lauantai 8. tammikuuta 2011

Huisi tapaus

Äsken sattu huisi tapaus. Me Seitan kanssa huomattiin se ensin. Me kiljuttiin ja hypittiin tuoleilla ihan hirveesti, kuolattiin koko ikkuna märäks ja saatiin matalampi karjumaan, ennenku se viimein hoksas, mikä meitä kuohutti.


Tommonen iso koira oli tullu meidän pihalle omine lupinensa, vaikka meidän korkeempi ihminenkin oli pihalla luomassa lunta. Se koira oli ajanu naapurin kissan puuhun ja yrittänyt soittaa suutansa meidän korkeemmallekin (ilmiselvä nuorisogansta. Se ei selvästikään oo vielä kovin vanha ja viisas koira). Meidän korkeemmalla ihmisellä on kumminkin ollu joskus tommonen ja se ilmotti tollekin, että siitä tulee hyvä karvahattu, jos ei se heti lopeta sitä räkyttämistä.


No, se koira tuli sit kattoon meitä. Se oli niin korkee, että ylettyi ikkunalle, kun nousi kahdelle tassulle. Seita oli niin kuohuksissaan, että meinas saada astmakohtauksen.
Naapurin kissa ei tykänny yhtään. Kesti vaikka kuinka kauan ennenku se uskalsi tulla alas puusta. Kisut on oikeestaan aika söpöjä, kun niitä pännii - ainakin, jos niistä saa pysyteltyä tassunkantaman päässä.

3 kommenttia:

  1. Voi, tuollainen isokorva meilläkin joskus oli! Kyllä siitä vielä koira tulee, eikä karvahattua - jos vain saa kasvatusta, vaikka sitten siltä korkeemmalta.
    Jos on teillä nättejä ja upeita kissoja, niin ei naapurin kissakaan ole lainkaan hassumman näköinen leijonaharjassaan.

    VastaaPoista
  2. Aika röyhkeä tapaus :) Onneksi ei tullut tupaan ja syönyt toisten eväitä :) Noh, noista ja niiden oikuista ei kyllä koskaan tiedä.

    VastaaPoista
  3. Ohhoh! Rupesin jo tassuttajakaartia laskemaan, että mites se meittin Kadi on sinne asti ehtinyt. ;D Onneksi ei sentään. Toisaalta, Kadilla tuntuu olevan vielä isommat korvat, mitä teidän pihavieraalla oli. Toivottavasti löysi tien omaan kotiin!

    VastaaPoista