perjantai 28. tammikuuta 2011

Korvat ja ylileveä kuljetus

En oo syöny liikaa possunkorvia, vaikka mun massu alkaakin olla niin iso, että matalamman mielestä jonkun pitäis ruveta kulkemaan mun edellä kädessään kyltti, jossa lukee erikoisleveä kuljetus.
Essikin tahtois possunkorvan, mutta sille ei voi antaa, kun sen vanha vatsa ei kestä semmosia ja ikenetkin menee rikki. Se saa aina jotain muuta sillä aikaa, kun me syödään tämmösiä, mutta ei se kelpaa. Tarttis saada just sitä, mitä meilläkin on..
Seitan korva kestää aina pitempään ku mulla, koska sen pitää aina välillä murrata Essille. Tossa kuvassa se sanoo kumminkin vaan korvilla, että ET OTA. TÄÄ ON MUN.

3 kommenttia:

  1. Possunkorvat on hyviä. Eikä korvikkeista ole juuri mihinkään... luulee peikko ja lähtee etsimään possua, joka ei enää halua pitää korviaan.

    VastaaPoista
  2. Voi kun osaisikin noin selvästi viestittää korvillaan, ei tarttis aina sanoja käännellä ja väännellä, kun ne kuitenkin ymmärretään miten sattuu.

    VastaaPoista
  3. Mä luulen et semmosta possua ei helposti löydä...Me yritetään kovasti olla ajattelematta sitä puolta tästä asiasta, koska me ollaan hyvin empaattisia koiria...Seitakin .. ainakin joskus.

    Niin, aatteles Aila, kun vois luokassakin aina näyttää jollekin vintiölle korvalla,kun se oikeen meluaa, että tosta kohtaa pääsee pihalle. Mä luulen, että täällä meilläkin ton matalamman korvat heiluis aika ahkeraan...

    VastaaPoista