maanantai 30. elokuuta 2010

Huoli ja häpeä

Nyt kävi kuulkaa tosi nolosti ja kurjasti. Me taidettiin korkeemman ihmisen kanssa molemmat töpätä ja matalampi on siitä aika raivoissaan. Mua se sanoi hutsuksi ja hempukaksi, mutta silitti kumminkin. Korkeemmalle se sano aika paljo muutaki, eikä silittäny yhtään.
Kävi nimittäin niin, että nyt meidän perheessä voi olla edessä semmonen Kennelliiton ulkopuolinen raskaus ja viälä sekarotuisen labbiksen näköisen koiranrontin kanssa.

Korkeempi vei meidät tapaamaan sitä poikakoiraa, kun oli kuullu, että se on leikattu. Ei vaan tullu kysyneeksi koska ja myöhemmin (siinä vaiheessa, kun se oli tosiaan jo myöhäistä) selvis, että siitä ei oo ku kaks viikkoa, eikä matalamman tietojen mukaan semmonen varoaika vielä riitä, jos halutaan olla varmoja, ettei poikakoira saa aikaan pentuja.

Huomenna aamulla kuulemma soitetaan eläinlääkärille ja kysytään neuvoja, mitä nyt olis parasta tehdä. Matalampaa ihan itkettää, kun sitä harmittaa ja huolestuttaa niin kovasti, eikä toi korkeempikaan kovin onnelliselta näytä. Hyvää ratkaisua tähän pulmaan ei taida nyt ollakaan ja kaikki meidän suunnitelmat meni nyt ihan pieleen.

Luolaeläin ja kukkulakoira

-Kato ny. Taas se löysi jonku luolan. Saako se mennä sinne? Jos se ei tuu pois, niin pitääks mun hakea se?
-Jaa miksei muka kannattais ryömiä kallion koloihin?
-Aina oon tähän mennessä jonkun ulostuloreitinkin löytäny. Joka kerralla se tosin ei oo sama, josta oon sisään menny..
-Mä tykkään kyllä enemmän korkeista paikoista. Semmosista, mistä näkee kauas..
..ja voi pitää silmällä laumaansa.

lauantai 28. elokuuta 2010

Jäkälämetsässä

Tänään päästiin taas uudenlaiseen metsään. Ei ollu vettä maassa, eikä karkailevia pitkospuita, mutta jäkälää oli aika hurjan paljon, vai mitä ootte mieltä?
Seitan mielestä se oli mukavan pehmeetä.
Mä tykkään vähä kovemmasta makuualustasta..
Ilmassa on jo selvästi syksyn tuoksua...
ja sehän meille passaa. Helteet ei oo varsinaisesti lapinkoirien lempisäitä.

Ens viikolla muuten mennään varmaankin uudelle riiuureissulle. Musta tuntuu vähän siltä ja aika moni ihminenkin kuulemma jo odottelee mun pentuja.....vaikka meidän korkeempi jo yhdelle sanoikin, että ei kannata intoilla, lapinkoiran pennut on kamalan rumia, ihan ku piäniä karhuja ;-)

torstai 26. elokuuta 2010

Upponalleja

Tänään päästiin taas korkeemman työreissulle mukaan. Ny ei kumminkaan ollu paimennettavia ihmisenpentuja mukana. Hyvä, ettei ollukkaan, kun tulva oli vieny noi pitkospuut, joita pitkin meidän oli tarkotus tassutella.

Osa niistä ajelehti ihan irrallaan ja osa uppos ku niitten päälle astui. Aika monta kertaa meistä meinaskin tulla upponalleja ja Seitaa hirvitti, mutta onneks me osataan uida...eikä sit nähty niitä oikeita karhujakaan, vaikka tuollapäin niitä on aika paljo.

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Kerro, kerro kuvastin..

Kerro, kerro kuvastin ken on metsässä kaunehin
-Minä tietysti! sanoo Seita.

maanantai 23. elokuuta 2010

Tuli vähän hölmöiltyä

Ihan ystävällisenä vinkkinä sanoisin kaikille, että jos löydätte jostain harmaan pallon, joka pörisee, niin ei välttämättä kannata heti kattoo, mitä siellä on sisällä.

Mulle kävi tänään kehnosti, kun työnsin kuononi semmoseen ja ne öttiäiset vimmastui, kun kuulemma revin katon niiden tönöstä.

Ne sit kävi mun kimppuun piikit tanassa ja yks ihminenkin, joka oli korkeemman ja mun mukana siellä mettässä sai osuman.

