maanantai 31. tammikuuta 2011

Röhköpossu

Tänään saatiin tommonen röhköpossu. Seita pesi heti siltä saparon ja korvat, mut silloon matalammalla ei just sattunu oleen kamerassa muistikorttia.

Muska otti sen kanssa tuijotuskisan. Possu voitti.
Piiskua hirvitti se ääni niin, ettei se uskaltanu lähellekään, mut Muska oli tapansa mukaan rohkee.

-Herttinen, nysse käpälöi sitä. Mitäs jos se vaikka puree?!

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Vesi vanhin voitehista

Vinski ei voi vastustaa vettä missään muodossa. Edellisessä kodissa se viihtyi ulkohäkissä jopa lumessa ja vesisateessa.
Nyt täytyy tyytyä tiskialtaan ja vessan vesihanaan ja silloin, kun emännän silmä välttää, pöydälle jätettyyn vesikannuun...
-Slurps ja nam!

perjantai 28. tammikuuta 2011

Korvat ja ylileveä kuljetus

En oo syöny liikaa possunkorvia, vaikka mun massu alkaakin olla niin iso, että matalamman mielestä jonkun pitäis ruveta kulkemaan mun edellä kädessään kyltti, jossa lukee erikoisleveä kuljetus.
Essikin tahtois possunkorvan, mutta sille ei voi antaa, kun sen vanha vatsa ei kestä semmosia ja ikenetkin menee rikki. Se saa aina jotain muuta sillä aikaa, kun me syödään tämmösiä, mutta ei se kelpaa. Tarttis saada just sitä, mitä meilläkin on..
Seitan korva kestää aina pitempään ku mulla, koska sen pitää aina välillä murrata Essille. Tossa kuvassa se sanoo kumminkin vaan korvilla, että ET OTA. TÄÄ ON MUN.

maanantai 24. tammikuuta 2011

Hätäratkaisu

Mun mielestä tämmösiä juttuja ei ollenkaan tarttis kertoo julkisesti. Siis, että pidettäis ihan perhepiirissä vaan, kun kaikille muillekin varmaan joskus sattuu jotain noloa, mutta ei ne sitä mee blogissa toitottaan.

Toi matalampi ei nyt kumminkaan usko mua, vaan aikoo kertoo. Lupas sentään, että kuvia ei näytetä. Näin siinä kävi:

Yks nimeltä mainitsematon koira on ollu sisäsiisti jo yli kaks vuotta, eikä sen asian suhteen oo koskaan ollu ongelmia.

Viime yönä yllätti kuitenkin iso hätä...tarkotan nyt TOSI ISOA hätää, eikä se koira sit kai saanu ihmisiään hereille viemään sitä ulos.

Koska se on hyvin kekseliäs ja omatoiminen koira, se meni kissan vessalle ja pyllisti... Osuihan se tietysti vähän sinne päin, alusmuoville, mutta ei ihan laatikkoon. Semmoseen pieneen muovilootaan on muuten aika hankala sihdata. Kokeilkaa vaikka joskus.

No, kissat sai sit hepulin, kun ne hoksas sen suhteellisen kookkaan läjän siinä lattialla. Niille tuli kiire peittää se jollain ja koska vessa on kirjahyllyn vieressä, ne kiskoi peitoksi sieltä alahyllyltä kaiken tassuilla irti lähtevän.

Päiväkerhon laulukirjoille ei kuulemma ole enää meidän matalammalla kauheesti käyttöö, mutta työtodistuksensa se olis silti halunnu säilyttää hmm... hajuttomina..

Toisaalta se on kyllä jo eläkkeellä, eikä me kysellä siltä todistuksia, vaan kelpuutetaan se palvelutehtäviin ihan tollasilla kakkapapereillakin.

Aika kiusallinen tapaus silti. Toivotaan, ettei toistu..

Vegekoiria?!!?

Juu ei, ei aiota Seitan kanssa ryhtyä ruohonpurijoiksi, vaikka syödäänkin kaalia ja porkkanaa..

