tiistai 31. maaliskuuta 2009

Vähän täydempi kulhollinen

Kummallista, kun kaikki kasvaa, muttei välttämättä itse hoksaa sitä. Kisut kumminkin on niin fleksiibeleitä, että ne tukkii melkeen mihin vaan. Seita ei ollu tänään ihan yhtä joustava, kun se yritti karata aitauksesta semmosesta reiästä, josta se vielä pari kuukautta sitten mahtui. Nyt ei mahtunu ku kuono ja kyllä sitä harmitti. Kuinkahan isoja meistä vielä tuleekaan. Vielä Seita ei oo yhtä korkee kuin mä ja mäkin voin vielä vähän kasvaa. Onhan mun ekaan synttäriin vielä kaks kuukautta aikaa.

maanantai 30. maaliskuuta 2009

Mitäs tänään syötäis?



Muska on meidän lauman kuopus. Seuraavaks nuorimpia ollaan minä ja Seita. Sitte tulee noi herkkukarvatit Vinski ja Mimmi. Ne on sisarukset samasta pentueesta. Pienenä niillä oli kuulemma molemmilla hassu tapa tukkia ruoka-astioihin. Vinskiä ruuanlaitto kiinnostaa vieläkin, mutta ei se sentään salaattikulhoon enää mahdu.

Matalampi ihminen etsi tänään katteltavakseen noita kisujen vauvakuvia, jotta se muistais, että on nekin ollu joskus pieniä ja pöhköjä. Nyt on sitte meidän vuoro.. ja kyllä me pöhköilläänkin, vaikkei enää niin pikkuisia ollakaan. Ei ton Seitan tassu kyllä oikeasti mun kurkun läpi menny, vaikka tossa kuvassa siltä näyttääkin. Me vaan harjoteltiin vähä taikatemppuja.



Mafioso



Mitä isommaks toi pikkukisu kasvaa, sitä paremmin meillä on ruvennu synkkaamaan. Se on loppujen lopuksi aika räiväkäs tapaus noin pieneksi tyttökisuksi. Matalampi ihminen väittää, että meidän toiminta on saamassa järjestäytyneen rikollisuuden piirteitä. Pörrömafiaksi se meitä haukkuu. Mutta kaikki sujuu paljon näppärämmin, kun hommat on jaettu sopivasti ja kukin saa saaliista osansa.

Yleensä toi pikkukisu hakee meille kaikkee kivaa pöydältä ja me sit leikitään ne tavarat loppuun. Joskus se tuo meille myös kissanruokapusseja ja ottaa tietysti itte prosentit päältä, mut me syödään ja silputaan sit loput. Ilman sitä me jäätäis varmasti ilman puukauhoja ja muuta kivaa, mitä tiskipöydältä löytyy. Pianon päällä ja keittiön pöydällä mä oon kyllä käyny, mutta tiskipöytä on koirantassuille vähä liian liukas.

Kierrätysjuttu

Tää on niin hauska, että tarttee kai tää tännekin laittaa:

Kui katil anneta pilleri

1. Nost katti sylisses ja pirä sitä vasemmal käsivarrel niinku pitäsisit
last. Pist oikke etusormi ja peukalo kati suu molemmil pualil ja pain
helläst poskii samal ku pirät pillerii oikees käres. Ku katti ava suus,
purota pilleri suuhu. An kati sulkke suus ja nielast.

2. Nosta pilleri lattialt ja katti soffan takka. Pirä kattii vasemmal
käsivarrellas ja toist rosessi. Haje sit katti makuuhuaneest ja heit
pehmenny pilleri pois.

3. Ota uus pilleri pakkauksest ja pitele kattii vasemmal käsivarrellas ja
sit pirä kiinni takajaloist lujast vasemmal kärel. Pakota kati leuat auki ja
tyännä pilleri suu takaossaa oikeel etusormellas. Pirä kissan suut kiinne ja
laske samal kymmenee.

4. Poimi pilleri akvaariost ja katti vaatekaapi päält. Huura pualiso sissää
pihalt.

5. Polvistu lattial ja kiilaa katti lujast polvittes välli ja pirä kii etu-
ja takatassuist. Älä välitä kati matalast mouruamisest. Käske pualiso pittää
kiinni kati pääst lujast yhrel kärel, samal ku tunkee puist viivotint kati
suuhu. Liu´uta pilleri kati suuhu viivoitint pitki ja hiaro kati kurkkuu
voimakkaast.

