Viime viikolla kävi sillai hassusti, että me ihan vahingossa jekutettiin yhtä metsästysmiästä. Me käytiin juoksentelemassa siellä pellolla, missä meillä on sen paikan omistajaihmisen lupa juosta. Tiätysti meistä jäi sit ympäriinsä myös jälkiä...
Se mettästysmiäs oli sit bongannu ne jäljet ja menny into piukeena kertoon sille meidän ihmiskaverille, että nyt sen maille on pesiytyny supikoirapariskunta. Kun siinä vieressä oli myös metsästysseuran maita, se oli retuuttanu sinne julmetun kokosen häkkiloukun, jonne se kuvitteli niitten supikoirien jostain syystä menevän.
Oisittepa nähny sen ilmeen , kun se sattui eilen tulemaan vastaan, kun me mentiin sinne samaan paikkaan lenkille. Sillä tais yhtäkkiä ruveta raksuttaan, mistä ne jäljet oli lähtösin ja mä kattoin sitä tollee. Yritin olla oikeen kovasti supikoiran näkönen.
Meillä on ihan oikea supi. Mammaa on kovasti säälittänyt sen huonokuntoisuuden näkeminen. Minä käyn aina haistelemassa sen jälkiä, aamuisin lintulautojen alla. Olisi mukava jos se jäisi leikkimään tai tutustumaan minuun. Heiluttelen sen jäljille häntääni jos se vaikka ymmärtäisi.
VastaaPoistaTerveisiä toivoo Peikko
Et sinä kyllä yhtään supikoiralta näytä. Häntäkin on ihan vääränlainen :)
VastaaPoista