torstai 30. huhtikuuta 2009

Naapurintäti



Meillä on tosi kiva naapurintäti. Se vissiin tykkää koirista, kun se hakee meitä aina joskus lenkille. Tänään me käytiin kysymässä, voisko se hoitaa meitä sillä aikaa, kun noi ihmiset lähtee jonnekin reissuun ja kyllä se lupas, heittäyty oikeen meidän kanssa nurtsille ja saatiin pestä sen korvat. Ei ihan kaikilla varmasti näin mukavia naapurintätejä ookkaan!

Huomatkaa muuten mun remmissä toi punainen nauha. Sen mä voitin siellä näyttelyssä ja matalampi ihminen sanoi, että se saa nyt tänä vuonna käydä vappuhuiskasta, kun on ihan saman näköisiä suikaleita..

sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Kissatappelu



Kisut on yllättävän hurjia, kun ne semmosiks rupee ja tyttökisut on kaikkein hurjimpia. Villiminttu toteuttaa itteään ulkona ja on kotiin tullessaan aina sopivasti väsyny. Mimmikin osaa olla aika räiväkäs tapaus, mutta Muska on kyllä ihan omaa luokkaansa kissatappelussa. Näyttää vähän siltä, että mitä pienempi, sen pippurisempi. Jos noi pikkukisut on vaikka tiivistettä.. Onneksi ne on sentään meille koirille ja ihmisille kilttejä.

Ai niin. Liityin muuten tänään lapinkoirien vapatusrintamaan ja aloitin toiminnan puremalla Seitalta pannan poikki. Ei sille kumminkaan vissiin tullu kovin vapautunu olo, kun se niin kiltisti
käveli ihmisen perässä aitauksesta sisälle ilman mitään taluttimia. Blondi mikä blondi.

lauantai 25. huhtikuuta 2009

Kolmen tunnin lenkki


Tänään päästiin melkeen kolmen tunnin lenkille ja tältä me sen jälkeen näytettiin. Ihminen jaksoi vielä siirtää kuvat koneelle, muttei sentään imuroida noita hiekkoja, jotka meidän tassuissa sisään kulkeutui. Ulkona aurinko paistoi, linnut piti kovaa meteliä ja joka paikassa lenteli jotain ötököitä, joita teki mieli pyydystää. Tää on kuulemma kevättä. Lunta ei näy enää missään. Turkki tippuu, mut ei se mitään. Tää on oikeestaan aika jännää.

maanantai 20. huhtikuuta 2009

Koirannuppuja



Arjaanneli tuumaili jokunen postaus sitten mukavasti, että miltäköhän mahtais näyttää nupullaan oleva koiranpentu. Me Seitan kanssa näytettiin nuppuina tämmösiltä. Toi Piisku on tossa vaan ihan vertailun vuoksi ja se on kyllä ihan oikee kisu, eikä mikään elefantti, vaikkei koosta heti arvais..

lauantai 18. huhtikuuta 2009

Muska ja pölyimuri

Muska ja pölynimuri on hyviä kavereita. Viime viikkoina sitä pitkäkaulaista pörisijää ei ole viitsitty ees laittaa välillä kaappiin, kun me kuulemma kannetaan niin kauheesti rapaa sisälle, että pitää kaiken aikaa imureerata. Korkeempi ihminen keksi tänään toisen teknisen vempelen riemut ja nyt meistä rupeekin vissiin sitten elävää kuvaa pukkaamaan tänne blogiinkin harva se viikko. Kyllä se mulle sopii, mut nyt saa kisut ensin esiintyä. Me Seitan kanssa ollaan sattunesta syystä vähä väsyneitä..

Missikoira ja pehmolelu



Hitsi, et oli kuulkaa jännä päivä meillä molemmilla. kävin nyt sitte siellä näytelmissä misseilemässä ja Seita pehmoleluna lastenleirillä (kattokaa ny, kun se on ihan linttaan silitetty).

Ensin kotona meinasin, etten kyllä erityisemmin piittaa mokomasta misseilystä, jos sitä varten pitää peseytyä, eikä sen jälkeen saa tehdä mitään kivaa lenkillä (niinku rypee lätäköissä, myyrästää tai kaivaa raatoja mutaiselta pellolta). Siellä näyttelypaikalla ne harmit kyllä sitte unohtui ja rapaakin oli tarjolla ihan yllin kyllin, niin ettei mua oikeestaan olis kannattanu etukäteen pestäkään.