6. Hae katti verhotankolt ja ota uus pilleri paketist. Pist muistii uuren
viivottime osto ja verhoitte korjaus. Lakase rikki mennee koriste-esineet
takast ja lait ne syrjään myähempää kokkooliimaust varte.

7. Kääri katti issoo pyyhkeesse ja pyyrä pualisoo makkaamaa kati pääl nii,
et sen pää just ja just näkkyy pualiso kainalo alt. Pist pilleri mehupilli
päähä, pakota kati suu auki ja puhalla mehupillii.

8. Varmista lääkepaketist, et pilleri ol vaaralline ihmisel. Jua klasi
vettä, et saat maun pois suustas. Laita laastari pualison käsivartte ja pese
veri pois matost kylmäl verel ja saippual. Hae sit katti naapurin
halkoliiterist.

9. Ota uus pilleri. Lait katti kaappii ja paa ovet kaulan kohralt kiin
simmottis et pää vaa jää näkyvil. Pakota kati suu auki jälkiruakalusikal.
Ammu pilleri kati kurkku kumirenksul.

10. Hae skruuvmeisseli tyäkalupakist ja kiinnitä ovi takas saranoilles.
Simmottos sit vaa lait kylmäkompressi poskellesi ja tarkist rokotuskortistas
viimese jäykkäkouristusrokotukse päivämäärä. Heit T-paita roskii ja haje uus
paita makuuhuaneest. Soit sit palokunta hakema katti puust tien toiselt
pualelt. Pyyrä viäl antteeks naapurilt, ku törmäs aitaan ku piti katti
väistä.

11. Ota viimene pilleri paketist. Siro katti etu- ja takakäpälät yhtee
puutarhalankal ja siro häne kiinni ruakapöyrän jalkaa. Etti paksut
näppylähanskat vajast. Pakota kati suu auki pienel jakoavaimel. Tyännä
pilleri suuhu ja iso fileepihvinpala perään. Pirä päätä pystyasennos ja
kaara pual litra vettä kurkku niiet pilleri huuhtoutu alas.

12. Pyydä pualisoa viemää sinu ensappu ja sit vaa istu rauhallisest hilja
kun tohtor tikkaa sormet ja käsivarre ja sit poista pilleri jämät oikeest
silmäst. Poikke sit kotimatkal huanekalukauppaan ostama uus pöytä.

13. Soit eläinlääkäril ja pyyrä kotikäyntii.


B) Nonni, kui sit koiral se pilleri anneta:

1. Rulla pilleri pekonisiivusse.
2. Se siin sit.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Me oltiin täällä ensin


Niinku oon jo kertonu, tässä huushollissa kisuja ja koiria ei kohdella ollenkaan tasapuolisesti. Kisut saa kiipiä huonekalujen, päällä, mennä yläkertaan ja syödä semmosta hyvänhajuista ruokaa, jota tarjoillaan vaan pöydällä.

No, toisaalta ne ei sit koskaan pääse vapaina juoksentelemaan metsälenkille - paitsi toi mustavalkoinen, pitkäturkkinen Villiminttu, joka tekee, mitä lystää. Se onkin meidän ainoa pihakisu.

Viime viikkoina matalampi ihminen on ruvennu entistä enemmän niiskuttamaan ja puhisemaan jostain karvanlähdöstä. Lakanatkin pitää kuulemma vaihtaa tuhkatiheään, kun niissä kiehnää jotain karvatteja. Pölypunkkeja varmaan.

Tommonen populaatio sitä odotti, kun se tänään meinas ruveta riipimään niitä karvalakanoita pois sängystä. Mekin halutaan yläkertaan peittojen sekaan nukkumaan!

perjantai 27. maaliskuuta 2009

Korvatyyppi ja nenätyyppi



Seitalla on hassut, tosi karvaiset korvat. Kun se haukahtaa, ne löpsähtää ja kun se juoksee, ne lupsuu niinku tossa alemmassa kuvassa. Kun se tahtoo jotain, se osottaa sitä haluamaansa korvilla. Mä oon kuulemma enemmän nenätyyppi. Nupppunenäksi toi matalampi mua joskus hempeinä hetkinään sanookin. Mun korvatkin on ihan erilaiset ku Seitalla. Ne on ohuet ja pehmoiset, eikä ollenkaan niin painavat ku siskolla. Siks ne kai jaksaakin töröttää terhakkaasti pystyssä, vaikka mä juoksen kieli poskella.