Seitaa ne ei onneks pistäny, mutta mun kuonoon osui ainaskin kaks piikkiä ja peppuunkin pari. Ei kivaa ollenkaan. Naamakin turpos vähän rumaksi. Onneks kukaan meistä ei osottautunu allergiseksi mehiläisille.

lauantai 21. elokuuta 2010

Sienenpyydystystä ja poseerausta

Tänään päästiin korkeemman ihmisen mukana mettään pyydystään sieniä. Se ei ollu ollenkaan niin jännää ku vois luulla. Olis paljo hauskempaa, jos ne kanttarellit pinkois karkuun, mutta siellä ne vaan kökki koivun juurella, eikä menny edes piiloon, joten mä en oikeen tajunnu, miks korkeempi käski meidän etsii niitä.
Juokseminen on kuitenkin aina hauskaa ja kyllä me sit juostiinkin. Varvut oli ihan märkiä, kun just oli satanu ja niin tuli turkki pestyä siinä samalla.
Kun oltiin riehuttu tassuista ylimääräinen virta pois jaksettiin istua tossa isolla kivellä sen aikaa, kun korkeempi ihminen napsi meistä ison nipun kuvia.

Turkki ei nyt ollu hyvin, mutta muuten yritettiin tällätä naamaa nätisti, kun tarttee kuulemma ottaa kuvia kennelin kotisivuja varten.

perjantai 20. elokuuta 2010

Uusia höyhentyyppejä

Meidän Jooseppikukko on ollu ilman emäntää jo keväästä asti, kun se vanha Matruunakanakin kuoli. Ei ollu kukkopojalla elämä mukavaa ilman rouvia, mutta eilen alkoi lyyti taas kirjottaan...Vaikkei toi valkotäplänen tipu vielä oo mitään kirjottanu, vaikka matalampi antoki sille nimeks Lyydia eli Lyyti. Ruskeesta tuli sit Sylvia, kutsumanimeltään Sylvi.
Sillä valkosella on sulkasato ja siinä laumassa, mistä se haettiin, toiset kiusas sitä. Ehkä sillä on nyt vähän paremmin, kun on pienempi lauma ja enemmän tilaa. Jooseppi ainakin suorastaan kiljaisi ilosta ja näyttää paljon reippaammalta nyt, kun on tyttökavereita seurana.

tiistai 17. elokuuta 2010

Kuopan kaivuuta

Tänään metsälenkillä me Seitan kanssa kaivettiin kuoppia ojan törmään. Yhtään vesimyyrää ei sattunu oleen kotona, mutta Seita sai kuononsa aika suttuiseksi.
Kotona korkeempi ihminenkin kaivoi kuopan ja hautas sinne pienen, mustan mytyn. Se oli meidän Miisukissa, joka kuoli viime yönä.
Eihän me sitä enää paljon viime aikoina nähty, kun se asui saunaosastolla, missä nuoremmat kissat ei päässy sitä kiusaamaan. Se oli jo hurjan vanha ja aika vaivainen. Sille itelle oli varmasti parempi, että se pääsi jo kissojen taivaaseen.

Meidän matalampi itkee kumminkin ja me muut lohdutetaan niin hyvin ku osataan.

Kaikki kuluu joskus loppuun, kissat, koirat ja ihmisetkin. Siksi oliskin niin tärkeetä olla hyvä toisille, niin kauan kuin ne vielä on meidän kanssa.

perjantai 13. elokuuta 2010

Pupuketut osaa uida

Ihmisillä ei nyt alkuunkaan pelitä toi tekniikkapuoli. Monesta kivasta jutusta on kuvat ja videot menny ihan pieleen, eikä ne jutut oo ollenkaan yhtä hauskoja kerrottuina. Siihen tarttee nyt kumminkin tyytyy, kun ei muutakaan oo.

Ensiksin toi pupukettujuttu tossa otsikossa on peräisin siitä, että meidän matalampi on taas tehny jotain luonneanalyysii ja ruvennu nimittään Seitaa ja mua pupuketuiksi. Mussa on kuulemma enempi kettuu ja Seitassa pupua, mutta lapinkoiria ollaan kummiskin.

Se, että pupuketut osaa uida selvis korkeemmalle ihmiselle viimestään muutama päivä sitten, kun puhkes kova ukonilma just, kun oltiin tulossa veneretkeltä rantaan. Seita säikähty jyrinää ja hyppäs rantakaislikossa veteen. Matkaa maalle oli vielä noin 25 metrii, joten korkeempi päätti antaa sen uida ja rohkasi sitä aina välillä sanomalla "Hyvin menee. Vielä vähän matkaa.."

Rannalla oli joku mies sitomassa venettänsä myrskyltä turvaan ja uteliaisuuksissansa se kysyi "Mikä sulla siellä perässä oikeen tulee?" En tiedä luuliko se, että meidän korkeempi siellä haukea houkutteli.

Tänään kävi sit niin, että oltiin korkeemman ihmisen, Pyrykoiran ja sen ihmisen kanssa metsässä ja Pyry vissiin luuli, että yks vaahtoinen puronkohta oli kiinteetä maata. Se plumpsahti sinne jokeen ja uidaräpisteli pitkään ennenku pääs toiselta puolelta puroo kuivalle maalle. Seitalle tuli siitä hätä (se taitaa olla ihastunut Pyrypoikaan, kun ei se tavallisesti mitenkään kauheen empaattinen oo) ja se hyppäs veteen ja ui toiselle puolelle sitä hakemaan.

