maanantai 30. huhtikuuta 2012

Hyvän mielen haaste

Naukulan Mamma paiskas meille jo kauan sitten Hyvän mielen haasteen. Meidän matalampaa on vaan vaivannu niin pahasti laiskamato, ettei se oo jaksanu kirjuutella pitkään aikaan mitään. Nyt kuitenkin kiitetään kovasti haasteesta ja pistetään jonoon ne kymmenen ilon aihetta, jotka siinä piti kertoo.

Me ei nyt tällä kertaa haasteta ketään erityisesti, kun melkis kaikki on tän jo saanu, mutta ota mukaasi, jos haluat vastata.

Me tullaan iloisiksi:

1. Hyvästä ruuasta
2. Kivoista kavereista
3. Metsässä juoksentelusta
4. Rapsuttelusta
5. Hauskoista leikeistä
6. Auringonpaisteesta
7. Omista ihmisistä
8. Siitä, kun aamuisin saadaan loikata kaikki kolme ihmisten sänkyyn ja kutitella matalampi hereille
9. Siitä, kun päästään korkeemman ihmisen mukana uusiin, jänniin paikkoihin.
10. Kissoista, kun ne pesee meidän naaman ja leikkii meidän kanssa takaa-ajoleikkejä.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Kahden kissan peli

Kuukauden verran Muska on saanu leikkiä ihan ittekseen tolla palloradalla. Eilen pelikaveriksi viimein imaantui Vinski ja tänään matalampi sai ne kuvattua, kun ne kääriytyivät matsin jälkeen radan keskelle huilaamaan. 

Ei tullu riitaa. Kaksin näytti olevan vielä hauskempaa ja nukkumapaikkojakin riitti molemmille.

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Supikoirailua


Viime viikolla kävi sillai hassusti, että me ihan vahingossa jekutettiin yhtä metsästysmiästä.  Me käytiin juoksentelemassa siellä pellolla, missä meillä on sen paikan omistajaihmisen lupa juosta.  Tiätysti meistä jäi sit ympäriinsä myös jälkiä...

Se mettästysmiäs oli sit bongannu ne jäljet ja menny into piukeena kertoon sille meidän ihmiskaverille, että nyt sen maille on pesiytyny supikoirapariskunta. Kun siinä vieressä oli myös metsästysseuran maita, se oli retuuttanu sinne julmetun kokosen häkkiloukun, jonne se kuvitteli niitten supikoirien jostain syystä menevän.

Oisittepa nähny sen ilmeen , kun se sattui eilen tulemaan vastaan, kun me mentiin sinne samaan paikkaan lenkille. Sillä tais yhtäkkiä ruveta raksuttaan, mistä ne jäljet oli lähtösin ja mä kattoin sitä tollee. Yritin olla oikeen kovasti supikoiran näkönen.

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Liika on aina liikaa

Tottahan me lapinkoirat lumesta tykätään, mutta liika on aina liikaa. Tommonen näky kuin tuolla yläkuvassa odotti portailla aamulla, kun korkeempi pukkas oven auki. Eihän se meinannu ensin auetakaan, kun lunta oli satanu niin, että sitä oli mua kaulaan asti.


Ma sanoin sit, että nou way, en mee pissalle ennenku kaivatte portaat esille ja kaivoihan ne, ennen pitkää.  Iltapäivällä satoi sit lisää koko kuonon päällystä täyteen. Ei taideta ihan lähiaikoina päästä veneilemään.