'

torstai 26. maaliskuuta 2009

Irvistyksiä

Ihminen sanoo, että nyt tarttis ryhtyä harjotteleen hampaiden näyttämistä sitä Ilmajoen näyttelyä varten. Mä oon nyt sitte koittanu treenailla kaikenmoisia irvistyksiä. Toi Elvistyyli on mun mielestä aika magee, siis, että nostan vaan toista suupieltä. Seita ei paljo säästele, vaan paljastaa koko purukaluston heti kerralla.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Ruuansulatusongelmia



Eilen Seita oli vähä vaisu, oksenteli eikä syöny juuri muuta kuin ruohoa. Syykin selvis, kun matalampi ihminen vähän teki salapoliisin työtä. Eteisen lattialta löytyi kohtuullisen kokoinen kampa , josta oli piikit syöty. Pennut on joskus tosi pöhköjä. Vaikken mä kyllä oo koskaan ollu tommonen. Nyt me sitten vahditaan tota karvakasaa kaikin ja pidetään silmällä, ettei se vaan rupee näyttään siltä, että tarttis viedä lääkäriin.

Tossa alakuvassa se sanoo muuten "Mouuuu", ei siis tosiaankaan "Vouuu" tai "Ouuu" niinku susien sukulaisen olettais. Ollankohan me vietetty vähä liikaa aikaa kissaseurassa? Mä ainaskin näytän sudelta. Niin sanoo mun matalamman ihmisen äitikin. Kattokaa vaikka itte. Mut en mä silti Punahilkkoja syö, enkä varsinkaan punasia kampoja. Ne sulaa tosi huonosti.

tiistai 24. maaliskuuta 2009

Kysymys

Kuinka monta lapinkoiraa tarvitaan kantamaan oksa kotiin? Meillä vähintään kaksi.

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Normikoira



Meillon ollu täällä pientä kriisinpoikasta, kun mulla on ollu se ties mikä juoksenteluaika. Meillon Essin kanssa ollu isojen koirien juttuja ja Seita on vissiin tuntenu itsensä vähä ulkopuoliseks. Korkeempi ihminen sitä jo yhtenä päivänä lohdutti, että "Älä huoli, Seita. Kyllä se siitä vielä normikoiraks muuttuu".

Kai mä alan nyt sitten normalisoitua, kun eilen meillä oli lenkillä jo tosi kivaa. Leikittiin kaikkee yhdessä ihan niinku ennen. Aurinko paistoi ja meitä nauratti.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Kieli



Saatteks te kielen noin???

lauantai 21. maaliskuuta 2009

Petokoira saalistaa

Hirmuinen petokoira ajaa saalista hangella. Sen veitsenterävät hampaat tarttuvat saaliseläimen takajalkaan...


Kumea murina kumpuaa syvältä sen kurkusta, kun se paljastaa hohtavan valkoisen purukalustonsa. Pörröinen saalis kavahtaa kauhuissaan... kunnes heittäytyy hankeen nauramaan ja peto kutittaa sitä kuonolla korvan takaa.

Yhä ylös yrittää..



Lumi on menny ihan kummalliseks höttöseks. Se on tosi märkää ja upottaa. Seitakin tänään lenkillä hiukan yllättyi, kun ojasta nouseminen ei käynykään yhtä helposti ku ennen. Meinas vissiin jossain vaiheessa jo usko loppua koko hommaan, mutta ylös se vaan lopulta sieltä pungersi.






perjantai 20. maaliskuuta 2009

torstai 19. maaliskuuta 2009

Päätä ja häntää


Viimeks tänään toi matalampi väitti, ettei meidän touhuissa oo päätä, eikä häntää, kun me vähän riehuttiin. Kyllä Seitassa kumminkin on mun mielestä molemmat päät tallella. Kattokaa vaikka. Ittestä mä en oo niin varma, kun sitä on itse vähän vaikee kattoo.

Ihminen väittää, että mä opiskelen tällä hetkellä kieliä, kun mä opin tosi nopeesti uusia sanoja. Jostain syystä kuulemma nimenomaan semmosia, jotka on mun mielestä kivoja juttuja niinku tikkuluu, tossuluu, possunkorva ja tulee. Kun mulle sanotaan, että joku tulee, mä meen tietty heti eteiseen odottaan ja jos sanotaan, että Paula tulee, niin mä tiedän jo mistä ikkunasta kannattaa kattoo pihalle. Mä nimittäin tiedän, missä se asuu, kun oon käynykki siellä monta kertaa.

maanantai 16. maaliskuuta 2009

Moni kisu päältä kaunis..