Essillä on niihin oikeen himo ja Seitakin syö aina mielellään. Mulle on ruvennu maistuun rehukset oikeestaan vasta nyt pentuja odottaessa. Kai ne pikkukoirat tahtoo maistaa kaikkee, jotta tietää sitten mitä ruokakuppiinsa tahtoo.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Ihmiskaveri

Toi ei oo meidän korkeempi ihminen, vaikka sekin tapaa kulkea kamera kaulassa. Toi on yks meidän kiva ihmiskaveri, joka kans tykkää valokuvata ja vie meitä usein metsäretkelle ilman meidän omien ihmisten seuraakin.
On mukavaa, että ihmisellä voi olla koiria ja koirilla ihmisiä, vaikkei ne oliskaan semmosia omia, joiden kanssa asutaan joka päivä.

lauantai 22. tammikuuta 2011

Tuhannen taalan paikka

Mullon nyt kyllä tuhannen taalan paikka kerätä näitä rapsutuksia vaikka varastoon, kun kaikki tahtoo möyhiä mua massusta ja kokeilla onko siellä pentuja.

Kyllä mulle mainiosti tämmönen rapsukuuri passaa ja herkkukuuri kans. Mä näin, kun ihminen tilas eilen kaikenlaista uutta ruokaa nettikaupasta, kun mä en tykänny siiitä Eukanuban pentukuiviksesta, jota se tarjos.

Kummasti mullon kyllä ruokahalu palannu muutaman viikon tauon jälkeen, joten kai siellä tosiaan on niitä pikkukoiria, jotka kans tahtoo paljon ruokaa, että jaksavat kasvaa.

perjantai 21. tammikuuta 2011

Hyppyhäntäinen

Muska on kissaksi oikein tottelevainen..
Melkeen aina se tulee pois kaapin päältä, kun käsketään.
Keksispä joku vielä konstin, joka estäis sitä menemästä sinne ensinkään..

torstai 20. tammikuuta 2011

Kissakaupunki



Nykyään tulee ihan liian usein vastaan kamalia uutisia, joissa kerrotaan julmuuksista, joita ihmiset tekee eläimille.

Onneks on tuommoisia kilttejäkin. Tuo mies ei kuulemma aluksi edes tykännyt kissoista. Sitten sen tytär jätti sille kisunsa, joka sai pentuja. Nyt sillä miehellä on suuri turvakoti hylätyille kissoille. Siellä ne saa asua elämänsä loppuun asti. Niistä pidetään huolta ja sekä niiden, että ihmisten iloksi on rakennettu tuommoinen kissakaupunki. Selvästi näkee siitä, kuinka ne tulee tuon miehen luo, että niillä on siellä hyvä ja turvallista olla..

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Kissakivaa

Meidän kisuilla ja tolla matalammalla ihmisellä on aika erilainen käsitys hauskanpidosta.
Siitä seuraa joskus vähä konflikteja...
Puhtaat pyykit, likainen kissanhiekka ja karvat lattialla on matalamman mielestä erityisen huono yhdistelmä. Muska ei meinaa tajuta. Tänäänkin se kysyi, just kun ihminen otti ton kuvan, että "MITEN NIIN?"

tiistai 18. tammikuuta 2011

Turkkiturinaa

Mullon tänä talvena ollu koko ajan hieno, paksu talviturkki. Se paljas läntti massussakin, jonka eläinlääkäri ajeli, kun se kattoi mun vattaan syksyllä jollain vekottimella, on nyt melkeen piiloon kasvanu.
Seitalla ei mee ihan yhtä hyvin. Sille tuli tänä talvena karvanlähtö just, kun alkoi ne kovimmat pakkaset. Nyt vasta, kun kevättä ruvetaan odottelemaan, sille on ruvennu kasvamaan uusi, pehmoinen pohjavilla.
Tommosena nakupellenä se on hirmu pikkuisen näköinen. Asuvalinnat ei osu aina ihan kohdalleen.

lauantai 15. tammikuuta 2011

Veto poissa ja pöhkö emäntä



Seitakin sen jo huomaa, että nyt on maailmankirjat sekasin. Musta on veto poissa. En jaksa lenkillä niinku ennen. Tekee mieli pistää maate hankeen. Ruokakaan ei oikeen maistu ja joskus tulee oksu lattialle.