Siellä oli tosi paljo koiria, ihmisiä ja kaikkia jänniä hajuja. tykästyin ihan erityisesti yhteen komeeseen poikakoiraan jonka kennelnimi on Sydäntalven Zodiac (siinä hötäkässä mun ihminen unohti kysyy sen oikeen nimen) ja sit semmoseen söpöön, kilttiin tyttölappariin, jonka nimi oli Ciku. Se näytti siltä, et sitä ujostutti ja kutittelin sitä vähä kuonolla, et ota ihan rennosti vaan, kyllä muakin vähän jänskättää, mutta eiköhän me tästä selvitä ja niin sit selvittiinkin...vaikka aluks näytti aika huolestuttavalta.

Kävi nimittäin niin, että se tyttö, jonka piti esittää mut siellä näyttelyssä, ei tullu paikalle ollenkaan, eikä mun ihminen tavoittanu niitä puhelimellakaan. Me tietysti ensin huolestuttiin, että nyt niille on tapahtunu jotain kamalaa, mut sit me hoksattiin, että nolosti käy meidänkin, jos ei ole ketään, joka mut esittelis, kun ton oman ihmisen kinttu on niin huonossa hölköttelykunnossa. Onneks sitte tommonen ihana, kiltti Laura, jota me ei edes tunnettu ennestään, lupas esittää mut kehässä. Tossa kuvassa ne tuomarin kans just tarkastaa, että mulla on purukalusto kunnossa.

Ensi mua vähä jänskätti niin, että oli ihan häntä lotjos, mutta sitte me päästiin vauhtiin ja kaks punasta nauhaa tuli ja kehut myös hyvästä esittämisestä (kiitos Lauralle!). Oon kuulemma eri hieno koira, vai mitä toi EH nyt mahtaakaan tarkottaa, mut tottahan mun ihmiset sen jo ennestään tiesikin...

torstai 16. huhtikuuta 2009

Korvanpiilotusta


Kun toi matalampi oli vähä leppyny siitä kukkapenkinmullistuksesta se toi meille possunkorvat, et me pysyttäis hetken poissa pahanteosta. Essi on kova piilottaan kaikkee ja niin se sit kaivoi omansa puun alle.Meinas vissiin, että tulee sitten älvästeleen sillä meille, kun me ollaan jo ehditty syödä omamme. Niin se aina tekee, mut tällä kertaa mä olin tarkkana..
Olin siinä sillee ihan viileesti niinku olisin kattellu muka muualle, mut seurasin tikkana, minne se sen laittoi ja heti, kun se lähti pois, me mentiin Seitan kans kaivaan se aarre ylös.

Ei se kumminkaan antanu meidän sitä syödä vaan tuli ärräten murraten ottaan sen meiltä takas, vaikka oltiin ihan itte kaivettu se maasta. Kai se lopulta tajus, että ainoa varma konsti pitää tommonen herkku tallessa on pistellä se rivakasti poskeensa, eikä säilöö mihinkään maakuoppaan.

Kukkapenkissä koiranpentuja

Matalampi ihminen mököttää meille nyt. Ei kuulemma viitsi ees ottaa kuvia meidän touhuista, kun pännii niin. Se ei kuulemma tykkää, kun me ollaan tehty kaivauksii sen kukkapenkissä. Mut kun ne narsissinsipulit ja tulppaanit haisi nii hyvälle, me tahdottiin nähdä, miltä ne oikeesti näyttää. Sitäpaitsi olis vaan tyytyväinen, kun on tämmöstä harvinaista kasvustoo kukkamaassa. Ei ihan kaikilla kasvakkaan kukkapenkissä koiranpentuja!

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Unikuvia


Pihahäkissä puun alla, sisällä keittönpöydän alla, autossa takapenkillä ja lattialla me ollaan tänään katteltu edes unia metsässä juoksentelusta.Ihan livenä taidetaan päästä sinne vasta ensi sunnuntaina, kun vasta silloon on korkeempi ihminen kotona.