Moni kisu päältä kaunis, mut toi meidän Muska ei tällä hetkellä taida olla. Se näyttää vähä siltä, että siitä vois isona tulla vaikka tiikeri, kun sillon tommonen nenäki. Matalampi ihminen on siihen kumminkin ihan lääpällään, kun se on kuulemma sen ensimmäinen oma kisu, siis semmonen, joka on ihan vapaaehtoisesti päättäny olla sen kisu. Yleensä meillä kissat on ittensä omia tai mieluummin valitsevat ton korkeemman, kun se on niin hyvä kesyttään niitä. Muska viihtyy parhaiten matalamman ihmisen sylissä - varsinkin, jos ihmisellä on päällään pehmee villatakki, jonka hihaa se voi käyttää tuttina ja siitä se ihminen on ihan innoissaan. Helppo tapaus.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Melkein virallinen kaverikoira

Matalampi ihminen luki just lehdestä jutun kaverikoirista ja totes, että mä taidan olla ainakin epävirallisesti ihan semmonen. Oon ollu mukana jo niin monella nuorten- ja lastenleirillä, että kyllä mä sen homman osaan. Seitakin on menossa kokeileen sillä aikaa, kun mä meen Ilmajoelle näytelmiin 18.4. Saa vaan nähdä, mitä siitäkin tulee.

Mä osaan olla sillee hillitysti, niinku kaverikoiran pitää. En mene lähelle, ellei pyydetä, kun jotkut voi vaikka pelätä koirii tai olla alergisii. Seita on vielä semmonen, että se tukkii innoissaan melkeen suuhun ja on kauheen hämmästyny, jos ei siitä tykätä.

Eilen meillä kävi vaihteeks kotona ihmiskavereita (kyllä ihminenkin voi olla koiran kaveri. Ettekö oo tienny?) ja se oli kivaa. Kattinen ja Filosofi on hyviä rapsuttaan koiria, vaikka Kattinen taitaakin olla vähän enemmän kisuihminen.

tiistai 10. maaliskuuta 2009

Tämmöstä ei saa tapahtua

Ihmiset väittää, että mullon joku juoksuaika, mutta ei mun mielestä sen kummemmin ku aiemminkaan. Ainahan mä oon ollu kova juoksemaan. Viime päivinä toi matalampi ihminenkin on ollu - jos ny tommosta voi juoksemiseksi sanoa. No, ainakin se könyää vähän väliä sängystä vessaan oksentamaan.

Tänään, just ku mä pesin pikkukisun korvia, se ihminen rupes vetisteleen. Oli kuulemma löytäny netistä jonkun kamalan jutun. Siinä kuulemma kerrotaan kuinka joku oli heittäny pieniä kisuja noin vaan roskikseen kuolemaan. Mun mielestä semmosta ei kyllä sais tapahtua. Onneks me tunnetaan vaan kivoja ihmisiä. Naapurintätikin haki meitä taas lenkille.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Digiboksi lämmittää


Mimmikisu osaa ottaa elektroniikasta ilon irti. Se köllöttelee iltaisin usein digiboksin päällä, kun siinä on mukavan lämmin. Tänään sillä oli vähä outoa seuraa. Mistä lie tuon niveljalkaisen nukkumakaveriksi hankkinut. Onneksi se oli sentään aika liikkumatonta laatua..

lauantai 7. maaliskuuta 2009

Lumi laskee



Tänään Seitakin pääsi vähän lenkkeilemään, kun yöllä ei enää niin kovasti yskittäny. Vähä sillä on kyllä häntä lotjos ja korvat nuupallaan niinku tosta kuvasta näkyy. On vissiin kunto vielä kehno, eikä ruokakaan oikein maistu.

Mä mittasin lunta ja kyllä se laskee. Eilen soli tolla korkeudella, missä mun tassukin on, mutta tänään onkin paistanu melkeen koko päivän aurinko. Ihminen sanoo, että pian on kevät. Mikähän se on? En mä voi tietää, kun synnyin vasta viime kesänä..

perjantai 6. maaliskuuta 2009

Me ollaan terveellisiä

Tiesittekö muuten, että me koirat ja muut lemmikit ollaan terveellisiä. Matalampi ihminen luki meille siitä tommosen jutun. Sit me pohdittiin yhessä, että mahtaaks ihmiset olla yhtä terveellisiä korille.

Tai, nojoo, jos oikein rehellisiä ollaan niin ihminen pohti ja me otettiin Seitan kans sillä aikaa pienet painit. Mut voihan ne tietysti olla. Antaahan ne meille ruokaa, rapsuttaa, ulkoiluttaa, hoitaa ja kuulemma kauhesti rakastaa. Ei kai semmosta ilmankaan olis kivaa olla. Kai se ennen pitkää kävis terveydenkin päälle... vaikken mä kyllä matolääkkeestä pahemmin perusta. Tänä iltana on vissiin tiedossa vielä yks satsi. Onneks niissä pillereissä on sentään lihapullaa ympärillä.

