lauantai 29. joulukuuta 2012

Näin väsytetään lapinkoira


 
Näin väsytetään lapinkoira. Ainaskin hyvinsyöneen sorttinen, tai semmonen, jolla voi olla pentuja vattassa.

Käytiin nimittäin saaressa retkellä. Sinne pääsee ihan omin tassuin nyt, kun järvessä on taas kansi päällä. On kiva juosta lujaa, kun on tilaa, eikä kuoppia ollenkaan. Lunta oli kummiskin niin paljon, että tuli kuntoiltua yhden päivän kiintiö täyteen. Varpaanväleihinkin tuli paakkuja.



Me vähän Ainun kanssa riehupainittiin. Seita ei jaksanu, mutta kyllä sekin retkestä tykkäs. Kotiin palattua oltiin hyvin rauhallisia karvatassuja jokunen tunti..



keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Arvaus ja arvonta

Nyt meinaa matalammalta mennä hermo. Seitan massu ei kasva ollenkaan, mutta käytös ja maitohanat on edelleen ihan kummalliset (niistä tulee vähä maitookin). Kun matalampi harjas kaikki irtokarvat (4 isoa kourallista) Seitan vattan alta, sen varmuus pentujen tulosta haihtui kuin tuhka tuuleen. Jännitystä helpottamaan järjestetään nyt arvonta. Siihen voi osallistua jättämällä tän postauksen perään kommentin, jossa esittää arvauksen siitä, kuinka monta pentua Seita saa (nollakin on hyväksyttävä arvaus). 
Muskakisu arpoo yhen voittajan kaikkien osallistuneiden joukosta ja toisen palkinnon niiden kesken, jotka on arvannu sen pentumäärän oikein. Ne kaks voittajaa saa sit itse kertoo tahtooko ne kissoille, koirille vai ihmisille sopivan palkintopaketin.

Voittajat arvotaan viimeistään sunnuntaina 12. päivä tai heti, kun Seitan vauvat on syntyny.
Kuulostaako hämärältä? Musta ainakin kuulostaa, mutta, jos kaikki tässä nyt puolentoista viikon aikana selkenis.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Koiranpoikasia ja krokotiileja

 Jippii! Joulu tuli meille etuajassa. Matalampi sai  lahjansa hyvien uutisten muodossa ja me saatiin tommonen loota.

Eilen, kun Seita köllötti lattialla, mä kävin nuuhkasemassa yhtä kohoumaa sen massussa. Matalampi tuli körökyytiä perässä ja koitti ihan varovasti samasta kohdasta. Kyllä siellä selvästi joku pallero on.  Masu on vaan hassusti vähän toispuoleinen niin, että sen kasvamista on ollut vaikea hoksata..eikä koiraäitien masu usein kasvakaan ennenku ihan näin loppuvaiheessa. 

Seitan pentujen pitäis syntyä loppiaisen jälkeisellä viikolla. Me saatiin aukasta pakettimme jo eilen. Sieltä löytyi iso liuta krokotiilejä.



lauantai 22. joulukuuta 2012

Kissanhiekkaa ja luontofilmejä




Kattisen blogissa oli kiva kissanhiekkaesittely. Käykää kattoos, jos kiinnostaa. Meitä Ainun kans kissanhiekat kiinnostaa myös, mutta matalampi sanoo, ettei saa tarkemmin kertoo millä tavalla, ettei lukijoilta mee ruokahalut, jos niillä vaiks sattuu just olemaan piparkakku kourassa..

Kaikissa muissa blogeissa on nyt hienoja joulukortteja esillä. Meillä ei tänä vuonna oo, eikä tuu. Joulufiilis on vähä hukassa ja joka paikka edelleen sotkussa. Matalampi meinaa vissiin muuttaa kaappiin, kun se tyhjää sieltä tavaroita pois ja puunaa hyllyjä rätillä.

Piisku, Ainu ja Muska kattelee luontofilmejä. Piisku tollee oikeen läheltä.

perjantai 21. joulukuuta 2012

Seitan salaisuus

 Nyt tais käydä niin hassusti, että Seita saa pitää salaisuutensa ihan loppuun saakka. Ei saatu järjestettyä aikaa eläinlääkäriin tällä viikolla, eikä näillä pakkasilla tietysti olisi kovin fiksua Seitan massukarvoja ajellakaan ( ultratutkimusta varten. Mä nääs tiedän nää jutut, kun mulle tehtiin ne kaks vuotta sitten).
On se vähä hassua, ettei meidän ihmiset saa tosta Seitasta selvää, vaikka se on jo kolmas äitikoira, jota ne vakoilee läheltä. Seita on kyllä muutenkin aika salaperäinen koiruus, eikä kaikkien ihmisäitienkään vauvanodotus oo samanlainen. Tarttee kai vaan hyväksyä tää tilanne nyt ja kattoo, mitä annetaan. 