Se on kyllä ihan kivaa, kun matalampi silittelee mua paljon massusta, vaikka se höpiseekin vähän kummia. Väittää, että pentusia pitää totuttaa silittelemiseen alusta asti. Se varmaan vie ne vielä vauvauintiinkin, kunhan ne lopulta ilmaantuu. Pöhkö emäntä.

maanantai 10. tammikuuta 2011

Samassa kasassa


Läheisyys lämmittää. Ihan lajista riippumatta :)

lauantai 8. tammikuuta 2011

Huisi tapaus

Äsken sattu huisi tapaus. Me Seitan kanssa huomattiin se ensin. Me kiljuttiin ja hypittiin tuoleilla ihan hirveesti, kuolattiin koko ikkuna märäks ja saatiin matalampi karjumaan, ennenku se viimein hoksas, mikä meitä kuohutti.


Tommonen iso koira oli tullu meidän pihalle omine lupinensa, vaikka meidän korkeempi ihminenkin oli pihalla luomassa lunta. Se koira oli ajanu naapurin kissan puuhun ja yrittänyt soittaa suutansa meidän korkeemmallekin (ilmiselvä nuorisogansta. Se ei selvästikään oo vielä kovin vanha ja viisas koira). Meidän korkeemmalla ihmisellä on kumminkin ollu joskus tommonen ja se ilmotti tollekin, että siitä tulee hyvä karvahattu, jos ei se heti lopeta sitä räkyttämistä.


No, se koira tuli sit kattoon meitä. Se oli niin korkee, että ylettyi ikkunalle, kun nousi kahdelle tassulle. Seita oli niin kuohuksissaan, että meinas saada astmakohtauksen.
Naapurin kissa ei tykänny yhtään. Kesti vaikka kuinka kauan ennenku se uskalsi tulla alas puusta. Kisut on oikeestaan aika söpöjä, kun niitä pännii - ainakin, jos niistä saa pysyteltyä tassunkantaman päässä.

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Lempituoli

Meillon olkkarissa tuoli, johon täytyy usein jonottaa. Tänään, sillä aikaa, kun me oltiin Seitan kanssa lenkillä, siihen oli pesiytyny Muska ja Piisku.
Ne katto meitä pahalla silmällä ja sanoi, että on ihan turha tulla norkoileen siihen viereen turkki märkänä. Ne oli kuulemma siinä ensin ja sillä selvä.
Meidän piti sit mennä kuivaamaan ittemme matalamman villatakkiin ja olkkarin mattoon..

tiistai 4. tammikuuta 2011

Tätikoira

Ihan oikeestihan Seita on, ihmisten ajattelutavan mukaan, mun täti, kun Ikimuiston Muuan Elvis oli Seitan isi ja mun emän isä. Mulle Seita on kumminkin enemmän pikkusisko. Onhan se sentään kaks kuukautta mua nuorempi ja mun silmissä aina vähä pieni.

Saas nyt sitten nähdä, kuinka se suhtautuu, jos mulle syntyy niitä pentuja ja niitä rupee juoksenteleen ympäri taloa. Osaakohan se hoitaa niitä tai edes leikkii niiden kanssa nätisti, vai vinguttaako se niitä niinku tota kumikanaa tai leluhiirtä..

Toisaalta se on kyllä aika hyvä hoitamaan leluja, mutta kamalan mustasukkainen kaikesta. Me taidetaan elää nyt jännittäviä aikoja..

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Kuuluuks tän olla tämmöstä?

-Voi kuulkaa, että mullon kaaaameen huono olo!
-Kuuluuks tän tosiaankin olla tämmöstä?!
-Mua oksettaa, väsyttää, heikottaa ja vatsaan sattuu. Tänään en päässy pitkälle lenkillekään, kun eilen en jaksanu edes täysillä riehua..
-Kestääkö tää vielä kauan? Tämmösestä mä en kyllä tykkää.

lauantai 1. tammikuuta 2011

Mietteliäällä tuulella

Matalampi väittää, että mä olen viime päivinä ollu hyvin mietteliäällä tuulella. Rapsutankkikin mulla on kaiken aikaa tyhjänä. Tahtoisin koko ajan olla oman ihmisen kainalossa hellittävänä.

Toiveikkaasti matalampi uskottelee itselleen, että se johtuu pennuista, jotka mun masussa kasvaa. Mua ei kuulemma aiota viedä mihinkään ultraäänikuvauksiin, ellei mitään huomattavia ongelmia ilmene. Ihmisten pitää siis vaan hillitä uteliaisuutensa ja malttaa vielä ainakin viis viikkoa. Sitten sen ehkä näkee jo päältä päin onko mun vattassa koiranpentuja. Nyt vaan arvaillaan.