Sohvailua sopuisasti

Villiminttu ja Muska

 Meillä lötkötellään aika paljon sohvalla nyt, kun valosaa on niin vähän aikaa ja kaikkia väsyttää. Tossa ylimmässä kuvassa on meneillään aivan ennennäkemätön juttu, jonka matalampi pääs ikuistamaan tänään. Villiminttu ja Muska ei nimittäin koskaan ennemmin ole nukkunu noin liki toisiaan. Kolme ensimmäistä elinvuottaanhan Muska oli pieni kissa ja Villiminttu vielä jotakuinkin lauman kuningatar. 

Kun Muskalta vietiin vauvantekovehkeet, siitäkin kasvoi muhkea ja paksuturkkinen otus (niinku vissiin mustakin). Se rupes myös pomottaan muita, jopa Villiminttua, joka samaan aikaan poti monta flunssaa peräkkäin ja meni aika heikkoon kuntoon.

Jossain vaiheessa Muska kiusas Villaria jopa niin kovasti, ettei kisumuori enää uskaltanu edes vessaan ja ruokakupille. Silloin ihmiset sisusti saunaan ja kylppäriin Villarille oman looshin. Pari kuukautta se siellä asusteli. Aina välillä ihmiset haki sen kokeeksi sieltä sohvalle siliteltäväks, mutta aina se kipaisi itse takaisin kylppäriin turvaan.

Yhtenä päivänä se kumminkin jäi ihmisten ilmoille ja alkoi sopeutua taas osaksi laumaa. Vähitellen ne Muskankin kanssa on lähentyny niin, että nyt on otettu jopa tommonen, ratkaiseva, askel.

Koirista sanotaan, ettei vanha koira muka opi uusia temppuja. Meillä ei oikeen uskota semmoseen  ja kissoihin se ei ainakaan päde ollenkaan.

Usma ja Piisku

 Kaikki muut meillä on ollukki alusta asti hyviä kavereita...Muskan nyreä ilme tossa kuvassa johtuu lähinnä salaman välähtelystä.

Ainu ja Muska