Seitan ruoka on varmuuden vuoksi vaihdettu toisenlaiseks ku meillä muilla ja pentulaatikon paikka on suunniteltu valmiiks. Kuutta pentua sieltä ei ainakaan, missään tapauksessa tuu. Se on varmaa (??!**!), mutta kattotaan ny tulisko edes pari.

Jos noi kaikki oireet (käytöksen muuttuminen hurjan hellyydenkipeäksi ja entistäkin rauhallisemmaksi, lievä pahoinvointi just sillä viikolla, kun se on tavallista ja nisien erottuminen selvemmin) on vaan valeraskautta, loppuu nekin pikapuoliin siihen, että toi mysteerimamma alkaa taas hoitaa punasia leluhiiriä.
Matalamman mielestä olis hyvä, jos koirille syttyis semmonen punanen valo vaikka ottaan, kun ne on pieniin päin. En oo samaa mieltä. Miltä toi Ainukin näyttäs punanen lamppu ottassa. Pöh olkoon.

Mukavaa joulunodotusta nyt vaan teille. Me odotellaan täällä muutakin:)

tiistai 18. joulukuuta 2012

Joulun jännin pehmeä paketti

 Joulun jännittävin pehmeä paketti meidän huushollissa on kyllä toi Seita. Kun ei ihmiset tiedä vieläkään onks sillä pentuja vattassa vai ei!!! Mulla oli tossa vaiheessa selvästi muhkeempi massu, mutta siellä potkiskelikin kuus villiä ipanaa. Jos kyydissä ei oo ku kaks koirakakaraa, kai se masu voi olla pienempikin. Kaiken varalta matalampi madotti sen taas, kun semmoset suoli-ilkiöt kuulemma lähtee vaeltelemaan just tässä vaiheessa (40 - 42 vrk) pennunodotusta. Me Ainun kanssa saatiin siinä sivussa makkaraa, mut ei onneks yhtään matolääkettä. Jee..

Seita olis viety jo eläinlääkärin tutkittavaks ( vaiks se kuulemma kamalan kallista onkin), jos korkeemmalla vaan olis ollu aikaa sitä sinne kyörätä. Matalampihan ei sinne ilman autoo Seitan kans pääse..Kattotaan nyt ehtiskö ne vielä tällä viikolla jossain välissä. Eihän tämmöstä jännitystä kukaan kestä. 

Joku jo kiusas matalampaa, että jos se ei oo ollu tarpeeks kiltti kuluneena vuonna, tuolla pörröpaketissa ei oo yhtään palleroa. Höh. Sit ei kyllä varmaan oo, kun se tänäänkin karjui mulle ku hyeena, vaiks mä vaan jahtasin vähän pihalla naapurin kissaa..Ei yhtään kilttiä mun mielestä semmonen huutaminen.

Ainu kuulemma kyllä tykkäis pienistä leikkikavereista - ainaskin, jos ne ei kovasti pure hännästä. ( Ei kerrota sille, ettei semmosta voi mennä lupaamaan)
  

torstai 13. joulukuuta 2012

Lääkärissä

 Tänä aamuna tapahtui vähän huolestuttava juttu. Ihan varoittamatta ihmiset survoi Piiskun ja Muskan kuljetuskoppeihin ja vei ne jonnekin. Kun ne tuli takas, Muska ei tullu pitkään aikaan kopista pois, vaikka me käytiin nuuhkimassa sitä ja tuupittiin varovasti kuonolla ja Piisku oli parturoitu paikoitellen ihan kaljuks.

Kyllä me ollaan huomattu, että niillä molemmilla on ollu pieni henkilökohtaiseen hygieniaan liittyvä ongelma. Muska ei vissiin ole oikein tajunnu, että leikkauksen jälkeen sen turkki kasvoi paljon pitemmäksi ja siksi sitä olis pitäny vähän paremmin putsata. Sille oli ehtiny tulla sinne takkupaakkujen alle jo tulehduksenpoikanenkin. No, nyt on siltäkin takut ajeltu pois ja tulehdusta hoidetaan voiteella.

Tossa kuvassa se on kuulemma eläinlääkärin sylissä ja nukkuu, vaiks sillä onkin silmät auki. Kisu parka.

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Sohvailua sopuisasti

Villiminttu ja Muska
 Meillä lötkötellään aika paljon sohvalla nyt, kun valosaa on niin vähän aikaa ja kaikkia väsyttää. Tossa ylimmässä kuvassa on meneillään aivan ennennäkemätön juttu, jonka matalampi pääs ikuistamaan tänään. Villiminttu ja Muska ei nimittäin koskaan ennemmin ole nukkunu noin liki toisiaan. Kolme ensimmäistä elinvuottaanhan Muska oli pieni kissa ja Villiminttu vielä jotakuinkin lauman kuningatar. 