Ennen sitä meillä on Seitan kanssa molemmilla eri tavalla jännä päivä tiedossa. Seita on menossa leirille töihin niinku mäkin oon pari kertaa ollu ja mullon lauantaina ne missikisat. Sitä varten tarttis kuulemma käydä suihkussakin. Se ei kyllä oikeen houkuttelevalta kuulosta. Eiks se ny ajais ihan saman asian, jos mä kävisin pikku pulahduksella tuolla isoimmasa ojassa tai pyörisin vähän hangessa. Kyllä siihen tarkotukseen täältä vielä ihan riittävästi lunta löytyis.

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Kömpiäinen




Seita on kovasti yrittäny harjotella tota veden päällä kävelyä, mutta toistaiseksi se on onnistunu aika huonosti. Melkoista kömpimistä ja ravan roiskettahan tuo sen ojan ylitys on. Minä hyppäänkin sit yleensä sulavasti yhdellä loikalla.

Nyt me saadaan kumminkin taas vaan muistella kivoja metsälenkkejä ja ojanylityksiä, kun korkeempi ihminen on koko loppuviikon reissussa. Saa nähdä tullaanko ihan höperöiks tuon matalamman ihmisen kans täällä neljän seinän sisällä. Onneks me päästään edes vähän häkkeilemään ja autoajeluille välillä.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Kaikilla on jotain

Toisilla on, toisilla ei, häntää nimittäin. Muska on kyllä kerinny ensimmäisten joukossa häntäkopalle, silloon kun niitä on jaettu, kun on ehtiny valita noin suuren.

Onneksi kaikilla on jotain: Seitalla superpörröiset korvat ja nappisilmät, mulla kuulemma suloinen luonne ja hyväntuoksuinen turkki. Essi on viisas ja kiltti, Piisku suuri ja lempeä, Mimmi tosi terhakka, ja ketterä, Vinski kiiltävä ja kiltti, Villiminttu kaunis ja rohkea metsästäjäkissu ja Miisu ihmeellisen sitkeä ja elämänhaluinen vanhus. Mun pitääkin vissiin joskus kertoa, mitä hurjia se on elämässään kokenu. Niin ja sit meillon vielä kaikilla toisemme. Sekin on aika kiva juttu..ja sit meillon tuolla ulkorakennuksessa vielä ne lampaat ja kanat. Niistäkin tarttee ottaa tänne pari kuvaa, kunhan kesä tulee ja ne pääsee taas ulkoileen. Syksyllä tuleekin kuulemma suuria elämänmuutoksia, kun kanat ja lampaat lähtee uuteen kotiin ja mekin vissiin muutetaan muualle, mut nyt mä en vielä haluu ajatella semmosia..

lauantai 11. huhtikuuta 2009

Kevätvillitys



Tänään paistoi aurinko niin, että ihan varpaista kutitti ja villitti. Lunta oli metsäaukeilla vielä mukavastipaljon ja linnut piti kovaa mekkalaa. Meitä Seitan kanssa riehutti niin, että siltä irtos takatassutkin maasta ja mulla meni nenä ruttuun. Voi että meillä oli kivaa!

torstai 9. huhtikuuta 2009

Siskoni on krokotiili



Seitassa on selvästi vähän krokotiiliä. Eihän kellään muuten voi olla noin iso kita?

Mun näyttelypaperit tuli tänään. Ihmistä taitaa vähän jännittää. Mua ei jännitä yhtään. Eniten askarruttaa nyt tää tassu, joka on niin kipee, ettei sille voi kunnolla astuukaan. Taisin loukata sen, kun juostiin Seitan kans pihalla kilpaa. Ikinä ennen en oo joutunu jäämään kotiin, kun muut lähtee lenkille. Nyt pääsi silleenki käymään. Ei oo kivaa.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Vahtikoiria




Herranpieksut kuulkaa. Tänään meidän pihaan ajoi iso punainen auto ja sieltä tuli tyyppejä, jotka alkoi purkaa meidän taloa ulkoopäin. Ne repi irti jotain peltijuttuja ja rymisteli kauheesti katolla. En ymmärrä, kuinka ei ihmiset ollu yhtään enempää toihkeessaan. Me kyllä yritettiin sanoo, että kattokaa ny, kun rosvot vie meidän talon pala kerrallaan, mutta eihän noi tajunnu. Me sit pidettiin ikkunasta silmällä niitä rosmoja ja huudeltiin, että sit, kun te pääsette tänne tapetin sisäpuolelle asti, niin me kyllä hoidellaan teidät.