Tassut kohti taivasta


Kyllä on tautinen talvi. Nyt on Seitakin sitten tassut kohti taivasta (vaikkei se noissa kuvissa vielä niin pahalta näytä). Sillon ollu pari päivää yskää ja eilen meitä roudattiin vielä pitkät matkat ympäri Pohjanmaata etsimässä uutta asuntoo koko laumalle. Autossa me ollaan aina tosi kiltisti. Yöllä se kuitenkin rupes entistä enemmän kröhimään ja aamulla ihmiset kiikutti sen kiiruusti lääkäriin. Mä menin kans henkiseks tueks mukaan.

Se on kuulemma kennelyskää, muttei vielä kovin paha. Tarttee ottaa rauhallisesti, ja levätä paljon. Kuumaa mehuu ne ei sentään suositellu, mutta sitte vasta annetaan antiobiitteja, jos se tulehdus muuttuu pahemmaks ja bakteeriperäiseks.

Kyllä tota karvattia harmitti, kun ei se aamulla päässy mukaan juoksulenkille. Lohdutukseks ihmiset on koittanu kovasti rapsutella sitä ja antaa paljo puruluita. On se ihan epistä, että pienten koirienkin pitää sairastuu..

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Muska siivoo


Muskaan on iskeny siivousinto. Pölynimurin kanssa kaveeraaminen ei ketään haittaa, mutta kun se raivaa pöydätkin ja taktiikka on aika suoraviivainen. Se vetelee pienellä, kuusivarpaisella lapiotassullaan pöydät tyhjiksi kaikesta roinasta, mitä siinä kulloinkin sattuu olemaan... ja meillähän se ei lopu kesken. Siksi tossa ei oo kuvaakaan itse asiasta. Matalampi ihminen ei vissiin kehtaa näyttää, mitä kaikkee meillä on pöydillä.

Tänään se kisu kumminkin siivos lattialle ensin kaikki lehdet, kynät ja paperit ynnä muun ryönän. Sit se heitti perään puolitäyden kahvikupin ja päällimmäiseksi puhtaan pöytäliinan., jolla peitteli koko komeuden: sirpaleet, kahvin ja kaikki. Me sit Seitan kanssa järjestettiin sille sopivampaa siivottavaa järsimällä taas nurkasta yksi kissanhiekkapussi rikki. Siinä niillä riitti ihmisen kans molemmilla lakasemista hetkeks aikaa...

tiistai 3. maaliskuuta 2009

Unikisut


Muska kasvaa niin, että suhina käy. Piisku puolestaan on vähä kutistunut. Siltä putos paino ja paljo karvaa, kun silläkin oli hiljattain flunssa. Jäljellä oleva turkkikin meni takkuun. Häntä jäi onneks jäljelle. Siinä kelpaa pentusen nukkua. Taitaa Muska ottaa hännän kasvatukseen siitä myös mallia, vai mitä sanotte? Välillä näyttää, että Muskassa on vähintään kolmasosa häntää ja loput muuta kissaa...

Merkki


Jee, me saatiin Bamiellalta tämmönen kiva merkki. Kiitetään kauniisti ja laitetaan se myöhemmin hyllylle talteen ;-)

Me tahdotaan ojentaa se eteenpäin Jimin poppoolle, Minille ja Monnisway's blogeille, joissa me käydään usein kurkistelemassa muiden otusten elämää.

Jimin poppoon Doris on muuten mun serkkukoira, Mini muuten vaan nätti ja hauskan tuntuinen lappari ja Monnisway'sin porukkaan kuuluu vaikka minkälaisia otuksia :-)

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Usma töissä


Mä kävin sit vähän töissä. Pidettiin ton korkeemman ihmisen ja Jussin kans yks nuortenleiri. Ihan kivaa, mutta aika rankkaa hommaa. Kotona mua oli kuulemma ikävöity. Seitaki oli niin iloinen, kun tulin takas, että se pesi mun korvat melkeen karvattomiks, eikä purru mua ainaskaan tuntiin. Tosta kuvasta näkyy, mitä mä olin siellä tekemässä. Ihminen hoiti sitte muut työt. Osasin kuulemma olla tosi fiksusti. Nyt kai saakin sitte vähä riehaantua. Pääs nimittäin kolmessa päivässä kertyyn vähä patoutumia..