Kun Muskalta vietiin vauvantekovehkeet, siitäkin kasvoi muhkea ja paksuturkkinen otus (niinku vissiin mustakin). Se rupes myös pomottaan muita, jopa Villiminttua, joka samaan aikaan poti monta flunssaa peräkkäin ja meni aika heikkoon kuntoon.

Jossain vaiheessa Muska kiusas Villaria jopa niin kovasti, ettei kisumuori enää uskaltanu edes vessaan ja ruokakupille. Silloin ihmiset sisusti saunaan ja kylppäriin Villarille oman looshin. Pari kuukautta se siellä asusteli. Aina välillä ihmiset haki sen kokeeksi sieltä sohvalle siliteltäväks, mutta aina se kipaisi itse takaisin kylppäriin turvaan.

Yhtenä päivänä se kumminkin jäi ihmisten ilmoille ja alkoi sopeutua taas osaksi laumaa. Vähitellen ne Muskankin kanssa on lähentyny niin, että nyt on otettu jopa tommonen, ratkaiseva, askel.

Koirista sanotaan, ettei vanha koira muka opi uusia temppuja. Meillä ei oikeen uskota semmoseen  ja kissoihin se ei ainakaan päde ollenkaan.
Usma ja Piisku
 Kaikki muut meillä on ollukki alusta asti hyviä kavereita...Muskan nyreä ilme tossa kuvassa johtuu lähinnä salaman välähtelystä.
Ainu ja Muska

lauantai 8. joulukuuta 2012

Aamupahoinvointia ja lumikylpyjä

Seitalla oli eilen vähä oksu olo. Yleensä matalampi ei oo moisesta ollenkaan innoissaan, ennemminki päinvastoin. Nyt se kuitenkin höpisi jotain aamupahoinvoinnista ja rapsutteli Seitaa hartaasti.

Jos Seitan vattassa on pentuja, ne on kuulemma vasta kaks senttiä pitkiä, niin, ettei ne vielä kovasti vattaa pömpötä. Kaikki muut mahdolliset oireet Seitalla kyllä on, mutta voihan ne tietysti liittyä semmoseen valeraskauteenkin, jollanen koirille tapaa joskus tulla.
Pihalla tulee tähän aikaan vuodesta tosi aikasin iltapäivällä sinistä. Onneks ei oo enää hirmupakkasia sentään. Semmosista Seita ei tykkää, vaikka pesunkestävä suomenlapinkoira onkin. Me Ainun kanssa ei pakkasia säikytä ja lumi on tosi kivaa. Ite oon henkilökohtasesti sitä mieltä, että sitä vois tuoda sisällekin. Tohon olkkarin lattialle vaikka altaallisen...

Kyllä me joskus sitä yritetään sisälle salakuljettaakin, mutta matalampi kulkee rätin kanssa perässä, eikä ollenkaan ymmärrä homman jujua. Tarttee kai sit vaan nauttii lumikylvyistä tuolla mettässä.

maanantai 3. joulukuuta 2012

Ihanat ja pahankuriset

Aamulla me oltiin näin ihania..

 ..Kauniita, ilosia höpöpöppiäisiä..
 Seita oli tollee nurinperinpäin vähän aikaa sätkypotkiainen kans..

Sitten meidän ihmiset lähti mattokauppaan ja sillä aikaa meillä himppasen itsehillintä petti. Kuten aina, kun ihmiset lähtee kotoa, Seitalle ja Ainulle tulee hätä, että nyt tarttee syödä varastoon, kun ei tiedä milloin  huoltojoukot seuraavan kerran palaa. 

Ekaks syödään tietysti kissojen ruuat keittiön pöydältä. Omat, lattialla, voi sit jättää pahan päivän varalle.

Ainulla repes kontrolli tällä kertaa niin pahasti, että se haki pöydältä puuhaarukankin ja jyrsi sen ihan säpäleiks. Arvatkaas tuliko noottia, kun ihmiset palas kotiin...Kyllä meitä sit vähän hävetti. Sen verran, että ängettiin kaikki kimpassa sängyn alle piiloon ootteleen, että pahin myrsky laantuu.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Unelmakeli


Pitkästä aikaa oikeen unelmakeli. Veti piänen lapinkoiran suuta hymyyn ja korkeempikin sai meistä vaihteeksi kuvia, joissa ei näytetty mustilta möykyiltä harmaassa hämärässä.

Seita ei vieläkään oo kertonu, onko sen massussa pentuja. Hymyilee vaan vähän salaperäisesti kun asiasta kysellään ja käy pissulla entistä useammin..Taitaa säästää sitä tietoa matalammalle joululahjaksi.