sen paikoillaan niin kauan, että matalampi sai sen syliin.

Tänään kävi sit päivänvalolla ihan samoin: Mimmi karkas, mut matalampi pisti mut asialle ja mä otin sen kiinni ja linttasin maata vasten, kunnes ihminen kerkes hakee sen. Emmä sille tieteskään kipeetä tee, enkä pure, kun se kerran on mun kaverikissa, mut kyllä mä sen ihan mielelläni pyydystän ja torunkin vähän, kun se on niin vallaton.

Villiminttu on tänään kattellu mua vähän pahalla silmällä, eikä oo kertaakaan pessy mun naamaakaan, mutta eiköhän se tosta pian lepy. Kissapaimenkoiran täytyy tehdä se, mikä sen hommaan kuuluu..