Mä en tajunnu mikä siinä hommassa oikeen mätti, kun ne oli siellä pulassa sitten yhdessä. Kai se oli sillä tavalla viihtyisämpää. Seuraavan matalan kohdan tullen mä uin ja kahlasin yli edestakaisin ja näytin, että tästä ja tälleen nyt vaan.

Kyllä ne sitten lopulta tajus. Kai ne kaipas jotain jännitystä elämään, tai emmä tiedä... Kivaa meillä kumminkin siellä metsäretkellä oli.


tiistai 10. elokuuta 2010

Sisarukset



-Älä tuu tänne. Mä olin täällä ensin.
-Älä sä kuule, velipoika, rupee mulle...

tiistai 3. elokuuta 2010

Parempi jo



Me ollaan nyt helpottuneita, kun Seitalla on selvästi parempi olo jo. Tänään se jaksoi ihan normaalisti leikkiä ja riehua mun kanssa metsässä ja oli muutenkin hyväntuulisen oloinen. Jospa se tosiaan oli vaan helteestä räytyny..

Kennelnimi, huolta ja häkitystä

Ei sieltä eläinklinikalta vastattu, kun ihmiset soitti sinne uudestaan. Onneksi Seitakin on ollu jo pirteempi. Ehkä sillä tosiaan on vaan ollu kamalan paha olo tässä kuumuudessa. Me kun ollaan kaiken lisäksi ihan sisäkoiria ja talossa sisällä kuumuus ei heti hellitä, vaikka pihalla lämpötila laskee.
Tänään meitä on nyt tuuletettu tuolla typerässä pihahäkissä, joka on niin pieni, ettei siellä mahdu kunnolla riehumaankaan. Mä kyllä tykkäsin sen edellisen kodin häkistä paljo enemmän, kun siellä oli puita ja lääniä vaikka kuinka. Onneks meitä ei pidetä tossa kopperossa muuten ku ihan vähän aikaa silloin tällöin vaan, kun tarttee tuulettua tai saada meidät hetkeks pois sisältä talosta jonku homman takia.

Ehkä mun pennut sitten tykkää olla siellä, jos mä joskus semmosia saan. Katotaan nyt sitten..

Se matalamman kennelnimianomuskin sitten lopultakin hyväksyttiin. Meidän lapinkoirakennelin nimeksi tuli Usmaseidan. Viralliset kotisivutkin tehdään, kunhan ehditään.

maanantai 2. elokuuta 2010

Nyt meitä pelottaa


Nyt meitä pelottaa. Seita on nimittäin viime aikoina ollu tavallistakin rauhallisempi. Eihän se koskaan oo yhtä toimelias ollukaan ku mä, mutta tänä kesänä se on ollu melkeen apaattinen.

Ihmiset on arvaillu, että se vois johtuu näistä helteistä. Viime viikolla sillä oli kumminkin muutaman päivän ajan vatsa sekasin. Parina päivänä se oksentelikin, mutta se meni sit ohi. Se on kumminkin oudon vetämätön ja tänään se ei enää halunnu lähteä ollenkaan meidän kanssa lenkille. Silloon ihmiset huolestui kunnolla ja mäkin oikeen komensin sitä.

Tänään soitettiin eläinlääkärille vissiin liian myöhään, kun sieltä ei enää vastattu, mutta huomenna yritetään uudestaan. Hirvittää kamalasti tämmönen. Addisonin tautikin ilmeisesti alkaa usein just näin, mutta onhan sitä olemassa vieläkin kamalampia vaihtoehtoja.

Mun pieni söpö pikkusisko EI SAA olla vakavasti sairas. Kenenkäs kanssa mä sitten leikin, jos ei se enää jaksa, eikä meidän ihmisetkään ilman tuota pupukoiraa pärjää..


sunnuntai 1. elokuuta 2010

Reissussa rähjääntyy


Reissussa rähjääntyy tai ainakin väsyy mahdottomasti, kun ajelutetaan koko päivän paikasta toiseen kuumassa autossa. Tollee me huilattiin tänään yhessä kyläpaikassa, jonne sit mentiin, kun oltiin käyty treffaamassa Sakkea.

Ei menny mun treffit ihan putkeen, kun ei mua yhtään huvittanu mitkään pennunhankintatouhut. Mun juoksuaika ei tällä kertaa oo ihan samanlainen ku edellisillä kerroilla.

Nyt vaan sit odotellaan ja katsotaan kuinka mun olo muuttuu ja viitsiikö/pääseekö ihmiset ajeleen uudestaan Karvialle sitten, kun näyttää siltä, että vois olla sopivampi aika.

Siellä Mopedimuorin kennelissä oli kyllä monta tosi nättiä lapinkoiraa ja muutama muukin pörröturkki. Maijakissaa me ei tällä kertaa nähty, kun se oli kuulemma jossain mettässä asioilla.