Ihminen on oppivainen

Toi matalampi löysi taas tänään netistä jonku jutun, jossa puhutaan siitä, kuinka meillä koirilla on synnynnäinen kyky oppia ihmisiltä. Onkohan kukaan tutkinu sitä, kuinka ihmiset oppii koirilta? Jotkut on ainakin selvästi kovapäisempiä yksilöitä ku toiset. Mä ainaskin tiedän tasan tarkkaan, kuinka kannattaa toimia, jos mä haluun jotain, mitä en ite saa hankituks. Mä meen aina sanoon tolle matalammalle ja se selittää sen sitte sille korkeemmalle, joka on se toteutusporras. Ruokaa, vettä ja rapsutuksii me tietenkin saadaan tolta matalemmaltakin, mutta ulkoiluasiat tarttee hoitaa korkeemman kans. Mä oon vaan huomannu, että toi matalampi on vähä helpommin koulutettavaa sorttia. siks mä puhun aina ensin sille.

Tänään pitäis muuten kauppaan kuulemma tulla se uus piuhakin, jolla meidän kuvia saadaan tänne blogiin joltain toiselta koneelta. Illalla näätte sit varmaan kuinka rapainen meidän häkki on ja lumipallotkin on sulanu.

perjantai 3. huhtikuuta 2009

Ankeita aikoja

Nyt meillä eletään ankeita aikoja. Inflaatio vissiin syö meidän pihahäkistä lumipallot, kun ne pienenee joka päivä ja maahan on ilmaantunu kuralätäköitä. Matalamman ihmisen tietokoneesta
on piuha poikki (ei oo meidän syy, eikä tällä kertaa kisujenkaan) ja uutta pitää odotella ens keskiviikkoon, joten siihen saakka me nyt vissiin pidetään paussia täällä blogissa, ellei sit jotain vallan kuohuttavaa tapahdu. Kuvia ei kumminkaan tuu, kun ne on kaikki siellä emännän koneella ja siiton kakku loppu...joten hyvää pääsiäisviikon alkuu vaan kaikille.

Noi meidän uudet taustapuput ei muuten sit oo mitään citykaneja, vaan ihan oikeita pääsiäispupuja, joten älkää yrittäkökään hätistellä niitä pois. Ne on ihan vartavasten tänne houkuteltu.


torstai 2. huhtikuuta 2009

Meidät on ulkoistettu

Meidät on ulkoistettu. Ennen ihminen oli aina häkissäkin mukana vahtimassa meitä. Nyt ollaan jo parin viikon ajan saatu olla keskenämme aitauksessa pitkiäkin aikoja. No, kyllä toi ihminen meitä ikkunasta tarkkailee. Mä oon huomannu. Joskus se heittää sieltä meille jotain herkkujakin ja lepertelee, ettei me vaan luultais, että meidät on hyljätty.

Seitaa aluks pelotti ja se vahti joka suuntaa, ettei vaan joku mörkö tai rosmo tule sitä hakemaan. Nyt sekin ottaa jo viileesti ja uskaltaa vähän torkkuakin puiden alla. Mä tykkään olla aitauksessa. Siellä on paljon enemmän tekemistä, hajuja ja jänniä asioita tarkkailtavaksi kuin sisällä, eikä tartte erikseen pyytää pihallekaan kun pissattaa. Toisaalta kukaan ei kyllä oo rapsuttamassakaan, jos halipula iskee. Asioissa on aina puolensa..

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Aprilliriemuja



Tänään ihmiset jätti meidät pariksi tunniksi kotiin heitteille. Kun matalampi palas kotiin ja näki, mitä me oltiin askarreltu, se ei ilahtunu yhtään, vaan paiskas meidät suorinta tietä ulkotarhaan. No, meillä puhtia vielä piisas ja teurastettiin sitten yks puutarhatonttu. Se oli oikeastaan ihan armollinen teko, kun se oli niin kauan jo virunu unohtuneena siellä pakkasessa ja oli vähä rikkikin. Kummallisen pahantuulinen tuo matalampi ihminen nykyään. Ei yhtään huumorintajua edes näin aprillipäivänä.